Onnenkeksi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Onnenkeksi
Avaamaton onnenkeksi.
Avaamaton onnenkeksi.
Alkuperä
Alkuperämaa  Japani/ Yhdysvallat
Alue tai kunta keksien nykyisen kaltainen suosio muodostui Kaliforniassa
Tiedot
Ruokalaji jälkiruoka
Tyyppi keksi
Pääainesosat jauhot, sokeri, vanilja ja öljy

Onnenkeksit ovat pieniä makeita leivonnaisia, joita tarjoillaan usein jälkiruokana kiinalaisissa ravintoloissa. Kiinassa keksit ovat kuitenkin lähes tuntemattomia. Keksit lienevät olevan lähtöisin Japanista, mutta nykyisen suosionsa ne saavuttivat Yhdysvaltojen Kalifornian kiinalaisissa ravintoloissa. Tyypillinen keksi on puolikuun muotoinen, ja sisältää paperin, johon kirjoitetaan esimerkiksi sanontoja tai onnennumeroita.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keksi ja sen sisällä oleva lappu.

Tyypilliset onnenkeksit ovat taiteltuja puolikuun muotoisia vaniljalla maustettuja vohveleita. Keksin sisällä on paperi, johon on kirjoitettu jokin lyhyt ja ytimekäs kiinalainen sanonta. Joissakin keseissä voi olla onnennumeroita, joita jotkut käyttävät esimerkiksi lototessa. Sittemmin kekseistä on valmistettu myös useita poikkeavia tyyppejä. Niitä voidaan maustaa esimerkiksi hedelmillä tai suklaalla.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnenkeksien valmistusta Kaliforniassa.

Onnenkeksit yhdistetään nykyisin etenkin kiinalaisiin ravintoloihin etenkin Yhdysvalloissa. Keksit eivät kuitenkaan ole lähtöisin Kiinasta. Kiinassa onnenkeksit ovat edelleen lähes tuntemattomia. Joidenkin tutkijoiden mukaan keksien todennäköinen syntymäpaikka on Japani. Japanilaisissa lähteissä on merkkejä keksien valmistuksesta vuosikymmeniä ennen niiden saapumista Yhdysvaltoihin. Japanissa kekseistä on käytetty useita eri nimiä, kuten tsujiura senbei, omikuji senbei ja suzu senbei. Vastaavia keskejä myydään edelleen leipomoissa esimerkiksi Kiotossa.[2]

Nykyisen kaltaisen maailmanlaajuisen maineensa onnenkeksit saivat kuitenkin Yhdysvalloissa. Onnenkeksien saapuminen Yhdysvaltoihin ei ole täysin selvä. Keksejä Yhdysvalloissa alettiin tarjoilla 1900-luvun alkupuolella ennen toista maailmansotaa. Monet eri japanilaiset ja kiinalaiset tahot ovat väittäneet olevansa keksien ensimmäisiä valmistajia. Suurin osa tarinoista liittyy japanilaisten siirtolaisten omistamiin ravintoloihin. Keksejä valmistettiin aluksi San Franciscossa ja Los Angelesissa Kalifornian osavaltiossa. Monet japanilaissiirtolaiset omistivat chop suey-ravintoloita, joissa myytiin amerikkalaistuneita kiinalaisen keittiön annoksia. Monet yrittäjät uskoivat tuolloin, että japanilaisen keittiön tuotteet myisivät kiinalaisia huonommin Yhdysvalloissa. Jossain vaiheessa kiinalaiset yrittäjät omaksuivat onnenkeksien valmistuksen omissa ravintoloissaan. Keksit leimattiin mahdollisesti kokonaan kiinalaisiksi, kun Yhdysvaltojen japanilaistaustaiset asukkaat internoitiin maailmansodan puhjettua ja monet japanilaiset ravintolat maan länsirannikolla sulkivat ovensa.[2]

Toinen maailmasota vaikutti myös onnenkeksien leviämiseen Kaliforniasta. Monet sotilaat olviat asioineet kalifornialaisissa kiinalaisissa ravintoloissa Tyynenmeren rintamalla palvellessaan. Sodan jälkeen he palasivat koteihinsa muualla maassa ja kyselivät kalifornialaisten keksien perään kotiseutujensa kiinalaisissa ravintoloissa. Keksit levisivät pian näihinkin ravintoloihin, joissa niitä ei alun perin tunnettu. Leviäminen oli nopeaa ja 1950-luvulla tuotettiin jo 250 miljoonaa onnenkeksiä vuosittain. Yksi suurimmista valmistajista oli Lotus Fortune, jonka perustaja Edward Louie keksi onnenkeksejä valmistavan koneen. 1960-lukuun mennessä keksit oli liitetty kiinteästi kiinalaisiin ravintoloihin ja amerikkalais-kiinalaiseen keittiöön.[2] Kysymys keksien oikeasta alkuperästä on ollut esillä myös oikeudessa. Vuonna 1983 päättyneen oikeustaistelun lopuksi tuomari päätti, että keksit olviat saaneet alkunsa San Fransiscossa, mutta hän kieltäytyi tekemästä päätöstä niiden kiinalaisesta tai japanilaisesta alkuperästä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Darra Goldstein: The Oxford companion to sugar and sweets, s. 266-267. Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-931339-6. (englanniksi)
  2. a b c Jennifer 8 Lee: Solving a Riddle Wrapped in a Mystery Inside a Cookie The New York Time. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
  3. Jesse Rhodes: Cracking Open the History of Fortune Cookies Smithsonian magazine. Smithsonian Institution. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)