Fjodor Terentjev
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten maastohiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Cortina d'Ampezzo 1956 | 4×10 km viesti | |
 Pronssia |
Cortina d'Ampezzo 1956 | 50 km | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Falun 1954 | 4×10 km viesti | |
| Hopeaa |
Lahti 1958 | 4×10 km viesti | |
Fjodor Mihailovitš Terentjev (ven. Фёдор Михайлович Терентьев, karjalaiselta nimeltään Heikki tai Huoti Teronen,[1] 4. lokakuuta tai 4. helmikuuta[1][2] 1925 Paatene, Karhumäen piiri, Karjalan tasavalta, Neuvostoliitto – 20. tammikuuta 1963 Leningrad) oli maastohiihtäjä, joka edusti Neuvostoliittoa. Hän oli Karjalan tasavallan ensimmäinen olympiavoittaja. Hän oli etnisesti karjalainen, mutta yleisesti häntä on pidetty virheellisesti venäläisenä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fjodor Terentjev oli Mihail ja Jevdokia Terentjevin yhdeksästä lapsesta seitsemäs. Hän opiskeli sepäksi suomalaisten järjestämillä kursseilla jatkosodan aikana. Hänen sanotaan saaneen hiihto-oppinsa suomalaisilta samoihin aikoihin. Hänen sanotaan puhuneen sujuvaa suomea.[1] Tämä selittyy sillä, että hänen kotimurteensa, joka kuuluu varsinaiskarjalan etelämurteisiin on lähellä suomen kielen itämurteita.
Sodan jälkeen hän toimi ensin kansakoulun opettajana. Ensimmäiset merkinnät hiihtäjänä hänestä ovat vuosilta 1946 ja 1947. Vuonna 1946 hän muun muassa voitti Neuvostoliiton Pohjolan yleismestaruuden Murmanskissa. Vuonna 1949 hänet siirrettiin Josif Stalinin käskyllä Moskovaan ja siellä paikalliseen armeijan urheiluseuraan. Sen jälkeen hän palveli neuvostoarmeijassa kapteenin vakanssilla, ja käytännössä hän oli ammattiurheilija.[1]
Terentjev sijoittui Falunin MM-kilpailuissa 1954 15 kilometrin kilpailussa neljänneksi ja 50 kilometrillä kuudenneksi. Lisäksi hän hiihti toisen osuuden Neuvostoliiton viestijoukkueessa, joka saavutti Suomen jälkeen hopeaa. Tammikuussa 1955 hän hiihti Moskovan kansainvälisillä hiihtoviikolla 15 kilometrin kilpailussa toiseksi Vladimir Kuzinin jälkeen[3].
Cortina d'Ampezzon talviolympialaisissa 1956 Terentjev hiihti avausosuuden kultaa voittaneessa Neuvostoliiton viestijoukkueessa. Tämä kisa ratkesi jo tällä avausosuudella, kun Terentjev jätti Suomen August Kiurua puolitoista minuuttia.[1]
50 kilometrin kilpailussa Terentjev saavutti Sixten Jernbergin ja Veikko Hakulisen jälkeen pronssia. 30 kilometrillä Terentjev oli kuudes. Lahden MM-kilpailuissa 1958 hän hiihti avausosuuden Neuvostoliiton saadessa viestihopeaa Ruotsin jälkeen. 15 kilometrillä hän sijoittui kuudenneksi.
Terentjev ei ollut mukana Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960. Virallisen selityksen mukaan hän oli tuolloin jo “liian iäkäs”, mutta samaan aikaan Veikko Hakulinen, yksi noiden kisojen sankareista, oli yhdeksän kuukautta vanhempi. Neuvostoliitto ei noissa kisoissa menestynyt niin kuin oli ajateltu.[1]
Heti Squaw Valleyn talviolympialaisten 1960 jälkeen Terentjev kuitenkin oli Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toinen 30 km kilpailussa, neljäs 50 km kilpailussa ja voitti kultaa 4 × 10 km viestikilpailussa. Vuonna 1962 Terentjev kilpaili edelleen, ja muun muassa voitti Neuvostoliiton mestaruuden 50 km kilpailussa ja ilmoitti tähtäävänsä Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, mutta hän kuoli ennen näitä kisoja.[1]
Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.[1]
Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.[1]
Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”.[1]
Terentjeville suunnitellaan patsasta Petroskoihin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fjodor Terentjev Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)