Elli Saurio

Elli Sauriota haastatellaan vuonna 1939.

Elli Ivarintytär Saurio (31. joulukuuta 1899 Nurmes – 26. joulukuuta 1966 Helsinki) oli ensimmäinen taloustieteissä väitellyt nainen Suomessa ja Suomen ensimmäinen naisprofessori taloustieteiden alalla.

Yksityiselämä

Elli Saurion isä oli Josef Ivar Saurio (1869–1910) ja äiti oli Hilja Vilhelmiina o.s. Hukka (1876–1910). Äidinisä oli menestyvä nurmeslainen kauppias Juho Hukka. Äidinäiti Elisabet o.s. Hirvonen oli syntyjään Rääkkylän Jaamanhovin Hirvosia. Sama suku asuu yhä Jaamanhovia. Agronomi Ivar Saurio osti kesällä 1900 Nurmeksesta noin 300 hehtaarin suuruisen Rantalan eli Laamilan tilan toimittuaan tätä ennen muutamia vuosia Haapapuron maamieskoulun opettajana.

Hilja ja Ivar Saurion perheeseen syntyi yhteensä kolme lasta, ikäjärjestyksessä Elli (s. 1899), Liisa (s. 1904) ja Eeva (s. 1906). Kun tyttäret menettivät molemmat vanhempansa kevättalvella 1910, Elli ja Liisa sijoitettiin Lilli ja August (Aku) Saurion perheeseen Kokemäelle. Lilly Lydia Saurion (1873–1950) isä oli Ulvilan kirkkoherra, valtiopäivämies Karl Emil Stenbäck (1834–1919) ja August Saurio (1871–1935) oli Ivar Saurion nuorempi veli. Ivar ja August Janson suomalaistivat sukunimensä Saurioksi. Poikien vanhemmat, nahkuri Henrik August Janson (1838–1874) Tampereelta ja vaimonsa Johanna Vilhelmina o.s. Villgrén (1844–1873), olivat kuolleet nuorina.

Vuonna 1924 Liisa Saurio lähti Hämeenlinnaan opiskelemaan Wetterhoffin Kotiteollisuusopistossa. Seuraavana vuonna hän solmi siellä avioliiton silloisen jääkäri, komppanianpäällikkö Feeliks Waldemar Tuiskun kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin Feeliks Tuisku erosi kapteenina vakinaisesta palveluksesta ja muutti perheineen Nurmekseen ryhtyen maanviljelijäksi. Laamilan kuolinpesä jaettiin nuorimman osakkaan, Eeva Saurion, tultua täysi-ikäiseksi ja Tuisku lunasti vaimon sisarten osuudet. Tuiskujen hoidossa Laamila toimi muun muassa harjoittelutilana. Parhaimmillaan talossa oli 40 lypsylehmää ja yhdeksän hevosta. Tilalla oli vanhastaan myös tiilitehdas. Felix Tuisku ylennettiin majuriksi vuonna 1941. Jääkärimajuri, maanviljelijä Feeliks Waldemar Tuiskun kuoltua hänen puolisonsa Liisa Tuisku (o.s. Saurio) myi Laamilan Nurmeksen kauppalalle.

Ammatillinen ura

Elli Saurion kasvatusisällä August Sauriolla oli kaksi akateemista tutkintoa, sillä hän oli sekä filosofian maisteri (kemia pääaineena) että agronomi (”mustialiitti” eli Mustialasta valmistunut). Kasvatusäidillä Lilli Sauriolla oli muun muassa kotitalousopettajan koulutus. Elli Saurio linjasi koulutuksensa kasvatusvanhempien koulutusurien suuntaiseksi mutta valitsi koulutuksensa sisällön omien mieltymystensä mukaan. Elli Saurio valmistui vuonna 1922 puutarhaopettajaksi Reitkallin puutarha- ja maatalousoppilaitoksesta.

Elli Saurio teki pitkän ammattiuran kotitalousalalla työskentelevien neuvojien ohjaajana. Toimittuaan muutamia vuosia puutarhaopettajana ensiksi Vakka-Suomen kotitalouskoululla ja sitten Peräpohjolan Kotitalouskoululla hän aloitti syksyllä 1925 konsulentin työn Suomalaisen Marttaliiton palveluksessa. Saurion ura oli nousujohteinen – vuonna 1934 Suomalaisen Marttaliiton sihteeri Elli Saurio valittiin saman liiton toiminnanjohtajaksi. Uusi toiminnanjohtajan vakanssi täytettiin tällöin ensimmäisen kerran. Syksyllä 1944, rauhan tultua, toiminnanjohtaja Saurio jäi opintovapaalle ja vuonna 1947 hän omasta aloitteestaan pyysi eron Marttaliiton palveluksesta. Eroava toiminnanjohtaja Elli Saurio jätti seuraajalleen elinvoimaisen, taloudellisesti vahvan ja jäsenmäärän avulla mitaten vuosi vuodelta yhä kasvavan suurjärjestön. Saurio oli kyvykäs johtaja. Suomalainen Marttaliitto uudistui voimakkaasti sinä aikana, jolloin Elli Saurio oli marttatyöhön tavalla tai toisella sidoksissa.

Syyskuussa 1927 konsulentti Elli Saurio oli matkustanut Kööpenhaminan maatalousnäyttelyyn ja kirjoitti tanskalaisesta Ankerhusin kotitalousopistosta Emäntälehteen seuraavan vuoden alussa. Saurio havaitsi, että Ankerhusissa opetuksen pääperiaate oli taloudellisuus ja oppilaita opetettiin ennen kaikkea tekemään laskelmia. Tietopuolisessa opetuksessa ensi sijalla oli kemia.

Myös filosofian tohtori K. T. Jutila (Helsingin yliopiston agraaripolitiikan professori 1928–1938) tarjoili vuoden 1927 aikana Emäntälehden lukijakunnalle tietoja kotitalousalan kehityksestä ulkomailla. Tohtori Jutila oli Amerikan matkansa aikana vieraillut muun muassa Cornellin yliopistossa, joka oli vuonna 1925 itsenäiseksi muodostettu New Yorkin valtion kotitalousalan korkein oppilaitos (”kotitalous-college”). Tutkimustyötä tehtiin Cornellissa seitsemällä osastolla: ruoka-aine ja ravitsemus, laitoshoito, kotitalouden hoito, naisten yhteiskunta- ja ammattiasiat sekä kotitalousneuvonta. Lisäksi olivat vaatetus- ja kangasosasto sekä huone- ja piirustusosasto. Kotitalouden hoito-osastolla kotitaloutta tutkittiin taloudellisesta näkökulmasta kohteina tulon muodostuminen ja käyttö eri kulutustarkoituksiin, kotitalouskirjanpito, kotitaloushistoria sekä kodin terveysoppi. Verratessaan Yhdysvaltain ja Suomen tilannetta, tohtori Jutila valitti sitä, että Suomesta yhä puuttui kotitalouden tutkimus- ja koetoiminta sekä kotitalouden yliopistollinen opetus.

Konsulentti Elli Saurio oivalsi nopeasti kodinhoidon opetuksen tarjoamat avarat mahdollisuudet. Vuonna 1928 hän kirjoitti Suomalaisen Marttaliiton toimintakertomukseen kuvauksen konsulentin toimensa edellisvuoden sisällöstä sanoen: ”Varsinaisessa konsulentintoimessani olen keskittänyt työni kodinhoidon-neuvonnan tunnetuksi tekemiseksi ja järjestämiseksi sekä maatalouskerhojen aikaansaamiseksi alueille, missä niitä ei ole ennestään ollut.” – Saurio oli siis työvuoden 1927 aikana keskittynyt tietoisesti kodinhoidon asioihin. Hän oli neuvojien opetus- ja ohjaustyössään erikoistumassa ammattialansa mukaisesti; kuuluihan puutarhanhoito suomalaisen kotitalousopetuksen alkuvaiheessa lähinnä kodinhoidon piiriin. Toisaalta tohtori Jutila oli juuri vuonna 1927 kertonut korkeakoulutasoisen kodinhoidon opetuksen Yhdysvalloissa keskittyvän kodin talouden opettamiseen. Vähitellen konsulentti Elli Saurion keskittyminen kodinhoidon neuvontaan alkoi merkitä samalla keskittymistä kotitalouden talouteen puutarhanhoidon sijaan.

Tieteellinen ura

Filosofian kandidaatti 1932

Elli Saurio sai päästötodistuksen Rauman Yhteislyseosta 16.5.1917 ja hänet kirjoitettiin 29.5.1917 Suomen Aleksanterin Yliopiston nimikirjaan Satakuntalaiseen osakuntaan kuuluvaksi ylioppilaaksi. Elli Saurio tuli ylioppilaaksi 1800-luvulta periytyvien sääntöjen mukaan. Uusi asetus ylioppilastutkinnosta annettiin 15.12.1919 ja sillä siirrettiin ylioppilastutkinto oppikoulujen lukioasteen päättö-tutkinnoksi. Enää se ei muodostanut akateemista alkeiskuulustelua yliopistoon kirjoittautumista varten. Sota-aika 1917–1918 hidasti Saurion opiskelun alkuvaihetta.

Elli Saurion yliopisto-opiskelun kausi jakaantui kahteen vaiheeseen ja vasta toinen opiskeluvaihe johti filosofian kandidaatin tutkinnon suorittamiseen. Tehokas ja tuloksellinen opiskelu alkoi syys-lukukaudella 1927, kun Saurio jäi palkkatyöstä virkavapaalle. Lukuvuoden 1928–1929 aikana Saurio oli kotitalouden vt. apulaistarkastajana maataloushallituksessa ja huhtikuussa 1929 hän aloitti puutarhaopettajan työn Orimattilan kotitalousopistossa. Saurio kykeni kuitenkin viemään opintojaan eteenpäin myös palkkatyön ohessa mutta opiskelutilanne helpottui Saurion jäädessä toisen kerran opintovapaalle marraskuun alussa 1929. Opiskeluloma jatkui kevätlukukaudella 1930.

Syyslukukaudella 1930 Elli Saurio oli jälleen opettamassa Orimattilan kotitalousopistolla. Kotitalousväkeä innosti eduskunnassa 3. marraskuuta jätetty toivomusaloite (n:o 31/1930) kotitalouden taloustieteen ja puutarhatieteen opettajavirkojen perustamiseksi yliopistoon. Kevätlukukaudella 1931 Saurio opiskeli kansantaloustieteen erikoiskysymyksiä ja Baltian historiaa. Syksy 1931 kului sosiologian luentojen ja seminaariharjoitusten merkeissä ohjaajina professorit R. Karsten ja G. Landtman. Kirjoitusnäytteen filosofian maisterin tutkintoa varten Elli Saurio suoritti 19.12.1931 ja Elli Saurion tutkinto valmistui kevätlukukauden 1932 kuluessa. Julkinen päätös filosofiankandidaattitutkinnosta, jonka on suorittanut Elli Saurio, julistettiin 22.4.1932 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa, ja hänelle myönnettiin: kansantaloustieteessä arvosana laudatur (hyvät tiedot), käytännöllisessä filosofiassa laudatur (hyvät tiedot), taidehistoriassa arvosana approbatur ja Suomen historiassa arvosana approbatur. Saurion filosofian kandidaattitutkinnon arvosanaksi tuli approbatur 9/15 puoltoäänellä sekä niihin perustuvalla arvonimellä clarissimus.

Marttaliitossa

Noin kuukauden kuluttua siitä, kun Elli Saurio oli valmistunut filosofian kandidaatiksi, hänet valittiin Suomalaisen Marttaliiton vuosikokouksessa Marttaliiton keskustoimikunnan jäseneksi. Joulukuun alussa 1933 Saurio siirtyi hoitamaan Suomalaisen Marttaliiton sihteerin tointa edellisen sihteerin, Maili Laitisen erottua. Maisteri Saurio toimi Marttaliiton vakinaisena sihteerinä 1.1.1934–1.4.1935. Suomalaisessa Marttaliitossa aloitettiin maisteri Saurion sihteerikauden aikana suomalaisten maalaisemäntien ajankäyttöä koskevan tilastotiedon keräys. Saurion vuonna 1947 valmistunut väitöskirja perustui juuri tähän Marttaliiton piirissä kerättyyn aineistoon.

Konsulenttivuosinaan Elli Saurio oli osoittanut suurta innostuneisuutta kodinhoidonneuvontaan ja oli pitänyt kilpailua hyvänä neuvontamuotona. Kilpailu oli kuitenkin vaativa työmuoto, mutta ulkomailta löytyi esikuvia seurattaviksi. Saurio kirjoitti Emäntälehdessä vuoden 1929 alussa julkaistussa artikkelissa, että Saksassa kotitalousharjoittelijat järjestivät työtehokilpailuja ja Tanskassa eräs kotitalousopisto laati taloissa ruokatalouslaskelmia. – Oli vain laadittava taulukkoja, joihin osanottajat voisivat merkitä esimerkiksi kuukauden kuluessa käytetyt ruoka-aineet ja ruokailupäivät ja tämän perusteella suorittaa laskelmat. Näin emäntä pääsi tietämään, kuinka paljon yksi ruokailupäivä maksoi, mikä oli ollut ruoan koostumus ja niin edelleen.

Työskennellessään Suomalaisessa Marttaliitossa Elli Saurio tarttui pelotta vaikeana pidettyyn kirjanpitoaiheeseen ja sai monet tavalliset suomalaisnaiset kiinnostumaan siitä. Saurio osoitti, että kirjanpidon avulla oli mahdollista saada taloudellista hyötyä. Ruokataloutta ja ajankäyttöäkin voitiin seurata kirjanpidon avulla mutta kotitaloudessa oli tärkeää seurata etenkin menojen kehitystä. Tulojen ja menojen summaukset osoittivat, että kotitalous oli suuri taloudellinen tekijä yhteiskunnassa. Saurio kertoi anekdootin entisestä kilpailutalon emännästä, joka parin kuukauden kirjanpidon jälkeen kauhistui niin kovasti karttuneiden summien suuruutta, että – lopetti kirjanpidon.

Kevättalvella 1934 Saurion toimiessa Suomalaisen Marttaliiton sihteerinä liiton äänenkannattajassa, Emäntälehdessä, julistettiin alkavaksi emäntien ajankäyttökilpailu. Ilmoitus ensimmäisestä ajankäyttökilpailusta oli otsikoitu "Miten käytän vuorokauden 24 tuntia?” Saurio oli yrittänyt herättää emännissä harrastusta kirjanpitoa kohtaan ja oli tullut aika ottaa uudet taidot käyttöön. Oli tarkoitus, että kilpailuun osallistuvat emännät pitäisivät omasta ajankäytöstään kirjaa. Ensimmäinen osakilpailu kesti vuoden ja kilpailussa luvattiin palkita ne, jotka säännöllisimmin ja totuudenmukaisimmin olivat tehneet merkinnät. Rahapalkintoja oli seitsemän kappaletta, suurin 1000 markkaa. Emäntälehden ilmoituksessa on yksi erityisen merkillepantava lause: "Kun nyt tähän koko kotitaloutemme kannalta tärkeään toimintaan on saatu erikoinen lahjoitus, järjestää Marttaliitto kilpailun, johon"...

Lahjoituksesta kertova lause on kiinnostava. Lahjoitus oli tiettyä tarkoitusta varten; se tuli käyttää vain ja ainoastaan perheenemäntien ajankäyttökilpailun järjestämiseksi. Tieto lahjoituksesta tuli julkisuuteen vasta sen jälkeen, kun Elli Saurio oli saanut valmiiksi filosofian kandidaattitutkintonsa – vaiheessa, jolloin hän mahdollisesti harkitsi jatkotutkimuksen aloittamista. Oliko tuntematon lahjoittaja maisteri Elli Saurio? Saurio saattoi tuolloin olla riittävän varakas toimimaan lahjoittajana. Hänellä oli palkkatuloja ja hän oli täysi-ikäiseksi tultuaan ensin vastaanottanut ja sitten myynyt perintöosansa vanhempiensa kuolinpesästä. Elli Saurion sisar Liisa o.s. Saurio ja Feeliks Tuisku oli vihitty 18.11.1925 ja ylioppilas Elli Saurio myi näille oman osuutensa (1/3) perintöön 19.11.1925 allekirjoitetulla kiinteistökaupan kauppakirjalla.

Emäntien ajankäyttökilpailussa oli kolme eri osakilpailua. Maisteri Elli Saurio kuului arvostelulautakuntaan. Palkinnot jaettiin Suomalaisen Marttaliiton määräaikaisessa edustajakokouksessa 24.3.1936 Helsingissä Tieteellisten Seurojen talossa. Saurio toimi kokouksen sihteerinä. Läsnä oli noin 101 valtuutettua edustajana ja noin 150 muuta marttaa. Kokouksessa puhui kolme suomalaisen kotitaloustieteellisen tutkimuksen pioneeria. Maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala Helsingin yliopistosta puhui vaatetaloudesta. Filosofian tohtori Kaino Oksanen esitelmöi aiheesta ”Miten valtio tukee maatalous- ja kotitalousjärjestöjä?” ja toiminnanjohtaja Elli Saurio piti alustuksen kotitaloustieteellisestä tutkimuksesta. – Tohtori Oksanen teki ensimmäisen yliopistollista kotitalousopetusta koskeneen eduskunta-aloitteen, professori Pihkala oli keskeinen henkilö, kun laadittiin Helsingin yliopiston ensimmäistä virkaehdotusta kotitaloustieteitä varten ja maisteri Saurio nimitettiin viranhaltijaksi ensimmäiseen Suomeen perustettuun kotitalousprofessuuriin. Nämä kolme henkilöä edustivat kotitaloustieteellisen tutkimuksen yhteiskuntatieteisiin painottuvaa suuntaa.

– Maisteri Elli Saurio puhui Suomalaisen Marttaliiton edustajakokouksessa 24. maaliskuuta 1936 aiheesta ”Kotitaloustieteellinen tutkimus ja opetus kotitalousopetuksen ja -neuvonnan palveluksessa”. Puhuja pohti kotitaloustieteen ominaislaatua ja piti tärkeänä oikean lähtökohdan ja näkökulman määrittämistä. Saurio luonnehti kotitaloustieteen tieteeksi, joka tutkii ihmistä, ihmisen tarpeita ja niiden tyydyttämistä. Suomessa jo olemassa oleva 1000-henkinen kotitalousopettajien ja -neuvojien armeija olisi kaivannut kipeästi kotitaloustieteellisen tutkimuksen antamaa varmaa perustaa ja johtoa. Tulkitsijoita oli runsaasti mutta tulkittavaa niukalti.

Filosofian tohtori

On mahdollista, että ylioppilas Elli Saurio asetti jo yliopisto-opintonsa 1920-luvun lopulla toden teolla aloittaessaan tavoitteekseen tohtorin oppiarvon ja kotitalousprofessuurin. Tähän viittaavia seikkoja löytyy ja jos näin on, Saurio kykeni muovailemaan kohtaloaan aktiivisen ja määrätietoisen ihmisen tavoin. Hän suunnitteli suuria asioita ja toteutti suunnitelmiaan mutta Saurio oli vielä maisteri hakiessaan kodin taloustieteen kiinteää ylimääräisen professorin virkaa, kun se julistettiin avoimeksi kevättalvella 1946. Virantäytön ensimmäinen kierros jäi tuloksettomaksi.

Saurio väitteli huhtikuussa 1947 ja toisella hakukierroksella kodin taloustieteen kiinteää ylimääräisen professorin virkaa haki filosofian tohtori Elli Saurio. Väitöskirja "Perheenemännän ajankäyttö suhteessa talouden laatuun ja henkilörakenteeseen" perustui vuosina 1934–1936 kerätylle tilastomateriaalille. Kentältä kootun, emäntien ajankäyttöä koskevan lähdemateriaalin työstäminen alkoi luultavasti välittömästi mutta monet asiat hankaloittivat tutkimustyötä. Maisteri Elli Saurio oli ensisijaisesti Suomalaisen Marttaliiton toiminnanjohtaja ja tutkija vasta toissijaisesti. Sotavuodet 1939–1944 toivat järjestöihmisille uusia tehtäviä ja lisää vastuita. Tietyn viivästymisen aiheutti varmaan myös tutkimustyön ohjaajan vaihtuminen. Elli Saurion yksityisarkistosta löytyy maininta, että maisteri Saurio aloitti väitöstutkimuksen tekemisen professori K. T. Jutilan ohjauksessa mutta tämä luopui professuuristaan joulukuussa 1938 tultuaan nimitetyksi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi ja Saurion väitöstutkimus valmistui kansantaloustieteen professori Bruno Suvirannan ohjauksessa. Agraaripolitiikan professori Jutila oli siirtynyt virkavapaalle joulukuussa 1938 ja hänen virkansa hoitajaksi määrättiin maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala.

Maisteri Elli Saurion väitöstutkimus edistyi samaa tahtia kuin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan omat erillisiä kotitalousprofessuureja koskevat suunnitelmat etenivät. Helsingin yliopisto aktivoitui kotitaloudellisten opetusvirkojen perustamisen asiassa syksyllä 1940. Professori Pihkala esitti syyskuussa 1940 harjoittelun erikoistamista agronomitutkinnon talouslinjalla kotitaloussuuntaa silmällä pitäen ja joulukuun puolivälissä 1940 hän teki esityksen väliaikaisen kotitalouslinjan perustamisesta agronomitutkintoon. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta asetti toimikunnan professori Rurik Pihkalan puheenjohdolla laatimaan ehdotusta väliaikaisen kotitalouslinjan perustamisesta agronomitutkinnon yhteyteen ja ensimmäinen kotitalousopetusta koskenut virkaehdotus, joka valmistui helmikuussa 1941 edellä mainitun toimikunnan työn tuloksena, oli mukana tiedekunnan tehdessä virka- ja määrärahaehdotuksia vuoden 1942 menoarvioon.

Ensimmäinen tieto maisteri Saurion hakemasta apurahasta väitöstutkimusta varten on välirauhan ajalta. Hän haki 11. marraskuuta 1941 opetusministeriöltä raha-arpajaisten voittovaroista apurahaa emännän ajankäyttöä koskevan tutkimuksen suorittamista varten. Marraskuun 25. päivänä 1941 Tieteellinen Keskuslautakunta antoi kuitenkin Saurion apuraha-anomuksesta opetusministeriölle torjuvan lausunnon sillä perusteella, ettei hakijalla ollut vielä riittävää pätevyyttä tieteellisen tutkimustyön alalla. Suomen Kulttuurirahasto myönsi keväällä 1944 Elli Sauriolle apurahan perheenäitien ajankäyttöä käsittelevään väitöskirjatyöhön mutta Sauriolla tuskin oli tuolloin tutkimustyölle aikaa. Kesäkuussa 1944 alkanut vihollisen suurhyökkäys Kannaksella oli yksi sota-ajan vaikeimpia vaiheita. Tilanteen sota- ja kotirintamalla rauhoituttua Saurio jäi Marttaliitosta virkavapaalle lokakuun 1944 alusta alkaen. Hän palkkasi tutkimusapulaisen ja tiivis työskentelyjakso tutkimuksen parissa alkoi. Tutkimuksen valmistumisella oli kiire, sillä asetus (99/1946) kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin viran perustamisesta Helsingin yliopistoon oli annettu tammikuun viimeisenä päivänä 1946.

Väitöstutkimuksen esitarkastajina toimivat Helsingin yliopiston sosiologian vt. professori Heikki Waris ja vt. professori V. R. Lindberg. Filosofian maisteri Elli Saurio puolusti 23. huhtikuuta 1947 väitöskirjaansa Maalaisemännän ajankäyttö suhteessa talouden laatuun ja henkilörakenteeseen. Virallinen vastaväittäjä oli professori Bruno Suviranta ja kustoksena toimi suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori Albert Hämäläinen. Vastaväittäjän kahdeksansivuinen lausunto on allekirjoitettu 6.5.1947 ja julkinen päätös maisteri Elli Saurion filosofian lisensiaatintutkinnosta julistettiin Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa 19.5.1947. Maisteri Saurio oli opiskellut filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa ja osaston 25.1.1947 myöntämällä erikoisluvalla hän myös väitteli vanhassa tiedekunnassaan valtiotieteellisen tiedekunnan perustamisesta huolimatta. Filosofian lisensiaatti Saurion tiedot arvosteltiin siten, että hänelle myönnettiin kansantaloustieteessä arvosana cum laude approbatur ja sosiologiassa arvosana lubenter approbatur.

Nainen väittelijänä oli 1940-luvulla harvinaisuus ja naisten kotitaloustyö oli ainutlaatuisen harvinainen väitöskirjan aihe. Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurio oli lisäksi julkisuuden henkilö. Ei ihme, että lehdistö kiinnitti huomiota hänen tohtorinväitökseensä mutta kaiken kiinnostuksen kohdistuessa erikoiseen kotitalousaiheeseen, unohdettiin tosiasia, että Saurio väitös oli tehty kansantaloustieteeseen. Sivuutettiin vaiti ollen itse asiassa varsinainen uutisaihe: Elli Saurio oli ensimmäinen Suomessa taloustieteissä väitellyt nainen. Seuraava nainen, joka väitteli taloustieteissä, oli maanviljelystalouteen tehtyä tutkimustaan vuonna 1952 puolustanut maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Liisa Sauli. Kauppatieteiden lisensiaatti Meeri Saarsalmi väitteli vuonna 1967 ensimmäisenä naisena liiketaloustieteissä.

Filosofian tohtori Elli Saurion virkavapaakausi päättyi toukokuussa 1947 siten, että hän pyysi eron Marttaliiton palveluksesta. Uudet haasteet odottivat häntä. Elokuussa 1947 maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ryhdyttiin jälleen toimenpiteisiin kodin taloustieteen ylimääräisen professorin viran täyttämiseksi. Kun tohtori Elli Saurio haki kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin virkaa toisella hakukierroksella, hän ilmoitti ansioluettelossaan seitsemän julkaisua. Näistä seitsemästä julkaisusta viisi oli valmistunut vuosien 1947–1948 aikana.

Kodin taloustieteen professori 1950–1966

Kun kodin taloustieteen kiinteä ylimääräinen professorin virka julistettiin haettavaksi Helsingin yliopistossa helmikuussa 1946, virkaa haki kaksi henkilöä: maatalous- ja metsätieteiden tohtori Nils Westermarck ja filosofian maisteri Elli Saurio. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa annettiin 19.5.1947 julkinen päätös Elli Saurion suorittamasta filo-sofianlisensiaattitutkinnosta. Kului kymmenen päivää ja tohtori Westermarck peruutti hakemuksensa kodin taloustieteen ylimääräisen professorin virkaan. Tällöin tohtori Saurio katsoi parhaaksi tehdä samanlaisen ratkaisun. Kun kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka julistettiin syksyllä 1947 hakuun uudemman kerran, sitä hakivat filosofian tohtorit Elli Saurio (25.10.) ja Katri Laine (29.10.).

Professori Bruno Suviranta ja maanviljelystalouden professorit Rurik Pihkala ja Nils Westermarck toimivat asiantuntijoina kodin taloustieteen professuuria täytettäessä. Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa käsiteltiin kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin viran täyttämistä 10.11.1949, 17.11.1949 ja 1.12.1949. Lopputulos käsittelystä oli, että maatalous-metsätieteellinen tiedekunta selitti äänin 12–1 filosofian tohtori Elli Saurion päteväksi kodin taloustieteen kiinteään ylimääräisen professorin virkaan. Filosofian tohtori Katri Laineen tiedekunta selitti yksimielisesti epäpäteväksi sanottuun virkaan. Kokouksessa, joka pidettiin 8. joulukuuta 1949, tiedekunta yksimielisesti päätti ehdottaa tohtori Elli Saurion nimitettäväksi kodin taloustieteen kiinteään ylimääräi-sen professorin virkaan ja asian käsittely julistettiin 15.12.1949 päättyneeksi. Tasavallan presidentti J. K. Paasikiven allekirjoituksella varustettu nimityskirjan annettiin 27. tammikuuta 1950.

Professori Elli Saurio oli elämänsä aikana vastannut moniin haasteisiin ja kilpailutilanteista hän oli yleensä selviytynyt voittajaksi mutta voitto, vaikkapa kilpailtaessa toiminnanjohtajan tehtävästä Suomalaisessa Marttaliitossa, ei hänen kohdallaan merkinnyt työn ja taistelun vähenemistä. Kodin taloustieteen professorinviran saavuttaminenkaan ei merkinnyt tohtori Sauriolle pysyvää arvostetun viran suomaa elämänvirran tyventä, sillä oppituolin pysyvyyttä uhkasivat yliopiston sisällä vaikuttaneet voimat. Vaikeassa tilanteessa professori Saurio asettui koko tahdonvoimallaan puolustamaan oppiainettaan – ja samalla kodin taloustieteen opiskelijoita.

Professori Saurion sairastuminen syöpään todettiin kesällä 1960. Kodin taloustieteen opetus oli sinä kesänä alkanut Lappeenrannan kesäyliopistossa 27.6.1960 ja jatkui heinäkuun 1960 loppuun saakka. Professori Martti J. Mustakallio, joka oli Lappeenrannan kaupunginsairaalan lääkäri, kirjoitti 11.7.1960 Elli Sauriolle lähetteen röntgentutkimuksiin. Näyte oli otettu nilkassa olevasta kyhmystä. Patologian laboratorion edustaja suositteli lausunnossaan kyhmyn poistamista, sillä kysymyksessä oli ”maligni melanooma”.

Professori Elli Saurio anoi tammikuussa 1966 kahden kuukauden sairauslomaa ja loma hänelle myönnettiin. Muuta sairauslomaa hän ei anonut yliopistovirastaan, vaan hoiti virkatehtäviään syyslukukauden 1966 loppuun saakka tai miltei loppuun saakka, sillä hän lähti kotoaan sairaalaan 13.12.1966. Kodin taloustieteen opiskelijat kävivät noutamassa sairaalassa olevalta professori Sauriolta merkintöjä kurssisuorituksista. Professori jaksoi yhä pitää huolta oppilaistaan, vaikka oli ollut sairaalan tekemän potilaskirjauksen mukaan osastolle tullessaan erittäin huonokuntoinen. Professori Saurio kuoli vuoden 1966 joulunpyhien aikana Diakonissalaitoksen sairaalassa Helsingissä. Vain muutama päivä olisi vielä tarvittu ja hän olisi päässyt eläkkeelle vuoden 1966 lopussa. – Professori Saurion siunaustilaisuus oli 8. tammikuuta 1967 Helsingissä, Krematorion kappelissa.

Lähteet

Arkistolähteitä

• Helsingin yliopisto: maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pöytäkirjat
• Kansallisarkisto: Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomukset ja Elli Saurion yksityisarkisto
• Joensuun maakunta-arkisto: Pielisjärven tuomiokunta, Nurmeksen käräjäkunta, Holhousasiat 1926.

Kirjallisuutta

• Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 653. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
• Kervinen, Aila: ”Saurio, Elli (1899–1966)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 704–705. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
• Laukkonen, Ilmari ym. (toim.): Eteläpohjalaisia elämäkertoja III. Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan Liitto, Pohjanmaan Liitto. Vaasa 1994.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY 1938.

Lehtiartikkeleita

• Jutila, K. T.: Kotitalouden edistystyöstä Cornell-Yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti 12/1927, s. 325–328.
• Kervinen, Aila: Kansantaloustieteen piiristä kadonnut väitös: Tiedehenkilö Saurion tapaus. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2005, s. 231–245. (Katsauksia ja keskustelua -palsta).
• Kervinen, Aila: Elli Saurion elämä ja ura.
• Saurio, Elli: Ankerhusin kotitalousopisto Tanskassa. Emäntälehti 3/1928, s. 80–83.
• Saurio, Elli: Mitä uutta työmaallemme vuodeksi 1929. Emäntälehti 1/1929, s. 11–14.