Fermium

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EinsteiniumFermiumMendelevium
Er

Fm

  
 
 
Fm-TableImage.png
Yleistä
Nimi Fermium
Tunnus Fm
Järjestysluku 100
Luokka aktinoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 7
Tiheys -×103 kg/m3
Kovuus - (Mohsin asteikko)
Väri luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa
Löytövuosi, löytäjä 1952, -
Atomiominaisuudet
Atomipaino 257,0951 amu
Orbitaalirakenne [Rn] 5f127s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 30, 8, 2
Hapetusluvut +3
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1800(ennustettu) K (1527 °C)
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Fermium-ytterbium-lejeerinki, jota on käytetty Fermiumin höyrystymislämmön määrittämiseen. Puhdasta Fermiumia ei ole pystytty tuottamaan valokuvattavissa olevia määriä.

Fermium on keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Fm (lat. fermium), järjestysluku 100 ja CAS-numero 7440-72-4. Fermium on hyvin radioaktiivinen metallinen aktinoidisarjaan kuuluva transuraaninen alkuaine. Vain pieniä määriä fermiumia on tuotettu ja eristetty, joten kemiallisista ominaisuuksista tiedetään vähän. Fermiumin arvellaan olevan hopeanhohtoista tai harmaata metallia. Se on nimetty fyysikko Enrico Fermin mukaan.[1]

Fermiumia valmistetaan pommittamalla plutoniumia neutroneilla. Fermium on järjestysluvultaan korkein alkuaine, jota voidaan valmistaa reaktoreissa. Sitä raskaampia ytimiä, samoin kuin niitä Fermiumin isotooppeja joiden massaluku on suurempi kuin 257, saadaan vain hiukkaskiihdyttimistä. Pysyvin isotooppi on Fm-257, jonka puoliintumisaika on 100,5 päivää. Yhteensä 19 Fermiumin isotooppia tunnetaan.[2]

Fermium löydettiin ensi kerran vetypommiräjähdyksen jäljiltä Marshallinsaarilla vuonna 1952. Lähiatollilla analysoitiin laskeumaa, josta löytyi kahta uutta alkuainetta. Ne nimettiin einsteiniumiksi ja fermiumiksi. Fermiumia syntyi vain parisataa atomia. Näitä uusia raskaita alkuaineita syntyi, kun uraanin 238U-isotoopin atomiytimet kaappasivat räjähdyksessä neutroneja.[1]

Tällä hetkellä fermiumille ei ole mitään tunnettua käyttöä. Isotooppia 255Fm kuitenkin tutkitaan mahdollisena syövän säteilyhoidon välineenä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Marko Hamilo: Fermiumia löytyi vetypommin jäljiltä Helsingin sanomat 23.8.2005 (alkuainesarjan artikkeli fermiumista). Viitattu 28.10.2015.
  2. Silva, Robert J. (2006) Fermium, Mendelevium, Nobelium, and Lawrencium, luku 13 kirjasta Morss, Lester R.; Edelstein, Norman M.; Fuger, Jean, toim. The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements (PDF) (3. painos). Dordrecht: Springer. ss. 1621–1651. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]