Fuusiokeittiö

Esimerkki fuusioannoksesta: riisipaperiin käärittyä savulohta, avokadoa, kurkkua ja rapupuikkoja

Kaeng phet pet yang (thaimaalainen paahdettu ankka-curry) on esimerkki Ayutthayan kuningaskunnan kosmopoliittisen hovin varhaisesta fuusiokeittiöstä, jossa yhdistyvät thaimaalainen punainen curry, kiinalainen paahdettu ankka ja alun perin Persiasta peräisin olevat viinirypäleet.

Perinteistä etiopialaista ruokaa sekoitettuna teksasilaisittain grillattuun grilliruokaan, mukaan lukien sianlihaan, savustettuun rintafileeseen ja teksasilaisiin paahtoleipiin.

Gobi Manchurian on intialais-kiinalainen fuusioruoka, joka koostuu paistetusta kukkakaalista. Ruoka on suosittu Intiassa ja intialaisissa ravintoloissa sekä eteläaasialaisissa ravintoloissa ympäri maailmaa.

Yhdysvalloissa luotu sushilajike, jossa yhdistyvät japanilaisen keittiön perinteistä poikkeavat ainesosat, kuten Cheddar-juusto, monni, okra ja maissiryynit.

Fuusiokeittiö on ruuanlaittotyyli, jossa yhdistyvät eri maista, alueilta tai kulttuureista peräisin olevien eri ruokaperinteiden elementit. Ne voivat esiintyä luonnostaan ja muodostua merkityksellisten ruokakulttuurien osa-alueiksi tai ne voivat olla osa 1970-luvun jälkeistä liikettä, joka koskee nykyaikaisia ravintolainnovaatioita. Oxfordin englanninkieliseen sanakirjaan vuonna 2002 lisätty termi fusion cuisine määritellään seuraavasti: "ruoanlaittotyyli, jossa sekoitetaan eri maista, alueilta tai etnisiltä ryhmiltä peräisin olevia ainesosia ja valmistusmenetelmiä."

Luokittelu

Fuusioruoka syntyy yhdistämällä eri kulttuurien erilaisia ruoanlaittotekniikoita uudenlaisen ruoan tuottamiseksi. Vaikka fuusioruokaa kehittelevät yleensä kokit, sitä voi esiintyä luonnostaankin jonkin alueen tai osa-alueen eri keittiöissä. Tällaisia alueita voivat olla laajemmat alueet, kuten Itä-Aasian keittiö, eurooppalainen keittiö ja lounaisamerikkalainen keittiö, sekä erityisemmät etniset keittiöt, kuten kiinalainen keittiö, japanilainen keittiö, korealainen keittiö, ranskalainen keittiö, italialainen keittiö ja uusmeksikolainen keittiö.

Aasialaisissa fuusioravintoloissa kokit yhdistävät eri Aasian maiden eri keittiöitä, ja niistä on tullut suosittuja monissa osissa Yhdysvaltoja ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Esillä on usein itäaasialaisia, kaakkoisaasialaisia ja eteläaasialaisia ruokia rinnakkain ja tarjotaan ruokia, jotka ovat näiden keittiöiden inspiroimia yhdistelmiä. Kalifornialaista ruokakulttuuria pidetään fuusiokulttuurina, jossa otetaan vaikutteita erityisesti Italiasta, Ranskasta, Meksikosta, eurooppalaisen herkkukaupan ideasta ja Itä-Aasiasta ja luodaan sitten perinteisiä ruokia näistä kulttuureista ei-perinteisten ainesosien avulla - kuten kalifornialaista pizzaa. Yksi merkittävä esimerkki on valtamerellinen keittiö, jossa yhdistyvät eri saarivaltioiden erilaiset keittiöt. Yhdistyneessä kuningaskunnassa fish and chips -annosta voidaan pitää varhaisena fuusioruokana, koska siinä on yhdistetty juutalaisesta, ranskalaisesta ja belgialaisesta keittiöstä peräisin olevia ainesosia. Filippiiniläistä keittiötä luonnehditaan joskus myös "alkuperäiseksi aasialaiseksi fuusiokeittiöksi", koska siinä yhdistyvät alkuperäiset ruokaperinteet ja ainesosat muun muassa Espanjan, Meksikon, Kiinan ja Yhdysvaltojen hyvin erilaisiin keittiöihin sen ainutlaatuisen siirtomaa-ajan historian vuoksi.

Australiassa fuusioruokaa valmistetaan yhä useammassa kahvilassa ja ravintolassa, ja modernit australialaiset aasialaiset fuusioravintolat, kuten Sydneyssä sijaitseva Tetsuya's, ovat sijoittuneet korkealle maailman 50 parhaan ravintolan listalla. Fuusiokeittiön toinen muoto on eklektisempi lähestymistapa, jossa yleensä yhdistellään eri keittiöiden ja alueiden aineksia omaperäisissä ruokalajeissa. Tällaisessa ravintolassa saattaa olla tarjolla monenlaisia ruokia, jotka ovat saaneet inspiraationsa eri ruokakulttuurien yhdistelmästä ja uusista ideoista. Malesian ja Indonesian ruoat ovat toinen suosittu esimerkki fuusiokeittiöstä, jossa yhdistyvät malaijilainen, jaavalainen, kiinalainen ja intialainen keittiö sekä kevyet vaikutteet thaimaalaisesta, portugalilaisesta, hollantilaisesta ja brittiläisestä keittiöstä.

Muunnelmat

Toisenlaista fuusioruokaa voidaan luoda käyttämällä yhden kulttuurin ainesosia ja makuja, jotta eri kulttuurien ruokalajeista saadaan ainutlaatuinen muunnos. Esimerkiksi tacopizza on pizzatyyppi, jossa käytetään tacoaineksia, kuten cheddar- ja pepper jack -juustoa, salsaa, paistettuja papuja ja muita tavallisia taco-aineksia, ja jossa yhdistyvät sekä italialainen että meksikolainen keittiö.

Samankaltaisia lähestymistapoja on käytetty fuusiosushissa, kuten makien rullaaminen erityyppisillä riiseillä ja ainesosilla, kuten curryllä ja basmatiriisillä, juustolla ja salsalla espanjalaisen riisin kanssa tai maustetulla lampaanlihapihvillä ja kapriksilla kreikkalaistyylisen riisin ja viinirypälelehtien kanssa rullattuna, mikä muistuttaa sisältä ulospäin käännettyjä dolmia. Jotkut fuusiokeittiöt on hyväksytty kansalliseksi keittiöksi, kuten perulainen Nikkei-keittiö, jossa yhdistyvät japanilaiset mausteet ja mausteet sekä perulaiset ainesosat, kuten ají ja merenelävät. Perulaisen Nikkei-ruoan perikuva on maki acevichado eli "cevicherulla", joka koostuu makiin kääritystä avokadon kanssa tehdystä cevichestä.

Saudi-Arabia on panostanut resursseihin kulttuurinsa säilyttämiseksi. Jeddassa eri kulttuurit Afrikasta ja Aasiasta ovat käyttäneet Saudi-Arabian mausteiden yhdistelmää luodakseen uusia fuusioruokia, joita löytyy koko alueelta ja maasta.

Historia

Fuusioruokaa on ollut olemassa vuosituhansien ajan kulttuurien välisen vaihdon muotona, vaikka termi määriteltiin vasta 1900-luvun lopulla. Eri kulttuurien keittiöiden sekoituksia on sovellettu 1500-luvulta lähtien. Monet niistä (joskaan eivät kaikki) ovat tulleet kolonialismin tuloksena, kuten banh mi, joka on peräisin Ranskan Indokiinassa käytetyistä ranskalaisista aineksista, jamaikalaispateet, joissa yhdistyvät liikevaihto sekä mausteet ja paprikat Brittiläisen imperiumin Aasiassa ja Afrikassa sijaitsevista hallussaan pitämistä alueista, ja ramen, joka on peräisin "shina soba" eli "kiinalainen nuudeli" -nimellä Japanin keisarikunnasta, joka miehitti Kiinan saarialueet 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Japanilaiset ruoanlaittotekniikat yhdistettiin ranskalaisiin tekniikoihin 1970-luvun Ranskassa, jolloin syntyi nouvelle cuisine. Ranskalaiset kokit käyttivät tiettyjen aasialaisten kulttuurien - tyypillisesti kiinalaisten ja vietnamilaisten - rohkeampia mausteita tasapainottamaan juustoja, taikinoita ja öljyjä runsaasti sisältävien ruokien kermaista täyteläisyyttä.

Kiinalais-amerikkalaista ruokaa on ollut tarjolla jo pitkään, ja se on ehkä yksi Yhdysvaltojen pitkäaikaisimmista fuusio-ruokavalioiden esimerkeistä. Sen uskotaan saaneen alkunsa San Franciscosta 1800-luvun lopulla, kun kiinalaisia ruokia kehitettiin Yhdysvalloissa amerikkalaisen keskiluokan makumaailmaan sopiviksi. Yksi ensimmäisistä amerikkalaistetuista kiinalaisista ruokalajeista oli chop suey, joka voidaan valmistaa ja tarjoilla nälkäisille asiakkaille suhteellisen nopeasti. Se, mitä monet amerikkalaiset pitävät "kiinalaisena ruokana", ei todennäköisesti koskaan läpäisisi aitouskoetta Kiinassa. Kenraali Tson kana, rapu rangoon, egg foo young, appelsiinikana ja onnenkeksit ovat vain muutamia niistä tuotteista, joita et todennäköisesti löytäisi kiinalaisen ruoan ruokalistalta Kiinassa.

Wolfgang Puckia pidetään yhtenä fuusiokeittiön pioneereista, mutta siitä on kiistelty. Hänen ravintolansa Chinois on Main on kuitenkin nimetty Richard Wingille annetun termin mukaan, joka 1960-luvulla yhdisti ranskalaisen ja kiinalaisen keittiön entisessä Imperial Dynasty -ravintolassa Hanfordissa, Kaliforniassa.

Keittiömestari Norman Van Aken käytti ensimmäisenä termiä "fuusiokeittiö" pitäessään puheen Santa Fessä järjestetyssä symposiumissa vuonna 1988. Pian toimittaja Regina Schrambling kirjoitti Van Akenin työstä, ja termi levisi ympäri maailmaa. Norman Van Aken lopetti puheensa käsittelemällä fuusiokeittiön historiaa, kuten kahvin käyttöä italialaisessa keittiössä. Van Aken yhdisti tämän kahvin käyttöön erilaisissa jälkiruoissa, kuten kalabrialaisessa ricotta-juustossa suklaamoussen kanssa.