Faisal I (Irak)

Faisal I
Irakin kuningas
Valtakausi	23. elokuuta 1921 – 8. syyskuuta 1933
Edeltäjä	sotilashallinto
Seuraaja	Ghazi I
Syyrian kuningas
Valtakausi	1918 – 24. heinäkuuta 1920
Edeltäjä	sotilashallinto
Seuraaja	monarkia lakkautettu
Syntynyt	20. toukokuuta 1885 Mekka, Osmanien valtakunta
Kuollut	8. syyskuuta 1933 (48 vuotta) Bern, Sveitsi
Hautapaikka	Kuninkaallinen mausoleumi, Bagdad
Puoliso	Huzaima bint Nasser
Lapset	Prinsessa Azza Prinsessa Rajiha Prinsessa Raifi'a Kuningas Ghazi I
Koko nimi	Faisal bin Hussein bin Ali al-Hashemi
Suku	Banū Hāshim
Isä	Husain ibn Ali
Äiti	Abdiyah bint Abdullah
Uskonto	sunnalaisuus

Chaim Weizmann ja Faisal ibn Husain (oikealla) vuonna 1918.

Faisal ibn Husain ibn Ali al-Hashemi (arab. فيصل الأول بن الحسين بن علي الهاشمي‎, Fayṣal al-’Awwal ibn al-Ḥusayn ibn ‘Alī al-Hāšimī; 20. toukokuuta 1885 – 8. syyskuuta 1933) oli Suur-Syyrian kuningas vuonna 1920 ja Irakin kuningas vuosina 1921–1933 nimellä Faisal I. Hän oli hašimidien sukua, Hijazin Husain ibn Alin kolmas poika ja Jordanian Abdullah I:n veli.

Vuonna 1913 Faisal valittiin Jeddan kaupungin edustajaksi Osmanien valtakunnan parlamenttiin. Vuonna 1916 hän liittyi Damaskoksessa al-Fatat-nimiseen arabinationalistien ryhmään, ja hänen isästään tuli Hijazin kuningas. Faisal toimi ympärysvaltojen tukena ensimmäisessä maailmansodassa ja pääsi sodan jälkeen arabihallitukseen ja arabien edustajana Pariisin rauhankonferenssiin. Rauhankokouksessa päätettiin perustaa itsenäisiä emiraatteja ennen osmanien vallan alla olleista arabialueista ja Palestiinan kansallinen kotimaa juutalaisille.

7. maaliskuuta 1920 Syyrian kansalliskokous valitsi Faisalin Suur-Syyrian kuninkaaksi. Huhtikuussa 1920 Sanremon konferenssi antoi kuitenkin Syyrian Ranskan mandaatiksi, mikä johti 20. heinäkuuta Maisalunin taisteluun, jossa Faisal ajettiin pois. Hän siirtyi Isoon-Britanniaan.

Brittihallitus, joka oli saanut Irakin mandaatikseen, päätti levottomuuksien jälkeen luopua siirtomaahallinnosta ja teki Irakista kuningaskunnan. Kansanäänestys antoi tälle 96 prosentin hyväksynnän ja suojelualueen valvoja Faisal lupautui kuninkaaksi. Suurin osa hänen tulevista alamaisistaan ei ollut tuolloin hänestä kuullutkaan, mutta hän teki itsensä maassa nopeasti tunnetuksi. Kun Faisal otti Irakin hallittavakseen, ei maassa ollut kansallisuusliikettä eikä minkäänlaista irakilaista nationalismia. Faisal tiesi, että hänen valtansa nojautuu sunniarabeihin, jotka olivat maassa vähemmistönä.

Faisalin kruunaaminen Irakin ensimmäiseksi kuninkaaksi.

Irakin kuninkaaksi Faisal julistaui vuonna 1921 ja otti hallitsijanimekseen Faisal I. Irakissa oli tuolloin suuri puute osaavista lääkäreistä, opettajista ja virkamiehistä. Hän kutsui heitä Irakiin Syyriasta ja Libanonista, jopa maan opetusministeri tuli Syyriasta. Menettely aiheutti mielipahaa irakilaisissa, eikä tilannetta parantanut eräiden syyrialaisten ylimielinen asenne irakilaisia kohtaan. Maassa julkaistiin oppikirja joka esitti Damaskoksen kalifit parempina kuin Bagdadin kalifit. Kuningas puuttui asiaan ja oppikirja vedettiin pois kouluista.

Pian kruunajaistensa jälkeen Faisal I ajautui välirikkoon Ison-Britannian komissaarin, Sir Percy Coxin, kanssa. Välirikko maksoi Faisalille lähestulkoon hänen valtansa. Välirikko jatkui myös hänen seuraajansa, Sir Henry Dobbsin kanssa, joka kyseenalaisti Faisali I:n kuninkuuden. Faisal kiinnitti huomionsa myös Irakin tuolloin heikkoihin liikenneyhteyksiin. Hän rakennutti autiomaan poikki maantien Bagdadista Damaskokseen ja toisen maantien Bagdadista Ammaniin. Suunnitteilla oli myös öljyputken rakentaminen Mosulista Välimerelle, mikä olisi parantanut Irakin taloutta. Kuningas halusi Irakille voimakkaan armeijan ja yritti asettaa voimaan yleisen asevelvollisuuden, mutta hanke epäonnistui.

Henkilönä Faisal I oli suvaitsevainen ja korosti, että on niin sunnien, shiiojen, kurdien kuin juutalaistenkin yhtäläinen hallitsija. Vuonna 1928 hän tuomitsi henkilökohtaisesti eräiden irakilaispiirien yritykset erottaa juutalaistaustaiset virkamiehet maan hallinnosta.

Irakin kuninkaan henkilökohtainen lippu.

Kuningas solmi Ison-Britannian kanssa sopimuksen vuonna 1930. Sopimuksen perusteella Irak sai itsenäisyytensä vuonna 1932 ja maa liittyi Kansainliittoon. Sopimusta ja kuningasta on kritisoitu erityisesti Baath-puolueen valtakaudella siitä, että se jätti Isolle-Britannialle mahdollisuuden kontrolloida Irakin öljyvaroja.

Vain vähän ennen Irakin itsenäistymistä, maaliskuussa 1932, Faisal I kirjoitti muistion jossa kuvailee valtakuntansa oloja kovin pessimistisesti: "Sunniarabit hallitsevat Irakin kuningaskuntaa, joka on perustettu Ottomaanien valtakunnan raunioille. Alamaisina on kurdeja, joista suurinta osaa asia ei kiinnosta. Edes kunnianhimoiset kurdit eivät kiinnostu hallinnosta, sillä se ei heidän mielestään edusta heidän kansaansa. Shiiat ovat yhtä välinpitämättömiä, vaikka ovat samaa kansallisuutta kuin sunniarabit. Osmanien hallinto vainosi heitä, eikä sallinut heidän osallistua maansa hallintoon ja jakoi arabit eri ryhmiin. Tilanne suosii urakiipijöitä, joilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä tehtäviinsä. Ne jotka eivät hallinnosta hyödy, pysyvät mielipiteessään, että heitä sorretaan koska ovat shiioja."

Vähän ennen kuolemaansa, vuonna 1933, Faisal I matkusti Lontooseen ja varoitti Ison-Britannian hallitusta juutalaisten ja arabien välisen konfliktin uhasta. Hänen mukaansa Ison-Britannian Palestiinan mandaattihallinnon pitää ryhtyä rajoittamaan juutalaisten maahanmuuttoa ja näin ennaltaehkäisemään konfliktia.

Simelen kylän joukkomurha vuonna 1933 synkistää Faisal I:n hallituskauden loppua. Assyrialaisten ja Irakin armeijan välille puhkesi yhteenottoja ja niiden päätteeksi assyrialaisten väitettiin häpäisseen irakilaisten sotilaiden ruumiita. Kuultuaan asiasta Irakin armeijan kenraali Bahr Sidqi raivostui ja päätti ratkaista asian assyrialaisten kanssa lopullisesti. Joukot hyökkäsivät Simelen kylään ja murhasivat sen asukkaita. Britannian viranomaiset kuulivat asiasta ja vaativat vastaitsenäistyneen Irakin kuninkaalta selvitystä asiasta ja rankaisemaan syyllisiä, olivat nämä sitten assyrialaiskristittyjä tai islaminuskoisia. Kuningas sähkötti Lontooseen vakuuttaen kaiken olevan kunnossa. Ison-Britannian viranomaisten mukaan joukkomurhassa kuoli 600 henkilöä, kun taas assyrialaiset puhuvat 3000 kuolleesta.

Faisal I kuoli sydänkohtaukseen ollessaan terveystarkastuksessa Bernissä, Sveitsissä. Huhujen mukaan kuolinsyy saattoi olla myös myrkytys. Sveitsiläisten lääkäreiden mukaan kuningas oli ollut täysin terve. Kuninkaan henkilökohtaisen hoitajan mukaan hallitsijan oireet olivat viitanneet myrkytykseen. Kuningas oli valitellut kovista kivuista vatsassa, ei rintakehässä, kuten yleensä sydänkohtauksessa. Kunnollista kuolinsyytutkimusta ei tehty. Häntä seurasi valtaistuimella hänen poikansa Ghazi.

Henkilönä Faisalia on pidetty älykkäänä, hänellä on ollut paljon henkilökohtaista viehätysvoimaa, mutta hän oli myös altis tunteiden nopealle vaihtelulle ja hän oli myös kärkäs huomauttelija. Hallitsijana hän oli pragmaatikko. Hän ei juurikaan piitannut lääkäreiltään saamista ohjeista, että säännöllinen lepo ja tupakoinnin vähentäminen olisivat tarpeellisia.

Faisal I fiktiossa

Faisal I on ollut hahmona kolmessa eri elokuvassa. Vuonna 1951 valmistuneessa elokuvassa Sirocco häntä esitti Jeff Corey ja vuonna 1962 David Lean ohjasi elokuvan Arabian Lawrence jolloin häntä esitti Alec Guinness. Vuonna 1990 valmistui elokuva A Dangerous Man, Lawrence After Arabia , jolloin häntä esitti Alexander Siddiq.

Vuonna 1995 valmistui televisiosarjan Indiana Jones Junior 19. osa. Siinä Faisal I:n roolin tekee Anthony Zaki.

Aiheesta muualla

• A revisionist history of an Iraqi king Economist 2014
• Erämaan kuningas kuollut, Hakkapeliitta, 19.09.1933, nro 38, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot