Erkki Yrjänä
Erkki Urho Yrjänä (synt. Fingerroos, ent. Urho Rauhalinna, 15. toukokuuta 1898 Tarvasjoki – 3. helmikuuta 2000 Pori[1]) oli suomalainen toimittaja ja maanviljelijä, joka osallistui Suomen sisällissotaan, heimosotiin sekä talvi- ja jatkosotiin.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yrjänä syntyi Tarvasjoen Yrjänkylässä maanviljelijä J. F. Fingerroosin (1845–1912) ja Emilia Wilhelmiina Nyströmin (1855–1945) kymmenlapsisen perheen nuorimpana. Hänen isänsä viljeli Herrasmanni-nimistä tilaa, josta hän luopui vuonna 1908 ja alkoi viljellä viereistä Rauhalinnaa.[2] J. F. Fingerroos oli kuolemaansa vuoteen 1912 saakka aktiivisesti mukana evakelisessa herätysliikkeessä, ja myös Yrjänä omaksui uskonnollisen vakaumuksen. Kiertokoulun jälkeen Yrjänä opiskeli vielä kansakoulussa ja oppikoulussa Turussa. Nuorena hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat Rauhalinnassa kesiään viettänyt serkku A. F. Airo sekä Tarvasjoen kirkkoherran poika Jussi Turtola, jonka kanssa Yrjänä kiinnostui myös heimoaatteesta.[3]
Elokuussa 1917 hän oli mukana perustamassa Tarvasjoen suojeluskuntaa. Sisällissodan alettua Yrjänä pyrki kymmenen Tarvasjoen suojeluskuntalaisen kanssa valkoisten puolelle Uudenkaupungin kautta, mutta joutui lopulta piileskelemään, kunnes punaiset 13. huhtikuuta jättivät Varsinais-Suomen. Tämän jälkeen hän liittyi Lounais-Suomea puhdistaneeseen Saariston Vapaajoukkoon, joka osallistui noin 200 punaisen teloitukseen Varsinais-Suomessa ja Kanta-Hämeessä. Heinäkuussa 1918 Yrjänä värväytyi Turtolan kanssa Vienan retkikuntaan ja osallistui muun muassa Luusalmen ja Vuokkiniemen taisteluihin.[3][4] Airo sen sijaan ei kannattanut heimoaatetta, vaan ihmetteli Yrjänälle lähettämässään kirjeessä ystäviensä ratkaisua.[5] Heimosodista palattuaan Yrjänä suoritti varusmiespalveluksensa Helsingissä toimineessa Suomenlinnan rannikkorykmentissä vuosina 1919–1920.[3]
Sotien välinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palattuaan armeijasta syksyllä 1920 Yrjänä ryhtyi viljelemään kotitilaansa ja vaikutti suojeuskunnan lisäksi myös kunnalliselämässä. Hän toimi muun muassa kunnankirjurina sekä nykyistä kunnanhallituksen puheenjohtajaa vastaavassa kunnallislautakunnan esimiehen tehtävässä. Kunnallisveroja laskiessaan Yrjänä laati toimenpidettä helpottamaan Äyrikirjan, joka ilmestyi Gummeruksen kustantamana vuonna 1936. Lisäksi hän oli mukana muun muassa Tarvasjoen Nuorisoseuran, Tarvasjoen Urheilijoiden sekä Maataloustuottajain Keskusliiton Varsinais-Suomen piirin toiminnassa. Vuonna 1939 Yrjänä oli mukana perustamassa Raisio Oyj:n edeltäjää Oy Vehnä Ab:ta. Talvi- ja jatkosotiin Yrjänä värväytyi vapaaehtoisena reserviläisenä. Yrjänä ei kuitenkaan ehtinyt talvisodan taisteluihin, sillä hänen joukko-osastonsa saapui Kuhmon rintamalle juuri välirauhan astuessa voimaan. Jatkosodassa Yrjänä osallistui taisteluihin Semsvaarassa, Porajärvellä ja Repolassa, kunnes hänet määrättiin Äänislinnaan Itä-Karjalan sotilashallinnon metsäosastolle.[3]
Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotavuosien jälkeen Yrjänä luopui maatilastaan ja muutti Poriin, jossa hänen toinen puolisonsa Irma Timonen toimi voimistelunopettajana. Yrjänä työskenteli aluksi konttoripäällikkönä Otto Andersinin kirjapainossa. Vuonna 1952 Yrjänä perusti Harjavaltaan paikallislehden Porin Ympäristö, joka nykyään ilmestyy nimellä Sydän-Satakunta. Hän oli lehden päätoimittajana 17 vuotta, kunnes myi lehtensä vuonna 1969. Eläkevuosinaan Yrjänä harrasti muun muassa kuorolaulua Porin Mies-Laulun riveissä. Kenraali A. F. Airon kanssa Yrjänä oli kirjeenvaihdossa tämän kuolemaan vuoteen 1985 saakka ja vieraili myös usein Airon luona Heinolan Ristitaipaleella. Hän oli mukana veteraanijärjestöjen toiminnassa, ja kirjoitti aktiivisesti syntymäpitäjänsä Tarvasjoen kotiseutulehteen. Muistelmansa Yrjänä julkaisi vuonna 1992.[3]
Erkki Yrjänä kuoli Porin kaupunginsairaalassa 101-vuotiaana helmikuussa 2000. Juuri ennen kuolemaansa hän ehti vielä osallistua puolustusministeri Jan-Erik Enestamin järjestämälle uudenvuoden vastaanotolle sisällissodan valkoisten edustajana. Yrjänä on haudattu sukuhautaan Tarvasjoen hautausmaalle.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yrjänän ensimmäinen puoliso oli Toini Rauanheimo (1906–1938), jonka kanssa hän avioitui Porvoossa vuonna 1929. Toini Yrjänän veli oli kirjailija Reino Rauanheimo, joka vieraili usein Rauhalinnassa ja kirjoitti tilalla myös 1930 ilmestyneen romaaninsa Aamusta iltaan. Toini Yrjänä kuoli kehkotautiin 32-vuotiaana. Vuonna 1939 Yrjänä avioitui Porissa voimistelunopettaja Irma Timosen (1904–1998) kanssa.[3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Äyrikirja : numerotaulusto kuntien, seurakuntien, paloapuyhdistyksen ja sähkölaitoksien virkailijoille y.m.. Jyväskylä: Gummerus, 1936.
- Tarvasjoen suojeluskunta vuosina 1917–1937. Turku: Tarvasjoen suojeluskunta, 1937.
- Vapaussodan invaliidien liiton Varsinais-Suomen-Satakunnan osasto 1955–1975. Pori: Vapaussodan invaliidien liiton Varsinais-Suomen-Satakunnan osasto, 1975.
- Yhdeksän vuosikymmentä : elettyä Suomessa ja Itä-Karjalassa sodan ja rauhan ajalta. Helsinki: Alea, 1992. ISBN 951-94298-0-8.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mattila, Marja: Toimittaja, vapaussoturi Erkki Yrjänä. Tarvas, 2000, 23. vsk, nro 1, s. 6. Tarvasjoki: Tarvasjoen kunta ja seurakunta. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 31.1.2018.
- ↑ Yrjänä, E. U.: Raivaaja-Rakentaja-Uskonmies : Johan Fredrik Fingerroos 1845–1912. Tarvas, 1995, 18. vsk, nro 2, s. 6. Tarvasjoki: Tarvasjoen kunta ja seurakunta. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 31.1.2018.
- ↑ a b c d e f Mäkinen, Kalervo: Satavuotiaan muistelmia. Tarvas, 1998, 21. vsk, nro 1, s. 6–8. Tarvasjoki: Tarvasjoen kunta ja seurakunta. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 31.1.2018.
- ↑ Hammarberg, Ville: Kaksi porilaiskohtaloa kauhun keväänä 1918: Erkki Yrjänän hengen pelasti sattuma, Vilho Kaski joutui 15-vuotiaana vangiksi 28.1.2018. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 31.1.2018. Viitattu 31.1.2018.
- ↑ Turtola, Martti: Mannerheim, s. 169. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31784-8-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Yrjänä : "Pyykki on pantu ja pysyy! Pysy lujana omalla maalla; oma maa vielä sun kuntoas kysyy". Parin vuosikymmenen takaisia muistiinpanoja ja elämyksiä Lapuan päiviltä heinäkuussa 1917, Hakkapeliitta, 13.07.1937, nro 28, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot