Euroopan unionin taistelujoukot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Euroopan unionin nopean toiminnan joukkoihin osallistuvat eräät Euroopan unionin jäsenvaltiot ja Norja. Tarkoituksena on koota lopuksi kaiken kaikkiaan 50 000–60 000 nopeasti liikekannalle pantavaa sotilasta, jotka voisivat olla tehtävässä kuukausista vuoteen.

Euroopan unionin nopean toiminnan joukot ja niihin osallistuvat maat (joukkoa johtava maa tummennettu):

  1. Ranska
  2. Ranska, Belgia, Luxemburg ja Saksa
  3. Ranska ja Belgia
  4. Espanja
  5. Iso-Britannia
  6. Iso-Britannia ja Alankomaat
  7. Saksa, Alankomaat ja Suomi (2007)
  8. Saksa, Itävalta ja Tšekki
  9. Italia
  10. Italia, Unkari, Slovenia
  11. Italia, Espanja, Kreikka ja Portugali
  12. Puola, Saksa, Slovakia, Latvia ja Liettua
  13. Ruotsi, Suomi, Viro ja Norja (2008)
  14. Ruotsi, Suomi, Irlanti, Viro ja Norja (2011)

Vuosina 2005–2006 Euroopan unionin nopean toiminnan joukot ovat rajoitetun kapasiteetin tilassa, jolloin joukoista vastaavat Britannia, Italia, Ranska ja Saksa. Lopullisena tavoitteena on Eurooppa -neuvoston kesäkuussa 2004 hyväksymä Headline Goal 2010, jolloin järjestelmä on laajimmillaan.

Tavoitteena on järjestää vuonna 2005 strateginen ilmakuljetus joukoille, aikaansaada ilmakuljetuksille yksi yhteinen EU-johto vuoteen 2010 mennessä, aloittaa varsinainen taisteluosastotoiminta viimeistään 2007, ottaa käyttöön lentotukialus tarvittavine saattoaluksineen sekä lentokoneineen viimeistään 2008 ja liittää joukkojen tietoliikenne verkoksi.

Suomen osallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan, Alankomaiden ja Suomen nopean toiminnan joukot 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi osallistuu 2007 alkaen Saksan johtamaan taisteluosastoon yhdessä Alankomaiden kanssa sekä Ruotsin johtamaan pohjoismaiseen taisteluosastoon 2008 alkaen. Suomen lisäksi pohjoismaisessa joukossa on Viro sekä Euroopan unioniin kuulumaton Norja.

Saksan johtamaan taisteluosastoon Suomi voi antaa joukon omasuojaan tarvittavan komppanian suuruisen yksikön, missä on myös elektronisen tiedustelun yksikkö.

Ruotsin, Suomen, Norjan ja Viron nopean toiminnan joukot 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset taistelujoukot

Ruotsin johtamaan taisteluosastoon Suomi voi asettaa käyttöön raskaan kranaatinheittimistön ruotsalaisen jalkaväkipataljoonan tueksi sekä tiedustelu- ja valvontakomppanian. Norjan mukana olo Ruotsin johtamissa taisteluosastossa takaa tiedustelutiedon saamisen Natolta. Kranaatinheitinosastoa opetetaan Säkylässä, suojeluosastoa Keuruulla ja topografiryhmää Espoossa. Sotilaspoliisiosasto osallistuu Ruotsin Kungsängenissä kolmen viikon kurssille yhdenmukaistamaan toimintaansa muiden maiden sotilaspoliisien kanssa.[1]

Värväys vuoden 2007 joukkoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien henkilökuntaan jo kuuluvien (40 % joukosta) ja reserviläisten värväys (60 % joukosta) Saksan ja Hollannin sekä Suomen yhteiseen taisteluosastoon vuodeksi 2007-2008 alkoi joulukuussa 2005. Joukon taistelukoulutus alkoi keväällä 2006. Suojauskomppanian perustaa, varustaa ja kouluttaa Porin prikaati. Koulutusta annetaan myös Tikkakoskella, Utissa ja Upinniemessä. Haku joukkoihin päättyi 27. tammikuuta 2006. Myöhemmin taisteluosastoon hakuaikaa jatkettiin 10. helmikuuta 2006.

Toisen haun tuloksena oli joukkoon hakenut kaiken kaikkiaan 761 henkilöä, joista reserviläisiä oli 654 ja puolustusvoimien palveluksessa olevia 107.

Värväys vuoden 2008 joukkoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimat aloitti marraskuun 2006 alussa pohjoismaisen taisteluosaston henkilöstön haun. Suomi asettaa tähän osastoon noin 80-henkisen kranaatinheitinosaston sekä joukon pienempiä osastoja, joihin kuuluu huolto-, suojelu-, elso- sekä sotilaspoliisihenkilöstöä. Haku kestää helmikuuhun 2007. Joukon koulutus käynnistyy kesällä 2007 ja taisteluosasto on valmiudessa vuonna 2008.

Euroopan unioni Nato Response Forcessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nato Response Force on NATO:n kokoama nopean toiminnan joukko, mihin voi sisältyä Euroopan unionin taisteluosastoja myös niistä Euroopan unionin maista, jotka eivät ole NATO:n jäseniä. [2]

Lainsäädännöllinen pohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa taisteluosastotoimintaan osallistuminen edellytti rauhanturvalain muuttamista kriisinhallintalaiksi, mikä mahdollisti suomalaisten joukkojen sotilaallisen käytön maan ulkopuolella.

Lakia koskevan hallituksen esityksen hylkäsi perustuslakivaliokunnan enemmistö, jonka mukaan päätöksen suomalaisjoukkojen lähettämisestä osana taisteluosastoa tekisi tasavallan presidentti ylipäällikkönä, joka perustuslain mukaan vastaa ulkopolitiikasta yhdessä eduskunnan kanssa. Perustuslakivaliokunnan kannan vuoksi hallitus veti takaisin hallituksen esityksen kriisinhallintalaiksi. Hallituksen esitykselle kriittistä kantaa edustivat muun enemmistön ohessa puheenjohtaja Kimmo Sasi ja varapuheenjohtaja Arja Alho. Pääministeri Matti Vanhasen mielestä perustuslakivaliokunnan kanta merkitsisi käytännössä tasavallan presidentin alentamista ylipäälliköstä adjuntantiksi tai sotilaalliseksi neuvonantajaksi eikä ole loogista, että eräiden Suomen armeijan osastojen lähettämisestä päättäisi pääministeri ja muiden osastojen lähettämisestä tasavallan presidentti ylipäällikkönä.

Voimaan astuneen kriisinhallintalain mukaan päätöksen taisteluosaston lähettämiseen varautumisesta ja osaston lähettämisestä tekee tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Tätä ennen eduskuntaa kuullaan antamalla asiasta sille selonteko. Koska taisteluosaston on tarkoitus kyetä nopeaan reagointiin, varsinaisesta osaston lähettämisestä kuullaan ainoastaan eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Tämä poikkeaa muiden kriisinhallintajoukkojen lähettämisestä. Niiden lähettämisestä kuullaan aina koko eduskuntaa.

Kriisinhallintalaissa säädetään yksityiskohtaisesti EU:n taisteluosaston henkilöstön palvelussuhteesta ja sosiaaliturvasta. Kriisinhallintajoukon jäsenet ovat sotilaita ja sotilasrangaistussäännösten alaisia. Toimivaltaisena tuomioistuimena kriisinhallintajoukon jäsenten rikosasioissa toimii Helsingin käräjäoikeus. Toisin kuin muissa kriisinhallintajoukoissa, joissa koulutukseen kutsuttu voi koska tahansa perua lähtönsä, valmiusosastossa palvelevilla on velvollisuus lähteä toimialueelle. Koulutuksen käynyt valmiusosaston jäsen on velvollinen maksamaan saamansa varallaolokorvaukset ja puolet koulutuskuluistaan, mikäli hän luopuu sitoumuksestaan.

Päällystöliiton hakusaarto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakuaikaa jatkettiin 10.2.2006 saakka. Päällystöliitto pani joukot hakusaartoon 23.1.2006 Satakunnan Kansan mukaan ennen kuin palvelussuhteen ehdoista on sovittu siksi, koska operaatioissa voi tulla haavoittumisia, vammautumisia ja kuolemantapauksia. [3]

Saarto keskeytettiin, kun lopullinen sitoutuminen joukkoon selviää palvelusehtojen tultua selviksi.

Palkkausehdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. helmikuuta ilmoitettiin, että Euroopan unionin suomalaisissa joukoissa palkkaus on 7,5%:ia korkeampi kuin suomalaisessa YK-rauhanturvajoukossa tai niitä vastaavissa NATO-operaatioissa. Neuvotteluihin osallistuivat puolustusministeriö, Pääesikunta, Päällystöliitto ry, Sotilasammattiliitto SoAL ry ja Upseeriliitto.

Kriisinhallintalain tultua hyväksytyksi vahvistaa puolustusministeriö ehdot asetuksella. Jatkossa palkkausta tarkastellaan saatujen kokemusten perusteella. [2]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin saksalais-hollantilais-suomalaisella joukolla ei ole ollut tehtäviä, he harjoittelevat. [4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]