Elinryöstöt Falun Gongin harjoittajilta Kiinassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Raportit elinryöstöistä Falun Gongin harjoittajilta ja muilta poliittisilta vangeilta Kiinassa ovat herättäneet huolta kansainvälisessä yhteisössä viime vuosina. Raporttien mukaan poliittisia vankeja, pääasiassa Falun Gongin harjoittajia, teloitetaan "tilauksesta" siirtoelinten hankkimiseksi niiden tarpeessa oleville potilaille. Elinryöstöjen sanotaan olevan seurausta sekä Kiinan kommunistipuolueen toteuttamasta Falun Gongin harjoittajien vainosta että siitä taloudellisesta hyödystä, jota elinkaupassa mukana olevat organisaatiot ja henkilöt pystyvät hankkimaan itselleen.

Raportteja järjestelmällisistä sisäelinten poistoista Falun Gong -mielipidevangeilta tuli ensi kertaa julkisuuteen vuonna 2006, joskin tämän toiminnan arvioidaan alkaneen kuusi vuotta aiemmin. Useat tutkijat – etenkin kanadalainen ihmisoikeusjuristi David Matas, Kanadan entinen apulaisulkoministeri David Kilgour ja tutkiva journalisti Ethan Gutmann – arvioivat, että kymmeniätuhansia Falun Gong -mielipidevankeja on surmattu sisäelimillä ja ruumiilla käytävää kauppaa varten. Nämä rikokset jatkuvat mahdollisesti edelleen.[1] Päätelmät perustuvat tilastollisiin analyyseihin, entisten vankien, lääketieteellisen henkilökunnan ja turvallisuushenkilöstön lausuntoihin sekä aihetodisteisiin, kuten ilman oikeudenkäyntiä vangittujen kiinalaisten Falun Gongin harjoittajien suureen määrään sekä sisäelinkaupasta saataviin merkittäviin taloudellisiin hyötyihin.

Kiinan hallitus on toistuvasti kiistänyt väitteiden todenperäisyyden. Koska Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan ole pystyneet uskottavasti vastaamaan syytöksiin tai osoittamaan niitä vääriksi, eri maiden hallitukset, kansainväliset organisaatiot ja lääketieteen järjestöt ovat kiinnittäneet niihin yhä enemmän huomiota ja tuominneet julkisesti Kiinan hallituksen toiminnan. Kanadan parlamentti ja Euroopan parlamentti sekä Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiain alakomitea ovat laatineet julkilausumia, jotka tuomitsevat elinryöstöt Falun Gong -mielipidevangeilta. YK:n erityistarkkailijat ovat vaatineet Kiinan hallitusta antamaan tietoja elinsiirroissa käytettyjen elinten alkuperästä. Maailman lääkäriliitto, American Society of Transplantation ja The Transplantation Society ovat vaatineet sanktioita Kiinan lääketieteellisille viranomaisille. Useat maat ovat myös kieltäneet tai harkinneet kieltävänsä kansalaisiltaan Kiinaan matkustamisen siirtoelinten hankintatarkoituksessa. Falun Gongin harjoittajien elinryöstöjä käsittelevälle Human Harvest -dokumenttielokuvalle myönnettiin vuonna 2014 arvostettu Peabody Award -palkinto.[2]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinsiirrot Kiinassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan elinsiirto-ohjelma on yksi maailman suurimmista. Vuonna 2004 Kiinassa raportoitiin siirretyn yli 13 000 elintä[3] ja vuonna 2006 jopa 20 000 elintä.[4] Tapakulttuurin vuoksi Kiinassa kuitenkin luovutetaan ja testamentataan elimiä vapaaehtoisesti äärimmäisen vähän. Esimerkiksi vuosina 2003–2009 koko Kiinassa vain 130 ihmistä ilmoittautui vapaaehtoisiksi elinluovuttajiksi.[5] Vuonna 2010 Kiinan Punainen Risti käynnisti kansallisen hankkeen houkutellakseen lisää vapaaehtoisia elinluovuttajia, mutta vain 37 henkilöä ilmoittautui.[6] Vapaaehtoisten elinluovuttajien vähäisen määrän vuoksi suurin osa elinsiirroissa käytetyistä elimistä on peräisin vangeilta. Kiinan hallitus hyväksyi vuonna 1984 säädöksen, joka sallii elinten poistamisen teloitetuilta rikollisilta, jos nämä antavat siihen aiemman suostumuksen tai jos sukulaiset eivät hae vainajaa.[7]

Huolimatta siitä, että Kiinassa ei ole kattavaa järjestelmää elinten luovutusta varten, siirtoelinten odotusajat Kiinassa ovat maailman lyhyimpien joukossa. Esimerkiksi munuaisen, maksan tai sydämen saa usein hankittua vain viikoissa. Tämän seurauksena Kiinasta on muodostunut kansainvälisen elinsiirtoturismin kohdemaa.[8] Kiinassa järjestetään myös merkittävästi hyljinnänestolääkityksen testausta.[9][10][11] Ihmiselinten kauppa on ollut merkittävä tulonlähde Kiinan lääketieteellisille, sotilaallisille ja yleisen turvallisuuden organisaatioille.[12][13] Koska Kiinassa ei ole tehokasta kansallista järjestelmää elinten luovutukseen ja allokointiin, sairaalat hankkivat elimet paikallisilta välittäjiltä, mukaan lukien omien tuomioistuin-, pidätyskeskus- ja vankilakontaktiensa kautta.[14]

Elinsiirtopotilaille ei Kiinassa yleisesti ottaen kerrota luovuttajan henkilöllisyyttä, eivätkä he saa todistusta kirjallisesta suostumuksesta. Joissakin tapauksissa jopa lääketieteellisen henkilökunnan ja kirurgien henkilöllisyys voidaan salata potilailta. Läpinäkyvyyden puutteeseen liittyvien ongelmien ohella kiinalaisella elinsiirtoalalla ei ole sitovia eettisiä ohjeistuksia, eikä eettisiä normeja rikkovien kirurgien rankaisuun ole mitään järjestelmää.[13]

Pakolla hankittuihin suostumuksiin ja korruptioon kohdistuva huomio sai 1990-luvulla kansainväliset lääketieteelliset toimijat ja ihmisoikeusjärjestöt tuomitsemaan vankien käytön elinten lähteenä Kiinassa. Nämä huolet nousivat uudestaan esille vuonna 2001, kun kiinalainen sotilaslääkäri todisti Yhdysvaltain kongressissa osallistuneensa elinten poistoihin teloitetuilta vangeilta, joista osa oli vielä elossa operaatioiden aikana.[15] Joulukuussa 2005 Kiinan apulaisterveysministeri Huang Jiefu myönsi, että jopa 95 % siirtoelimistä oli peräisin teloitetuilta vangeilta ja lupasi ryhtyä toimenpiteisiin väärinkäytösten ehkäisemiseksi.[16][17] Huang antoi uusia lausuntoja vuosina 2008 ja 2010 ja ilmoitti, että yli 90 % kuolleilta otetuista siirtoelimistä on peräisin vangeilta.[18] Vuonna 2006 Maailman terveysjärjestö vaati Kiinaa lopettamaan elinten poistot vangeilta, koska näitä pidettiin yleisesti ottaen kyvyttöminä antamaan todellista suostumusta.[19] Vuonna 2014 Huang Jiefu sanoi, että siirtoelinten hankkiminen kuolemaantuomituilta vangeilta oli laskussa, vaikka hän samalla puolusti vankien elinten merkitystä elinsiirtojärjestelmän kannalta.[20][21]

Kuolemaantuomituilta vangeilta hankittujen siirtoelinten lisäksi kansainvälinen yhteisö ja tutkijat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että mielipidevankeja – etenkin Falun Gongin harjoittajia, mutta mahdollisesti myös tiibetiläisiä, uiguureja ja maanalaisten kristillisten kirkkojen jäseniä – surmataan siirtoelintarpeiden täyttämiseksi.[22] Nämä henkilöt eivät ole saaneet kuolemantuomiota, ja monissa tapauksissa heidät on vangittu ilman oikeudenkäyntiä poliittisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Falun Gongin vaino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Falun Gong

Falun Gong on kiinalainen qigong-harjoitusmenetelmä, joka koostuu meditaatiosta sekä buddhalaisiin ja taolaisiin perinteisiin liittyvästä eettisestä oppijärjestelmästä. Maksuton menetelmä saavutti Kiinassa suuren suosion 1990-luvulla. Vuonna 1998 Kiinan hallituslähteet arvioivat, että jopa 70 miljoonaa ihmistä oli ryhtynyt harjoittamaan Falun Gongia.[23][24] Kiinan kommunistipuolueen johtaja Jiang Zemin piti Falun Gongia potentiaalisena uhkana Puolueen auktoriteetille ja ideologialle. Hän aloitti kansallisen kampanjan Falun Gongin hävittämiseksi heinäkuussa 1999.[25]

Perustuslain ulkopuolella toimiva 6-10-virasto muodostettiin Falun Gongin vainon johtamista varten,[26][27] ja viranomaiset mobilisoivat koko Kiinan tiedotusvälineet, oikeus- ja koulutusjärjestelmän, poliisin, armeijan, työnantajat ja yksittäiset kansalaiset Falun Gongin vastaiseen "kamppailuun".[28][29]

Vuodesta 1999 lähtien Falun Gongin harjoittajia on alistettu järjestelmälliselle kidutukselle, joukkopidätyksille, pakkotyölle ja psykiatriselle kaltoinkohtelulle. Tavoitteena on ollut saada heidät luopumaan vakaumuksestaan.[30][31] Vuonna 2009 New York Times raportoi, että ainakin 2 000 Falun Gongin harjoittajaa oli surmattu tässä vainokampanjassa;[32] Falun Gongin omat lähteet olivat dokumentoineet 3 700 nimettyä kuolemantapausta vuoteen 2013 mennessä. Koska tietojen hankkiminen Kiinasta on vaikeaa, kuolemantapauksia saattaa todellisuudessa olla enemmän.[30]

Raportit elinryöstöistä Falun Gongin harjoittajilta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sujiatun

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset väitteet laajamittaisista elinryöstöistä Falun Gongin harjoittajilta tulivat julkisuuteen maaliskuussa 2006, kun kolme henkilöä sanoi omaavansa tietoja tahdon vastaisista elinten poistoista Sujiatunin tromboosisairaalassa Shenyangissa, Liaoningin maakunnassa. Yksi paljastusten tekijöistä oli sairaalassa työskennelleen kirurgin vaimo. Hän sanoi miehensä suorittaneen lukuisia operaatioita, joissa hän oli poistanut sarveiskalvoja Falun Gongin harjoittajilta elinsiirtoja varten.[13][33]

Yhdysvaltain ulkoministeriön edustajat matkustivat Sujiatunin sairaalaan tutkimaan näitä väitteitä. Heidän mukaansa väitteiden tueksi ei ollut mahdollista löytää riittäviä todisteita, mutta he ilmoittivat olevansa huolestuneita kiinalaisten Falun Gongin harjoittajien kohtelusta sekä elinryöstöjä koskevista raporteista.[34] Pian tämän jälkeen, toukokuussa 2006, Coalition to Investigate the Persecution of Falun Gong pyysi Kanadan entistä apulaisulkoministeri David Kilgouria ja ihmisoikeusjuristi David Matasia tutkimaan laajamittaisempia väitteitä elinryöstöistä kiinalaisilta Falun Gongin harjoittajilta. Kilgour ja Matas myöntyivät tekemään tutkimuksen vapaaehtoisina ilman korvausta.[35]

Kilgourin ja Matasin raportti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Kilgour ja David Matas julkaisivat alustavan tutkimusraporttinsa 20.7.2006 nimellä Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China.[36] Vaikka heille ei myönnetty viisumia Kiinaan, he keräsivät yli 30 erillistä todistetta, jotka tukivat väitteitä elinryöstöistä Falun Gongin harjoittajilta. Todisteisiin sisältyivät mm. tilastollinen analyysi Kiinan elinsiirroista, haastattelut entisten Falun Gong -vankien kanssa sekä nauhoitetut puhelinkeskustelut, joissa kiinalaiset sairaalat ja poliisiviranomaiset myönsivät Falun Gongin harjoittajien sisäelimiä olevan saatavilla.[13]

Kilgour ja Matas eivät onnistuneet hankkimaan todisteita, jotka olisivat kumonneet väitteet elinryöstöistä – esimerkiksi Kiinan hallituksen rekisteritietoja siirtoelinten lähteistä – ja he ilmoittivat johtopäätöksenään, että Kiinan viranomaiset ovat "surmanneet suuren joskin tuntemattoman määrän Falun Gong -mielipidevankeja. Heidän sisäelimiään – mukaan lukien munuaiset, maksat, sarveiskalvot ja sydämet – on poistettu tahdon vastaisesti ja myyty korkeaan hintaan, toisinaan ulkomaalaisille, jotka normaalisti joutuvat odottamaan siirtoelintä kotimaassaan pitkiä aikoja." Tutkijat arvioivat, että vuosina 2000–2005 Kiinassa siirrettiin 41 500 elintä, joiden alkuperä oli tuntematon, ja että Falun Gong -vangit olivat näiden elinten todennäköisin lähde.[13][37][38] Tekijät kiinnittivät myös huomiota vaikeuksiin todentaa väitettyjä rikoksia: itsenäisten järjestöjen ei annettu tutkia Kiinan olosuhteita, silminnäkijälausuntoja on vaikea hankkia, ja viralliset tiedot elinsiirroista ja teloituksista olivat usein joko salattuja tai ristiriitaisia.[13]

Vuonna 2007 Kilgour ja Matas julkaisivat päivitetyn raportin nimellä Bloody Harvest: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China. Löydökset julkaistiin myöhemmin kirjana, joka ilmestyi lokakuussa 2009.[39] Raportit herättivät huomiota kansainvälisessä mediassa, ja tutkijat kiersivät useissa maissa esittämässä löydöksiään hallituksille ja aiheesta huolestuneille järjestöille.

Ethan Gutmann

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ethan Gutmann ja Euroopan parlamentin varapuhemies Edward McMillan-Scott Foreign Press Associationin lehdistötilaisuudessa, 2009

Ethan Gutmann, Kiinaan erikoistunut tutkiva journalisti ja tietokirjailija, aloitti omat tutkimuksensa Falun Gongin harjoittajien elinryöstösyytöksistä vuonna 2006. Seuraavien vuosien aikana hän suoritti yli 100 haastattelua, joihin lukeutui Kiinan työleiri- ja vankilajärjestelmässä vangittuna olleita pakolaisia sekä kiinalaisia poliisiviranomaisia ja lääketieteen ammattilaisia.[40] Tutkimustensa perusteella Gutmann päätyi siihen tulokseen, että elinryöstöt mielipidevangeilta yleistyivät Kiinan luoteisessa Xinjiangin maakunnassa 1990-luvulla, kun uiguurien etnisen ryhmän jäsenet joutuivat turvallisuuspoliisin ja "tehoiskujen" kohteiksi.[41][42]

Gutmannin mukaan elinten poistot Xinjiangissa kääntyivät jyrkkään laskuun vuonna 1999, vaikka elinsiirtojen määrä alkoi Kiinassa yleisesti ottaen lisääntyä. Samana vuonna Kiinan hallitus aloitti kansallisen vainokampanjan Falun Gongin harjoittajia vastaan. Gutmannin mukaan uusi Falun Gong -vankilapopulaatio korvasi uiguurit siirtoelinten lähteenä.[1] Hänen arvionsa mukaan noin 65 000 Falun Gongin harjoittajaa surmattiin elintensä tähden vuosina 2000–2008. Gutmann toteaa, että tämä luku on yhdenmukainen Kilgourin ja Matasin arvion kanssa, kun se suhteutetaan samalle ajanjaksolle.[1][43]

Löydökset on julkaistu useissa sanoma- ja aikakauslehdissä, mukaan lukien World Affairs Journal, The Weekly Standard, Toronto Star ja National Review. Gutmann on myös todistanut aiheesta Yhdysvaltain kongressissa ja Euroopan parlamentissa, ja elokuussa 2014 hän julkaisi tutkimuksensa kirjana nimeltä The Slaughter: Mass Killings, Organ Harvesting and China’s Secret Solution to Its Dissident Problem.[44]

Todisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falun Gongin harjoittajien surmaamisesta sisäelintensä tähden on esitetty useita erillisiä todisteita. Tutkijat, ihmisoikeusaktivistit ja lääketieteelliset järjestöt ovat keskittyneet erityisesti 1. Kiinassa suoritettujen elinsiirtojen määrään, 2. epäsuhteeseen tiedossa olevien siirtoelinten lähteiden ja elinsiirtojen määrän välillä, 3. elinsiirtoalan merkittävään kasvuun ja samoihin aikoihin tapahtuneisiin Falun Gongin harjoittajien joukkopidätyksiin, 4. lyhyisiin odotusaikoihin, jotka viittaavat "tilauksesta" tapahtuviin teloituksiin sekä 5. raportteihin siitä, että Falun Gong -vangeille tehdään vankeusaikana lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa selvitetään heidän sisäelintensä kuntoa.

Elinsiirtojen lisääntyminen Kiinassa vuoden 1999 jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tianjin Orient Organ Transplant Centressä suoritetut maksansiirrot, 1998–2004

Kiinassa suoritettujen elinsiirtojen määrä lähti voimakkaaseen kasvuun vuodesta 2000 alkaen. Tämä aikajänne osuu yksiin Falun Gongin vastaisen vainokampanjan alkamisen kanssa. Kymmeniätuhansia Falun Gongin harjoittajia lähetettiin Kiinan pakkotyöleireille, pidätyskeskuksiin ja vankiloihin.

Vuonna 1998 Kiinassa raportoitiin 3 596 munuaisensiirtoa. Vuonna 2005 lukumäärä oli noin 10 000.[13] Vuosina 2001–2005 munuaisensiirtoja suorittavien laitosten määrä lisääntyi 106:sta 368:aan. Samoin vuosina 1999–2006 maksansiirtokeskusten määrä Kiinassa lisääntyi 22:sta yli 500:aan.[4] Niin ikään näissä laitoksissa suoritettavien elinsiirtojen määrä lisääntyi merkittävästi tänä aikana. Yksi sairaaloista ilmoitti verkkosivullaan suorittaneensa yhdeksän maksansiirtoa vuoden 1998 aikana, mutta vuonna 2005 maksansiirtoja tehtiin samassa sairaalassa 647 vain neljässä kuukaudessa. Shanghain Jiaotongin yliopistollinen sairaala tilastoi seitsemän maksansiirtoa vuonna 2001, 53 vuonna 2002, 105 vuonna 2003, 144 vuonna 2004 ja 147 vuonna 2005.[13]

Kilgour ja Matas kirjoittavat, että elinsiirtojen määrän lisääntyminen ei voi johtua pelkästään elinsiirtotekniikan parannuksista: "Munuaisensiirtotekniikat olivat Kiinassa täysin kehittyneitä jo kauan ennen Falun Gongin vainoa. Kuitenkin munuaisensiirtojen määrät lisääntyivät räjähdysmäisesti ja yli kaksinkertaistuvat, kun Falun Gongin vaino alkoi... Missään muualla ei elinsiirtojen määrä ole lisääntynyt niin merkittävästi teknisten parannusten vuoksi, kun luovuttajien määrä on pysynyt samana."[13]

Lisäksi tutkijat huomauttavat, että vaikka Kiinan elinsiirtoala kasvoi nopeasti, tänä aikana vapaaehtoisessa elinten luovutus- ja allokointijärjestelmässä ei tapahtunut merkittäviä parannuksia, eikä kuolemaantuomittujen vankien määrä elintenluovuttajina lisääntynyt.[13][22] Vaikka tämä ei itsessään todista väitteitä todeksi, elinsiirtojen nopean kasvun kanssa yksiin käyvät Falun Gongin harjoittajien joukkopidätykset tukevat sitä hypoteesia, että sisäelimiä poistettiin vangituilta Falun Gongin harjoittajilta.

Tiedossa olevien siirtoelinten lähteiden epäsuhde

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan viranomaiset raportoivat vuonna 2005, että jopa 95 % siirtoelimistä oli peräisin vangeilta.[16] Kiina ei kuitenkaan suorita riittävästi kuolemaantuomittujen teloituksia, jotta elinsiirtojen suuri määrä voitaisiin selittää sillä. Vapaaehtoisia elinluovutuksia tapahtuu äärimmäisen harvoin. Vain 130 henkilöä rekisteröityi vapaaehtoisiksi elinluovuttajiksi koko Kiinassa vuosina 2003–2009.[5]

Kiinan terveysviranomaiset raportoivat, että Kiinassa suoritettiin vuonna 2004 yli 13 000 elinsiirtoa.[3] Vuonna 2006 China Daily -sanomalehti raportoi, että maassa suoritettiin vuosittain 20 000 elinsiirtoa.[4] Samalla ajanjaksolla kuolemaantuomittujen ja teloitettujen määrä oli hyvin paljon pienempi. Julkisesti saatavilla olevien raporttien mukaan Amnesty International dokumentoi 1 770 teloitusta vuonna 2006; korkeimpien arvioiden mukaan teloituksia oli lähes 8 000.[45] Koska Kiinassa ei ole järjestelmällistä elinten yhteensovitus- ja allokointijärjestelmää ja koska odotusajat ovat erittäin lyhyitä, on harvinaista, että samalta luovuttajalta poistetaan useita elimiä. Lisäksi monilla kuolemaantuomituilla vangeilla on erilaisia sairauksia, kuten B-hepatiitti, minkä johdosta heidän elimiään ei monissa tapauksissa pystytä käyttämään. Tämä viittaa siihen, että elimille on oltava muita lähteitä.[14] YK:n kidutustarkkailija Manfred Nowakin mukaan "selitys siitä, että elimet ovat peräisin kuolemaantuomituilta vangeilta, ei ole vakuuttava... jos asia on niin, teloitettujen rikollisvankien määrän on oltava paljon suurempi kuin tähän mennessä on oletettu."[46]

Yhdysvaltain edustajainhuoneen kuulemistilaisuudessa lääkäri Damon Noto totesi, että "kuolemaantuomituilla vangeilla ei voida täysin selittää kaikkia Kiinassa tapahtuvia elinsiirtoja [...] Vaikka teloitettuja olisi 10 000 ja elimiä siirrettäisiin vuosittain 10 000, asiaan liittyisi silti erittäin suuri epäsuhde. Miksi? On yksinkertaisesti mahdotonta, että nämä 10 000 teloitettua henkilöä olisivat täydellisesti yhteensopivia siirtoelimen tarpeessa olevien 10 000 ihmisen kanssa."[47] Myös David Kilgour ja David Matas kirjoittavat, että siirtoelinten perinteiset lähteet, kuten teloitetut vangit, vapaaehtoiset luovuttajat ja aivokuolleet, "eivät pysty lähellekään selittämään Kiinassa suoritettujen elinsiirtojen kokonaismäärää". Noton tavoin Kilgour ja Matas pitävät pakkotyöleiri- ja vankilajärjestelmässä olevia Falun Gongin harjoittajia todennäköisenä vaihtoehtoisena lähteenä siirtoelimille.[48]

Siirtoelinten odotusajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtoelinten odotusajat Kiinassa ovat merkittävästi lyhyempiä kuin muualla maailmassa. China International Transplantation Assistance Center ilmoitti verkkosivullaan vuonna 2006: "Maksansiirron saamiseen voi kulua vain kuukausi, ja odotusaika on enimmillään kaksi kuukautta. Munuaisensiirroissa sopiva luovuttaja voi löytyä yhdessä viikossa, ja enimmäisaika on yksi kuukausi... jos luovuttajan elimelle tapahtuu jotakin ja sitä ei voida käyttää, potilaalle tarjotaan toista luovuttajaa ja operaatio voidaan suorittaa viikon päästä uudelleen."[49] Myös muut elinsiirtokeskukset mainostivat 1–2 viikon odotusaikoja maksan- ja munuaisensiirroille.[13][50][51] Tämä käy yksiin siirtoelimen saaneiden potilaiden kertomusten kanssa: he ilmoittavat saaneensa elimen vain muutamassa päivässä tai viikossa.[8][52][53] Vertailun vuoksi munuaisensiirron odotusajan mediaani on kehittyneissä maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa, yleensä 2–4 vuotta – siitä huolimatta, että näissä maissa on miljoonia rekisteröityneitä elinluovuttajia sekä pitkälle kehittyneet järjestelmät siirtoelinten sovittamista ja allokointia varten.[54][55][56]

Useat tutkijat ja lääketieteen ammattilaiset ovat ilmaisseet huolensa kiinalaisten sairaaloiden ilmoittamista lyhyistä siirtoelinten odotusajoista. Heidän mukaansa ne kertovat siitä, että käytössä on elävistä luovuttajista koostuva joukko, jonka sisäelimiä voidaan poistaa tarpeen mukaan.[22] Tämä johtuu siitä, että elimet on siirrettävä välittömästi kuoleman jälkeen tai ne on otettava elävältä luovuttajalta. Munuainen on siirrettävä 24–48 tunnin sisällä, maksa 12 tunnin sisällä ja sydän 8 tunnin sisällä.[57]

Minnesotan yliopiston ihmisoikeuksien ja lääketieteen ohjelman apulaisjohtaja Kirk C. Allisonin mukaan "[Kiinan järjestelmän] lyhyet odotusajat edellyttävät suurta joukkoa luovuttajia, joiden veriryhmä ja HLA on valmiiksi määritetty". Tämä käy yksiin niiden raporttien kanssa, joiden mukaan vangituilta Falun Gongin harjoittajilta otetaan veri- ja kudosnäytteitä. Allison kirjoittaa, että Kiinan lyhyet siirtoelinten odotusajat eivät voi perustua "satunnaisiin kuolemiin" ja että lääkärit, joilta hän kyseli asiasta, ilmoittivat valitsevansa eläviä vankeja laadun ja yhteensopivuuden varmistamiseksi.[57] Israelilaisen Sheban lääketieteellisen keskuksen sydämensiirtoyksikön johtaja Jacob Lavee on kertonut potilaastaan, joka matkusti Kiinaan hankkimaan sydämensiirtoa. Potilas odotti sydäntä kaksi viikkoa, ja operaatio aikataulutettiin ennalta – mikä tarkoittaa, että elintä ei voitu hankkia satunnaiselta vainajalta.[58] Sveitsin kansallisen elinluovutus- ja elinsiirtosäätiön puheenjohtaja Franz Immer on kertonut, että kun hän vieraili Pekingissä vuonna 2007, hänen kiinalaiset isäntänsä kutsuivat hänet seuraamaan sydämensiirto-operaatiota. "Järjestäjä kysyi meiltä, kumpi meille kävisi paremmin – operaation suorittaminen aamulla vai iltapäivällä. Tämä tarkoittaa, että luovuttaja kuoli, tai surmattaisiin, vierailijoille sopivaan aikaan. Kieltäydyin osallistumasta."[1]

Journal of Clinical Investigation -julkaisun päätoimittajien mukaan "maksan- tai sydämensiirto voidaan taata sinä suhteellisen lyhyenä aikana, kun elinsiirtoturisti viipyy Kiinassa, ainoastaan siten, että tarpeelliset lääketieteelliset tiedot hankitaan tulevilta potilailta nopeasti, heidän yhteensopivuutensa määritetään, ja sitten heidän kanssaan täsmäävä henkilö teloitetaan."[22] Myös Damon Noton mukaan Kiinan elinsiirtojen lyhyet odotusajat ja elinsiirtojen aikatauluttaminen ennalta käyvät mahdollisiksi vain, jos käytössä on suuri joukko "eläviä luovuttajia, jotka ovat saatavilla tarpeen mukaan". Kuolemaantuomittuja vankeja ei ole riittävästi näiden tarpeiden täyttämiseksi, ja lisäksi Kiinan lain mukaan kuolemaantuomitut on teloitettava viikon sisällä tuomion langettamisesta.[47]

Falun Gongin harjoittajien haavoittuva asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinalaiset kidutuksen uhrit YK:n erityistarkkailija Manfred Nowakin vuoden 2006 tutkimuksen mukaan.

Vuodesta 1999 lähtien satojatuhansia Falun Gongin harjoittajia on vangittu "uudelleenkoulutettavaksi" Kiinan pakkotyöleireille, vankiloihin ja muihin rangaistuslaitoksiin. He muodostavat Kiinan suurimman mielipidevankien ryhmän.[59] Vuonna 2008 Yhdysvaltain ulkoministeriö raportoi arvioista, joiden mukaan Kiinan ilmoittamasta virallisesta pakkotyöleiripopulaatiosta (250 000) puolet oli Falun Gongin harjoittajia,[60][61] ja Amnesty Internationalin vuoden 2013 raportin mukaan Falun Gongin harjoittajat muodostivat 30–100 prosenttia tutkittujen pakkotyöleirien populaatiosta.[30]

Entiset kiinalaiset vangit ovat raportoineet, että Falun Gongin harjoittajat saavat leireillä säännönmukaisesti "pisimpiä tuomioita ja huonointa kohtelua" ja että he joutuvat erityisen usein kidutuksen ja kaltoinkohtelun uhreiksi.[30][62] Vuonna 2006 YK:n kidutustarkkailijan tutkimuksen mukaan 66 %:ssa Kiinasta raportoiduista kidutustapauksista uhrina oli Falun Gongin harjoittaja.[63] Tuhansia Falun Gongin harjoittajia on kuollut tai tapettu vankilassa, usein epäselvissä olosuhteissa.[25][30] Vainajien perheenjäseniltä on evätty mahdollisuus ruumiinavaukseen,[64] ja joissakin tapauksissa ruumiit on tuhkattu ilman perheen suostumusta.[65]

Analyytikot ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota useisiin tekijöihin, joiden vuoksi Falun Gongin harjoittajia kohdellaan vankeudessa erityisen ankarasti. Näihin sisältyvät keskushallinnon ja Kiinan kommunistipuolueen viranomaisten antamat määräykset,[66] Falun Gongin harjoittajien kaltoinkohteluun yllyttävät kannustimet ja kiintiöjärjestelmät,[30] Falun Gongin harjoittajien kuolemantapausten rankaisemattomuus[67] sekä Falun Gongin harjoittajia dehumanisoiva ja panetteleva valtiollinen vihapropaganda.[29][68]

Vangittujen Falun Gongin harjoittajien suuren määrän johdosta tutkijat ovat pitäneet heitä todennäköisenä siirtoelinten lähteenä. Ethan Gutmannin tutkimusten mukaan uhreiksi ovat voineet joutua myös muut marginalisoidut vankien ryhmät, mukaan lukien etniset tiibetiläiset ja uiguurit, jotka asuvat pääasiassa Kiinan läntisillä alueilla. Maantieteellisen läheisyyden vuoksi Falun Gongin harjoittajat ovat kuitenkin joutuneet todennäköisemmin uhreiksi. Lisäksi Falun Gongin harjoittajien terveys on verrattain hyvä muun muassa siksi, että heidän vakaumukseensa kuuluu pidättäytyminen tupakoinnista ja alkoholista.[1]

Kilgour ja Matas kiinnittävät huomiota vielä erääseen tekijään, joka tekee Falun Gongin harjoittajista haavoittuvia. Perheenjäseniään suojellakseen monet vangitut harjoittajat ovat kieltäytyneet antamasta nimeään tai muita henkilötietojaan poliisiviranomaisille. "Vaikka tämä kieltäytyminen henkilötietojen antamisesta on tapahtunut turvallisuuden nimissä, sillä on saattanut olla päinvastainen vaikutus. Uhriksi on helpompi valita henkilö, jonka sijaintia perheenjäsenet eivät tiedä, kuin sellainen, jonka sijainnin perheenjäsenet tietävät", raportissa todetaan. Kilgour ja Matas kirjoittavat, että he eivät ole toistaiseksi kuulleet yhdestäkään henkilötietojensa antamisesta kieltäytyneestä Falun Gongin harjoittajasta, joka olisi turvallisesti vapautunut vankeudesta – siitä huolimatta, että henkilötietojen antamisesta kieltäytyminen on ollut hyvin yleistä.[13] Samaan tapaan Ethan Gutmann kirjoittaa, että haastatellessaan yli sataa entistä vankia hän tapasi vain yhden Falun Gongin harjoittajan, joka oli vankeusaikanaan pysynyt nimettömänä, ja "hänen elimensä olivat vielä kuluneempia kuin omani".[1]

Lääketieteelliset tutkimukset vankeudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ethan Gutmann haastatteli lukuisia entisiä kiinalaisia vankeja, mukaan lukien 16 Falun Gongin harjoittajaa, jotka kertoivat poikkeuksellisista lääketieteellisistä tutkimuksista vankeusaikana. Gutmannin mukaan jotkut näistä kokeista olivat todennäköisesti rutiininomaisia tutkimuksia, ja joidenkin tarkoituksena oli mahdollisesti SARS-virustartuntojen valvonta. Useissa tapauksissa nämä tutkimukset kohdistuivat kuitenkin pelkästään sisäelinten kunnon arviointiin.[44]

Mies nimeltä Wang Xiaohua oli vangittuna pakkotyöleirillä Yunnanissa vuonna 2001, kun hän ja 20 muuta Falun Gongin harjoittajaa kuljetettiin erääseen sairaalaan. Heiltä otettiin suuri määrä verta ja lisäksi virtsakokeita, röntgenkuvia vatsan alueesta sekä elektrokardiogrammi. Sairaalan henkilöstö ei tehnyt mitään niille fyysisille vammoille, joita he olivat saaneet vankeudessa. Sama ilmiö toistui useissa muissakin haastatteluissa. Qu Yangyao, yli 30-vuotias kiinalaisnainen, vietiin pakkotyöleiriltä sairaalaan vuonna 2000 yhdessä kahden muun Falun Gongin harjoittajan kanssa. Hän sanoo sairaalan henkilökunnan ottaneen heiltä suuren määrän verta sekä röntgenkuvia rintakehän alueesta. Lisäksi heidän sisäelintensä kuntoa tutkittiin. "Polvea ei kokeiltu vasaralla, imusolmukkeita ei tunnusteltu, korvia tai suuta tai sukuelimiä ei tutkittu – lääkäri tutki hänen myyntiin kelpaavat elimensä eikä mitään muuta", Gutmann kirjoittaa.[1]

Toinen nainen nimeltä Jung Tian kertoo Shenyangin kaupungin pidätyskeskuksessa suoritetuista perusteellisista fysiologisista tutkimuksista ja vangeilta otetusta suuresta määrästä verta – riittävän suuresta edistynyttä diagnostiikkaa tai kudosten yhteensopivuuden määrittämistä varten. Guangdongin maakunnan naisten työleirin entinen vanki kertoo, että 180 Falun Gongin harjoittajalle suoritettiin lääketieteellisiä tutkimuksia alkuvuonna 2003 ja että nämä tutkimukset keskittyivät yksinomaan sisäelimiin. Toinen naispuolinen todistaja, joka oli vangittuna Masanjian työleirillä vuonna 2005, kertoi nuorille ja terveille Falun Gongin harjoittajille tehdyistä perusteellisista lääketieteellisistä tutkimuksista. Vanhoille ja huonokuntoisille henkilöille tehtiin vain pintapuolisia tutkimuksia.[1]

Falun Gongin harjoittajien ohella tutkija Jaya Gibson kertoo kolmesta tiibetiläisvangista, joille suoritettiin pelkästään sisäelinten kuntoon keskittyviä tutkimuksia pian vuoden 2005 jälkeen.[1]

Myöntävät vastaukset nauhoitetuissa puhelinkeskusteluissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2006 – pian sen jälkeen, kun Falun Gongin harjoittajien elinryöstöjä koskevat väitteet tulivat ensi kertaa esille – ulkomaiset tutkijat alkoivat soittaa kiinalaisiin sairaaloihin ja pidätyskeskuksiin. Soittajat esiintyivät potentiaalisina elinsiirtopotilaina tai siirtoelinten välittäjinä ja tiedustelivat Falun Gongin harjoittajien sisäelinten saatavuutta. Useissa tapauksissa he onnistuivat nauhoittamaan tunnustuksia siitä, että elimiä oli mahdollista hankkia Falun Gongin harjoittajilta. David Kilgourin ja David Matasin tutkimusraportissa on lainauksia näistä keskusteluista.[1][13]

Esimerkiksi Mishanin kaupungin pidätyskeskuksen viranomainen sanoi, että saatavilla oli 5–8 alle 40-vuotiasta Falun Gongin harjoittajaa, jotka olivat potentiaalisia elinluovuttajia. Kun häneltä kysyttiin tarkempia tietoja näiden henkilöiden taustasta, viranomainen ilmoitti, että kyse oli miespuolisista Falun Gongin harjoittajista, jotka olivat kotoisin maaseudulta.[69]

Nanningin kaupungin Minzu'n sairaalan lääkäri sanoi, ettei sairaalassa ollut tällä hetkellä saatavilla Falun Gongin harjoittajien elimiä, mutta hän oli aikaisemmin valinnut Falun Gongin harjoittajia elinten poistoja varten. Lääkäri myös kehotti soittajaa ottamaan yhteyttä viereisen Guangdongin maakunnan yliopistolliseen sairaalaan ja sanoi, että sillä oli paremmat kanavat Falun Gongin harjoittajien elinten hankkimiseen.[69] Shanghain Zhongshanin sairaalan lääkäri kertoi tutkijoille, että hänen sairaalansa kaikki siirtoelimet olivat peräisin Falun Gongin harjoittajilta. Huhtikuussa 2006 Guangzhoun sairaalan lääkäri kertoi tutkijoille puhelimessa, että hänellä oli "useita eriä" Falun Gongin harjoittajien elimiä, mutta hän sanoi tämän lähteen saattavan tyrehtyä toukokuun 20. päivän 2006 jälkeen. Toisessa puhelinkeskustelussa tutkijat esiintyivät siirtoelinten välittäjänä ja soittivat Jinzhoun kaupungin oikeuslaitokseen. Kun oikeuslaitoksen viranomaiselta kysyttiin elinten hankkimisesta Falun Gong -vangeilta, hän vastasi soittajalle: "Se riippuu omista edellytyksistäsi... jos edellytyksesi ovat hyvät, pystymme edelleen toimittamaan joitakin [elimiä]."[69]

Kilgour ja Matas päättelevät, että ainakin joissain tapauksissa sairaalan henkilökunta on kenties antanut soittajille myöntäviä vastauksia, jotta he pääsisivät tekemään kauppoja. Näiden puhelinsoittojen tuloksia on myös vaikea toistaa. Kun Falun Gongin harjoittajien elinryöstöväitteet saivat enemmän huomiota, sairaalat eivät enää halunneet avoimesti keskustella siirtoelinten hankintakäytännöistään.[13]

Tätä tutkimustaktiikkaa sovellettiin kuitenkin uudelleen vuonna 2012, kun Kiinan kommunistipuolueen viranomaiset alkoivat selvittää Politbyroon jäsen Bo Xilain rikos- ja korruptiosyytteitä. Bo toimi aiemmin kuvernöörinä Liaoningin maakunnassa. Tutkijat uskovat Liaoningin olleen merkittävä elinryöstöjen keskus. World Organization to Investigate the Persecution of Falun Gong -järjestö soitti useille keskitason ja korkean tason virkamiehille, joilla oli aiempia yhteyksiä Bo Xilaihin. Soittajat esiintyivät kommunistipuolueen sisäisen kurinpito- ja tutkimusryhmän jäseninä, jotka olivat keräämässä todisteita Bo'ta vastaan. He esittivät kysymyksiä vangeilta (myös Falun Gongin harjoittajilta) hankittuihin elimiin liittyvistä komentoketjuista. Kun eräältä Politbyroon korkean tason jäseneltä kysyttiin Bo Xilain osallisuudesta elinryöstöihin, hän vastasi tutkijoille, että Politbyroon pysyvän komitean jäsen ja turvallisuuspäällikkö Zhou Yongkang "on suoraan vastuussa tästä. Hän tietää asiasta."[70]

Eräältä Liaoningin maakunnan kaupunkitason virkamieheltä kysyttiin, mitä ohjeita Bo Xilai oli mahdollisesti antanut liittyen elinten poistoihin Falun Gong -vangeilta. Virkamies vastasi: "Minua pyydettiin huolehtimaan tästä asiasta. Itse asiassa Puoluekeskus huolehtii tästä... Hän [Bo] oli mukana varsin myönteisessä mielessä, joo, hän vaikutti varsin myönteiseltä. Siihen aikaan keskustelimme asiasta lähinnä Pysyvän komitean kokouksissa." Virkamies katkaisi puhelun tajuttuaan, ettei hän ollut varmistanut soittajan henkilöllisyyttä.[70] Tutkijat soittivat myös liaoningilaisen sotilassairaalan lääkärille. Kun häneltä kysyttiin, käytettiinkö Falun Gongin harjoittajien elimiä koskaan läheisen sairaalan elinsiirto-operaatioissa, viranomainen vastasi myöntävästi: "Kaikki nämä asiat hoidettiin oikeusistuimen kautta." Pian lääkäri alkoi kuitenkin huolestua kysymyksistä ja kieltäytyi keskustelemasta asiasta enempää ilman sairaalan poliittisen osaston hyväksyntää.[71]

Kaupalliset intressit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisoikeustutkijat ja lääkärit ovat todenneet, että kiinalaisen elinsiirtoalan kaupallinen luonne edistää korruptiota ja väärinkäytöksiä. Elinten myynnistä saatavat voitot voivat johtaa useampiin tappamisiin – sekä oikeuslaitoksen hyväksymiin että sen ulkopuolisiin – kuin muuten tapahtuisi. Vaikka tämä argumentti ei liity erityisesti Falun Gongin harjoittajiin, sitä on käytetty aihetodisteena niiden väitteiden puolesta, joiden mukaan Falun Gong -vangit ovat joutuneet elinryöstöjen uhreiksi.

Kaupallisten elinsiirtojen lisääntyminen liittyy 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun taloudellisiin reformeihin, joiden seurauksena Kiinan hallituksen rahoitusta maan terveydenhuoltojärjestelmälle leikattiin merkittävästi. Terveydenhuolto siirtyi markkinajohtoisempaan malliin, ja sairaalat kehittivät uusia tapoja tuottojensa kasvattamiseksi. Tämä kehitys koskee myös sotilassairaaloita. 1980-luvun puolivälistä lähtien Kansan vapautusarmeija on aloittanut erilaisia kaupallisia hankkeita oman budjettinsa tueksi.[13][47]

Falun Gongin harjoittajien elinryöstöjä käsittelevässä raportissaan Kilgour ja Matas kuvaavat kiinalaisia elinsiirtosairaaloita, jotka veloittavat varakkailta ulkomaalaisilta jopa 100 000 dollaria maksan-, keuhkon- tai sydämensiirrosta. China International Transplantation Network Assistance Center ilmoitti verkkosivullaan seuraavista hinnoista vuonna 2006. Munuainen: 62 000 $, maksa: 98 000 – 130 000 $, maksa ja munuainen: 160 000 – 180 000 $, munuainen ja haima: 150 000 $, keuhko: 150 000 – 170 000 $, sydän: 130 000 – 160 000 $, sarveiskalvo: 30 000 $.[13] Yhdysvaltain edustajainhuoneelle antamassaan lausunnossa UCLA Medical Centerin lääkäri Gabriel Danovitch sanoi: "Se helppous, jolla näitä elimiä voidaan hankkia, ja tapa, jolla niitä voidaan osoittaa varakkaille ulkomaalaisille, on synnyttänyt korruption kulttuurin."[72]

Tapaustutkimus: Liaoningin maakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ethan Gutmannin kirja siirtoelinten väärinkäytöksistä sisältää tapaustutkimuksen, joka keskittyy Kiinan koilliseen Liaoningin maakuntaan. Entinen Politbyroon jäsen Bo Xilai toimi Dalianin kaupungin pormestarina ja puoluejohtajana 1990-luvulla. Vuosina 2001–2004 hän toimi Liaoningin kuvernöörinä. Maakunnassa tiedetään olevan runsaasti Falun Gongin harjoittajia, ja sieltä on raportoitu enemmän vankeudessa tapahtuneita Falun Gongin harjoittajien kuolemantapauksia kuin mistään muualta Kiinasta.[1] Useissa raporteissa on kerrottu, että Bo Xilain kampanja maakunnan Falun Gongin harjoittajia vastaan oli aivan erityisen ankara, minkä seurauksena häntä on syytetty kidutuksesta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.[73][74][75]

Bo'n läheinen yhteistyökumppani Wang Lijun nimettiin Jinzhoun kaupungin yleisen turvallisuuden viraston johtajaksi vuonna 2003. Tässä toimessaan hän johti myös erästä elinsiirtolaitosta, jossa hän raporttien mukaan valvoi "useita tuhansia" elinsiirto-operaatioita. Monien elinten arveltiin olevan peräisin poliittisilta vangeilta.[76][77] Vuonna 2006 järjestetyssä palkintoseremoniassa Wang sanoi toimittajille: "Vanhalle poliisille se, että ensin näki teloituksen ja sitten saman henkilön elämän jatkuvan useiden eri henkilöiden kehoissa – se oli kerrassaan järisyttävää."[70] Gutmannin mukaan on "äärimmäisen epätodennäköistä", että kaikki näissä operaatioissa käytetyt elimet olisivat olleet peräisin kuolemaantuomituilta rikollisvangeilta. Heitä ei olisi voinut olla riittävästi tuhansien siirtoelinten tarpeen täyttämiseksi. Gutmann myös kiinnittää huomiota siihen, että Liaoningissa vangittiin suuria määriä Falun Gongin harjoittajia pakkotyöleireille ja vankiloihin. "Olennaista on myös se, että sekä Bo [Xilai] että Wang [Lijun] rakensivat poliittista valtaansa suurelta osin Falun Gongin vainon varaan", hän kirjoittaa.[1][70]

Myös Doctors Against Forced Organ Harvesting -järjestön tiedottaja Huige Li toi tämän näkökohdan esille Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa vuonna 2015. Li'n laskelmien mukaan Jinzhoun kokoisessa kaupungissa suoritettaisiin kyseessä olevana ajanjaksona arviolta 14 laillista teloitusta, mikä tarkoittaa, että keskuksen tuhansissa operaatioissa siirrettyjen elinten alkuperä oli tuntematon.[78] Jinzhoun elinsiirtojen lisäksi Gutmann kiinnittää huomiota siihen, että Dalianin kaupungin turvallisuusviranomaiset toimittivat ihmisruumiita kahteen suureen "plastinaatiotehtaaseen". Niissä muovilla käsiteltyjä ruumiita käytettiin ympäri maailmaa järjestetyissä ruumisnäyttelyissä. Televisio-ohjelmassa 20/20 haastatellun tietolähteen mukaan plastinoidut ruumiit olivat peräisin teloitetuilta vangeilta. Gutmann huomioi kuitenkin epäsuhtaiset luvut: Dalianissa toimivat ruumiiden plastinaatiotehtaat käsittelivät tuhansia vainajia – paljon enemmän kuin lahjoitettuja ruumiita tai laillisesti teloitettuja vankeja voidaan olettaa olevan. Ruumiiden plastinaatiokeskusten perustamisen ajankohta käy yksiin Falun Gongin harjoittajien vainon alkamisen kanssa.[1]

Kiinan hallituksen vastaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan hallitus on toistuvasti ja kategorisesti kiistänyt väitteet siitä, että Falun Gongin harjoittajia tapetaan sisäelinten vuoksi, ja se väittää noudattavansa Maailman terveysjärjestön standardeja. Se ei kuitenkaan ole esittänyt vastatodisteita tutkijoiden löydöksille, eikä se ole antanut vaihtoehtoista selitystä siirtoelinten alkuperästä.[79]

Vastauksena Yhdysvaltain edustajainhuoneen elinryöstöjä koskevaan päätöslauselmaan vuonna 2014 Kiinan suurlähetystön tiedottaja sanoi, että Kiina vaatii kirjallisen suostumuksen elinluovuttajilta ja esitti "niin kutsuttujen kuolemaantuomittujen vankien elinryöstöjen olevan täysin Falun Gongin tekaisema valhe". Sen jälkeen suurlähetystön edustaja kehotti yhdysvaltalaisia lainsäätäjiä lopettamaan "tukensa ja vehkeilynsä" Falun Gongin kanssa.[80]

David Kilgourin ja David Matasin mukaan Kiinan hallituksen vastaus heidän tutkimusraporttiinsa vuonna 2006 sisälsi "runsaasti halventavaa kieltä, mutta ei minkäänlaista faktatietoa, joka olisi ristiriidassa johtopäätöstemme tai analyysimme kanssa tai heikentäisi niitä". Kiinan hallituksen vastaukset ovat keskittyneet erityisesti syytöksiin siitä, että Falun Gong on "paha kultti", ja se on kyseenalaistanut tutkijoiden motiivit ja riippumattomuuden. Lisäksi se on puuttunut raportin kuvatekstissä olevaan virheeseen, jossa kahden kiinalaisen kaupungin sijainti oli ilmoitettu väärin. Kiinan hallituksen vastauksessa myös sanotaan, että ihmiselinten myynti on Kiinassa kielletty ja että luovuttajalta vaaditaan kirjallinen suostumus. Kilgourin ja Matasin mukaan todisteet osoittavat nämä väitteet vääriksi.[13]

Vuosina 2006–2008 kaksi YK:n erityistarkkailijaa pyysi Kiinan hallitukselta toistuvasti vastausta Falun Gongin harjoittajia koskeviin väitteisiin ja selitystä elinsiirto-operaatioissa käytettyjen elinten alkuperästä.[79][81] Kiinan hallituksen vastauksissa ei vastattu näihin kysymyksiin eikä selitetty siirtoelinten lähteitä. Sen sijaan se ilmoitti, että Kiina noudattaa Maailman terveysjärjestön standardeja ja kuvaili niitä olosuhteita, joissa elinsiirrot on sallittu Kiinan lakien ja säädösten mukaisesti. Lisäksi Kiinan hallitus sanoi elinryöstöväitteiden olevan "pelkästään Falun Gongin agitaation tuotosta... suurin osa niistä on jo paljastettu perusteettomiksi huhuiksi."[79]

Kiinan hallitus on myös pyrkinyt estämään ulkomailla käytävää julkista keskustelua asiasta ja rankaissut Kiinan kansalaisia, jotka ovat puhuneet elinryöstöistä. Toukokuussa 2006 Euroopan parlamentin varapuhemies Edward McMillan-Scott matkusti Kiinaan selvittämään ihmisoikeusloukkauksia. Hänen matkaoppaansa Cao Dong sanoi tietävänsä elinryöstöistä ja nähneensä Falun Gongia harjoittaneen ystävänsä ruumiin ruumishuoneella. Hänen mukaansa ruumiissa oli "reikiä niissä paikoissa, joista ruumiinosia oli poistettu".[82] Cao Dong tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan keskustelustaan Euroopan unionin edustajan kanssa.[83]

Vuonna 2007 Kiinan Kanadan-suurlähetystö painosti CBC-televisiokanavaa ja onnistui estämään Falun Gongia ja elinryöstöjä käsittelevän dokumentin esittämisen.[84] Samana vuonna Kiinan Israelin-suurlähetystö yritti epäonnistuneesti perua tutkija David Matasin pitämän puheen elinryöstöistä ja uhkasi sen vaikuttavan kielteisesti Kiinan ja Israelin välisiin suhteisiin.[58]

Kansainväliset reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteen järjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitteet elinryöstöistä Falun Gongin harjoittajilta johtivat lääketieteellisten viranomaisten ja ammattiyhdistysten lisääntyneeseen huomioon Kiinan elinsiirtokäytäntöjä kohtaan. Lääketieteen asiantuntijat ovat ottaneet esille useita kysymyksiä, jotka liittyvät vankien elinten käyttöön, sekä kyseenalaistaneet kiinalaisten elinsiirtosairaaloiden kanssa toteutettavien vaihto-ohjelmien eettisyyden.

Vuonna 2006 Maailman lääkäriliitto vaati julkilausumassaan Kiinaa lopettamaan vankien käytön elinluovuttajina..[85] Yhdysvaltain National Kidney Foundation sanoi olevansa "syvästi huolissaan viimeaikaisissa väitteissä kuvatuista pakkokeinoista elinten ja kudosten hankkimiseksi".[86]

Vuodesta 2011 lähtien useat lääketieteelliset julkaisut ovat ilmoittaneet lopettavansa Kiinan elinsiirto-operaatioita käsittelevien artikkelien julkaisun epäiltyjen lääketieteen etiikan rikkomusten johdosta. Arvostettu biolääketieteellinen Journal of Clinical Investigation ilmoitti pitävänsä Kiinassa teloitettujen vankien käyttämistä elinluovuttajina "perustavien ihmisoikeuksien vastaisena. Se rikkoo elinsiirtolääketieteen ja lääketieteen etiikan keskeisiä eettisiä säädöksiä. Vieläkin pahempaa on se, että jotkut surmatuista voivat olla vankeja, joiden 'rikoksia' ovat pelkästään tietyt poliittiset tai hengelliset vakaumukset." Julkaisu päätti, ettei se enää hyväksy elinsiirtoja käsitteleviä artikkeleita, "ellei luovuttajan vapaaehtoista suostumusta pystytä toimittamaan ja vahvistamaan".[22] American Journal of Transplantation (AJT) teki samantyyppisen päätöksen.[87]

The Lancetiin vuonna 2011 kirjoittanut joukko arvostettuja yhdysvaltalaisia kirurgeja ja bioetiikan asiantuntijoita vaati boikottia elinsiirtoja koskevaa kiinalaista tieteenharjoittamista ja lääketiedettä vastaan. "Kiinan ilmoittamien lukujen perusteella on selvää, että kaikki Kiinan kansalaisille ja elinsiirtoturisteille toimitetut elimet eivät ole peräisin vapaaehtoisilta luovuttajilta. Monet näistä elimistä ovat peräisin teloitetuilta vangeilta, joiden suostumus on joko olematon tai eettisesti kelvoton, ja heidän kuolemansa on ajoitettu elintä odottavan potilaan tarpeiden mukaisesti", he kirjoittivat.[88] Arthur Caplan, artikkelin ensisijainen kirjoittaja, lisäsi myöhemmin, että vankien tappaminen heidän elintensä vuoksi on jo itsessään epäeettistä, mutta nämä käytännöt ovat vielä hirvittävämpiä, kun osa teloitetuista vangeista on vangittu uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa vuoksi.[89][90]

YK:n erityistarkkailijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2006–2008 kaksi YK:n erityistarkkailijaa pyysi Kiinan hallitukselta toistuvasti vastausta Falun Gongin harjoittajia koskeviin väitteisiin ja selitystä elinsiirto-operaatioissa käytettyjen elinten alkuperästä.[79] Helmikuun 2008 raportissaan YK:n kidutustarkkailija Manfred Nowak totesi, että Kiinassa "on paljon enemmän elinsiirtoja kuin tunnistettavissa olevia elinten lähteitä [...] Väitetään, että epäsuhde saatavilla olevien elinten ja tunnistettavissa olevien lähteiden välillä selittyy Falun Gongin harjoittajilta ryöstetyillä elimillä ja että vuodesta 2000 alkanut elinsiirtojen määrän lisääntyminen käy yksiin ja korreloi näihin ihmisiin kohdistuneen vainon kanssa."[81] Kiinan hallituksen vastauksissa ei vastattu näihin kysymyksiin eikä selitetty siirtoelinten lähteitä.[79]

Nowak sanoi myöhemmin, että "Kiinan hallitus ei vieläkään ole onnistunut vastaamaan näihin väitteisiin ja olemaan läpinäkyvä... Kiinan hallitus ei ole osoittanut [väitteitä] vääriksi, mutta toisaalta niitä ei ole myöskään todistettu. Tästä seuraa vaikea dilemma, joka voidaan ratkaista vain, jos Kiina suostuu yhteistyöhön. Ja tällä hetkellä yhteistyötä ei ole."[46]

Eri maiden reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden maiden hallitukset ovat järjestäneet kuulemistilaisuuksia Falun Gongin harjoittajien elinryöstöistä. Jotkut ovat laatineet tämän seurauksena päätöslauselmia, joissa ne tuomitsevat Kiinan elinsiirtoihin liittyvät väärinkäytökset, tai säätäneet lakeja elinsiirtoturismin kieltämiseksi.

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edustaja Ileana Ros-Lehtinen, joka tuki Yhdysvaltain kongressin päätöslauselmaa Falun Gongin harjoittajien elinryöstöjä vastaan, puhuu Washington DC:ssä järjestetyssä tapahtumassa.

Heinäkuussa 2014 Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiain alakomitea hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman, jossa tuomittiin Kiinan valtion elinryöstöt Falun Gong -mielipidevangeilta ja muilta vähemmistöryhmiltä.[80][91] Väitteet ovat nousseet esille myös Kongressin toimeenpanevan Kiina-työryhmän (Congressional-Executive Commission on China) raporteissa[92] sekä Yhdysvaltain ulkoministeriön raportissa, joka käsittelee Kiinan ihmisoikeuksia vuonna 2011.[93] Tammikuussa 2015 Valkoinen talo vastasi 34 000 yhdysvaltalaisen allekirjoittamaan vetoomukseen, jossa vaadittiin puuttumista elinryöstöihin Falun Gongin harjoittajilta. Vastauksessa sanottiin: "Kiinan johtajat ovat luvanneet lopettavansa elinten poistamisen teloitetuilta vangeilta elinsiirtoja varten, joskin olemme tietoisia raporteista, joiden mukaan tämä toiminta jatkuu. Suhtaudumme näihin väitteisiin hyvin vakavasti ja jatkamme tilanteen seurantaa."[94]

Euroopan unioni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamentti järjesti kuulemistilaisuuden Kiinan elinryöstöistä käsitellessään Kiinan ihmisoikeuksia 6.12.2012. Vuotta myöhemmin parlamentti hyväksyi julkilausuman, jossa se ilmoitti olevansa "syvästi huolestunut sitkeässä elävistä ja luotettavista tiedoista, joiden mukaan Kiinan kansantasavallassa tehdään järjestelmällisesti valtion hyväksymiä elinten poistoja mielipidevangeilta, jotka eivät ole antaneet siihen lupaa, ja että näihin vankeihin kuuluu monia uskonnollisen vakaumuksensa takia vangittuja Falun Gongin harjoittajia sekä muiden uskonnollisten ja etnisten vähemmistöryhmien jäseniä". Päätöslauselmassa vaaditaan kaikkien mielipidevankien välitöntä vapauttamista, ja Kiinan viranomaisia kehotetaan vastaamaan YK:n tiedusteluihin, jotka koskevat siirtoelinten alkuperää.[95] Maaliskuussa 2014 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kokoontui Brysselissä Kiinan elinsiirtojen väärinkäytöksiä käsittelevään seurantatilaisuuteen.[96] Istuntoon osallistuneet henkilöt puhuivat niiden parlamentin päätöslauselmassa esitettyjen suositusten puolesta, joissa Falun Gongin harjoittajien ja muiden vähemmistöryhmien todettiin joutuneen tahdonvastaisten elinten poistojen uhreiksi Kiinassa. Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja Henri Malosse esitti vaatimuksen siitä, että Kiinan hallitusta on painostettava nykyistä enemmän elinryöstöjen lopettamiseksi.[97]

Italia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2014 Italian ihmisoikeuskomitean jäsenet hyväksyivät yksimielisesti päätöslauselman, jossa vaadittiin Falun Gongin harjoittajien ja Kiinan muiden mielipidevankien välitöntä vapauttamista. Komitea kehotti italialaisia sairaaloita harkitsemaan uudelleen elinsiirtoihin liittyvää yhteistyötään Kiinan kanssa.[98] Vuonna 2015 Italian senaatti hyväksyi lakiesityksen, joka tekee eläviltä luovuttajilta hankittujen elinten kaupasta laitonta. Tähän rikokseen syyllistyneet henkilöt voidaan tuomita vankilaan 3–12 vuodeksi ja määrätä jopa 300 000 euron sakkoihin.[99] Senaattori Maurizio Romani, yksi lakiesityksen tukijoista, totesi Kiinan suorittavan toiseksi eniten elinsiirtoja koko maailmassa, vaikka sillä ei ole systemaattista elinten luovutus- ja allokointijärjestelmää. Hän toi myös esille, että merkittävä osa siirtoelimistä on peräisin Falun Gongin harjoittajilta. "Me emme Italiassa pysty lopettamaan näitä rikoksia, mutta meidän velvollisuutemme on tehdä kaikkemme, jotta emme ole tässä osallisia", Romani sanoi.[100]

Australia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2006 Australian terveysministeri kertoi, että kaksi maan suurimmista elinsiirtosairaaloista oli kieltänyt kiinalaisten kirurgien kouluttamisen vastauksena Falun Gongin harjoittajien ja muiden vankien elinryöstöjä koskeviin väitteisiin.[101] Maaliskuun 21. päivänä 2013 Australian senaatti hyväksyi yksimielisesti Kiinan elinryöstöraportteja koskevan ponnen.[102][103] Ponsi hyväksyttiin päivä sen jälkeen, kun parlamentissa oli järjestetty tilaisuus Falun Gongin harjoittajien elinryöstöistä. Siinä Australiaa vaadittiin omaksumaan tiukat standardit kansainväliseen elinkauppaan puuttumiseksi.[104] Samana vuonna Vihreän puolueen lainsäätäjät New South Walesissa antoivat lakiesityksen elimillä ja kudoksilla käytävän kaupan kriminalisoimisesta tiettyjen ehtojen täyttyessä.[105]

Israel

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Israelin knesset sääti uuden lain, joka kieltää vakuutusyhtiöitä korvaamasta ulkomaille elinsiirtoturismin vuoksi matkustavien Israelin kansalaisten kustannuksia. Laki säädettiin osittain siksi, että Israelin viranomaisten tutkimusten perusteella pidätettiin useita henkilöitä, jotka välittivät kiinalaisten vankien elimiä israelilaisille. Yksi miehistä sanoi salaa nauhoitetussa haastattelussa, että elimet olivat peräisin "hallintoa vastustavilta henkilöiltä, kuolemaantuomituilta sekä Falun Gong -vangeilta".[106] Sen lisäksi, että kansalaisia kiellettiin ostamasta elimiä ulkomailta, laissa säädettiin myös elinkauppiaiden rangaistuksista. Uusien lakien ansiosta ulkomailta siirtoelimiä hankkivien israelilaisten määrä väheni selvästi. Samalla lakiuudistus auttoi laajentamaan vapaaehtoisten luovuttajien rekisteriä.[58]

Espanja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Espanja sääti lain, joka kieltää sen kansalaisia matkustamasta ulkomaille laittomien siirtoelinten hankkimiseksi. Lakiesitys annettiin sen jälkeen, kun Espanjan kansalainen matkusti raporttien mukaan Kiinan Tianjiniin ja hankki itselleen maksan 130 000 dollarilla vain 20 päivän odotuksen jälkeen. Espanjan laki kriminalisoi laittomien siirtoelinten mainostamisen ja hankinnan. Siitä voidaan tuomita jopa 12 vuoden vankeusrangaistukseen. Lisäksi kaikki organisaatiot, joiden todetaan osallistuneen laittomia siirtoelimiä koskeviin maksutapahtumiin, tuomitaan sakkoihin.[107]

Taiwan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2015 Taiwanin kansallinen lainsäädäntöelin hyväksyi lakimuutoksen elinsiirtoja koskevaan lakiin. Sen myötä elinten myynnistä ja ostamisesta tulee kiellettyä, vaikka tämä tapahtuisi ulkomailla. Laki myös kieltää teloitettujen vankien elinten käytön. Lakiesitystä tukevat lainsäätäjät totesivat, että muutokset oli tarkoitettu estämään taiwanilaisia matkustamasta Kiinaan elinsiirtoja varten, sillä osa näistä elimistä on peräisin eläviltä luovuttajilta.[108]

Muut maat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavia lakiesityksiä elinsiirtoturismia vastaan on esitetty Ranskan kansalliskokouksessa (2010) ja Kanadan parlamentissa (2007, 2013).[109][110][111] Kanadan parlamentti on nostanut esille Falun Gongin harjoittajien elinryöstöt YK:ssa ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun aikana vuonna 2014.[112]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Ethan Gutmann, “The Slaughter: Mass Killings, Organ Harvesting and China’s Secret Solution to Its Dissident Problem”, (Prometheus Books, 2014).
  2. ↑ The Peabody Awards, “Human Harvest:China’s Illegal Organ Trade (International Syndication)”. Haettu 19.6.2015.
  3. ↑ a b Huang Jiefu et al, "Health-System-Reform-in-China" The Lancet, 20.10.2008. Haettu 19.6.2015.
  4. ↑ a b c Zhang Feng, “New rules to regulate organ transplants”, China Daily, 5.5.2006.
  5. ↑ a b Joshua Keating, “China Says it will Stop Harvesting Organs from Executed Prisoners”, slate.com, 4.12.2014
  6. ↑ Han Manman, “Organ donation pilot a failure after first year”, Beijing Today, 18.3.2011. Haettu 20.2.2015.
  7. ↑ Human Rights Watch, “Organ Procurement and Judicial Execution in China” Elokuu 1994.
  8. ↑ a b David McNeill ja Clifford Coonan, “Japan’s Rich Buy Organs from Executed Chinese Prisoners”, The Independent, 21.3. 2006.
  9. ↑ Arne Schwartz, “ Responsibilities of International Pharmaceutical Companies” teoksessa State Organs: Transplant Abuse in China, David Matas ja Torsten Trey (ed.), Seraphim Editions, 2012. s. 119–135.
  10. ↑ 3SBio and IsotechnikaSign Partnership toDevelop Voclosporin in China (Vuosikerta 14, Numero 9) 2010. Industry Watch. Viitattu 19.02.2018.
  11. ↑ David Matas, Anti rejection Drug Trials and Sales in China, American Transplant Congress, Philadelphia, April 30, 2011.
  12. ↑ Scheper-Hughes, Nancy: Rotten trade: Millennial capitalism, human values and global justice in organs trafficking. Journal of Human Right, 1.6.2003, 2. vsk, nro 2. doi:10.1080/1475483032000078189
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Matas, David & Kilgrour, David: Bloody Harvest: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China Raportti tutkimuksesta. 31.1.2007. Viitattu 19.02.2018 (englanniksi) .
  14. ↑ a b David Matas, “Numbers” teoksessa State Organs: Transplant Abuse in China, David Matas ja Torsten Trey (toim.), Seraphim Editions, 2012. s. 77–93.
  15. ↑ Craig Smith, “Doctor Says He Took Transplant Organs From Executed Chinese Prisoners”, New York Times, 29.6.2001. Haettu 19.6.2015.
  16. ↑ a b Congressional Executive Commission on China Annual Report 2006, s. 59; huomautus 224, s. 201
  17. ↑ Elizabeth Forsythe, “China’s Organ Market”, The New Atlantis: Journal of Technology & Society, kesä 2009.
  18. ↑ http://press.thelancet.com/chinaorgan.pdf ; “Presentation delivered at the Madrid Conference on Organ Donation and Transplantation, Madrid 2010, by Prof. Huang Jiefu, Vice Minister of Health, P.R.C.
  19. ↑ The World Medical Association Council Resolution on Organ Donation in China Maailman terveysjärjestö. Viitattu 9.6.2010.
  20. ↑ Robertson, Matthew: China Transplant Official Backtracks on Prisoner Organs theepochtimes.com. 12.3.2014. Viitattu 14.3.2014.
  21. ↑ China media: Military spending 5.3.2014. BBC. Viitattu 14.3.2014.
  22. ↑ a b c d e Caplan A, Rockman H, Turka, L. Editorial position on publishing articles on human organ transplantation, J Clin Invest. 2012;122:2
  23. ↑ Seth Faison, "In Beijing: A Roar of Silent Protestors", New York Times, 27.4.1999.
  24. ↑ Renee Schoff, "Growing group poses a dilemma for China", Associated Press, 26.4.1999.
  25. ↑ a b Mickey Spiegel, "Dangerous Meditation: China's Campaign Against Falungong", Human Rights Watch, 2002, haettu 28.9.2007
  26. ↑ Congressional-Executive commission on China, Annual Report 2008.
  27. ↑ Cook, Sarah: The 610 Office:Policing the Chinese Spirit. China Brief, November 2011, 11. vsk, nro 17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24 November 2012.
  28. ↑ Johnson, Ian, Wild Grass: three portraits of change in modern china, Vintage (8.3.2005)
  29. ↑ a b (23.3.2000) The crackdown on Falun Gong and other so-called heretical organizations, Amnesty International
  30. ↑ a b c d e f Changing the soup but not the medicine: Abolishing re-education through labor in China. London,UK. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  31. ↑ John Pomfret ja Philip Pan. "Torture is Breaking Falun Gong." The Washington Post, 5.8.2001.
  32. ↑ Andrew Jacobs. 'China Still Presses Crusade Against Falun Gong', New York Times, 27.4.2009.
  33. ↑ Ji Da, New Witness Confirms Existence of Chinese Concentration Camp, Says Organs Removed from Live Victims, Epoch Times, 17.3.2006
  34. ↑ U.S. Finds No Evidence of Alleged Concentration Camp in China. America.gov, 16.4.2006. Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ Kilgour, David: Bloody Harvest: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China. Määritä julkaisija! ”We did our report as volunteers. We were not paid for our report by Falun Gong or anyone. Our report represents our own judgment. We have not acted on the instructions of Falun Gong or anyone else in coming to the conclusions we did.” Teoksen verkkoversio.
  36. ↑ US Newswire (20.7.2006) "Independent Investigators to Present Findings From Investigation on China's Organ Harvesting From Prisoners of Conscience", US Newswire. Haettu 26.7.2006
  37. ↑ Kirstin Endemann, CanWest News Service; Ottawa Citizen (6.7.2006) "Ottawa urged to stop Canadians travelling to China for transplants", Canada.com. Haettu 6.7.2006
  38. ↑ Reuters, AP (8 July 2006)"Falun Gong organ claim supported",The Age. Haettu 7.7.2006
  39. ↑ Chinese accused of vast trade in organs washingtontimes.com.
  40. ↑ Congressional Testimony:Organ Harvesting of Religious and Political Dissidents by the Chinese Communist Party (PDF) Ethan Gutmann. 12.9.2012. House Committee on Foreign Affairs, Subcommittee on Oversight and Investigations. Viitattu 14 September 2012.
  41. ↑ Ethan Gutmann, “The Xinjiang Procedure”, The Weekly Standard, 5.12.2011.
  42. ↑ David Brooks, “The Sidney Awards Part II”, New York Times, 22 December 2011.
  43. ↑ Gutmann, Ethan. “The China Conundrum,” inFocus Quarterly talvi 2010
  44. ↑ a b Barbara Turnbull (21.10.2014) Q&A: Author and analyst Ethan Gutmann discusses China’s illegal organ trade The Toronto Star
  45. ↑ The Economist, “China: A long death row”, 30.5.2007.
  46. ↑ a b Charlotte Cuthbertson, "Unsolved: Organ Harvesting in China Interview with Manfred Nowak", Epoch Times, 5.8.2009.
  47. ↑ a b c Statement of Damon Noto, M.D., "Organ Harvesting of Religious and Political Dissidents by the Chinese Communist Party". Joint Hearing before the Subcommittee on Oversight and Investigations and the Subcommittee on Africa, Global Health and Human Rights of the Committee on Foreign Affairs, House of Representatives, One Hundred Twelfth Congress, 12.9.2012.
  48. ↑ Matas, David & Kilgrour, David: Bloody Harvest: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China Raportti tutkimuksesta - Johdanto. 31.1.2007. Viitattu 19.02.2018 (englanniksi) .
  49. ↑ China International Transplantation Assistant Centre, "The selection of volunteers".
  50. ↑ Shanghai Changzheng Hospital, "Liver transplant application" (kiinaksi)
  51. ↑ Matas, David: The Ethics of Organ Transplantation, s. 234. Catholic University of America Press, 2011. ISBN 978-0-8132-1874-8
  52. ↑ Lavee, Jacob: Organ transplantation using organs taken from executed prisoners in China – a call for the cessation of Israeli participation in the process. Harefuah, 1.10.2006, 145. vsk, nro 10, s. 749–752. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.10.2014.
  53. ↑ Daniel Asa Rose, Larry’s Kidney, William Morrow Paperbacks, 2010.
  54. ↑ Peter Walker, Organ transplant waiting times rise fast Organ transplant waiting times rise fast The Guardian, 4.7.2011.
  55. ↑ http://www.organdonation.nhs.uk/ukt/statistics/centre-specific_reports/pdf/waiting_time_to_transplant.pdf
  56. ↑ Canada: Transplant waiting lists and dialysis costs grow as kidney supply lags behind The Globe and Mail. Viitattu 28.8.2013.
  57. ↑ a b Falun Gong, Organ Harvesting in China, and the Human Rights Case for an Independent Congressional Investigation – testimony submitted by Kirk C. Allison (PDF) Open Hearing of the Subcommittee on Oversight and Investigations. 29.9.2006. University of Minnesota. Viitattu 4.2.2010.
  58. ↑ a b c Jacob Lavee, "The Impact of the Use of Organs from Executed Prisoners" teoksessa State Organs: Transplant Abuse in China, David Matas ja Torsten Trey (toim.), Seraphim Editions (2012). S. 108–113.
  59. ↑ Freedom House, The Politburo's Predicament: Confronting the Limitations of Communist Party Repression, tammikuu 2015
  60. ↑ Yhdysvaltain ulkoministeriö, 2008 Country Report on Human Rights: China (includes Hong Kong and Macao), lokakuu 2008. Lainaus: "Some foreign observers estimated that at least half of the 250,000 officially recorded inmates in the country's reeducation-through-labor camps were Falun Gong adherents. Falun Gong sources overseas placed the number even higher."
  61. ↑ Congressional Executive Commission on China, Annual Report 2008
  62. ↑ Human Rights Watch, "We Could Disappear at Any Time," 12.7.2005
  63. ↑ Manfred Nowak, CIVIL AND POLITICAL RIGHTS, INCLUDING THE QUESTION OF TORTURE AND DETENTION, Economic and Social Council, Commission on Human Right Sixty-second session, United Nations, 10.3.2006.
  64. ↑ Andrew Jacobs, “China still presses crusade against Falun Gong”, New York Times, 27.4.2009. Haettu 17.6.2015.
  65. ↑ Ian Johnson, “Paper chase”, The Wall Street Journal, 2.10.2000.
  66. ↑ Ian Johnson, “How One Chinese City Resorted To Atrocities to Control Falun Dafa”, Wall Street Journal, 26.12.2000; Ian Johnson, “A Deadly Exercise”, Wall Street Journal, 20.4.2000.
  67. ↑ Robert, Bejesky: Falun Gong & reeducation through labour. Columbia Journal of Asian Law, 2004, 17. vsk, nro 2.
  68. ↑ Pomfret, Philip P.: Torture is Breaking Falun Gong. (The adviser said the second element, a high-pressure propaganda campaign against the group, has also been critical. As Chinese society turned against Falun Gong, pressure on practitioners to abandon their beliefs increased, and it became easier for the government to use violence against those who did not.) Washington Post, 5.8.2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2014.
  69. ↑ a b c David Kilgour and David Matas, Bloody Harvest Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China, 31.1.2007
  70. ↑ a b c d Ethan Gutmann, “Bitter Harvest: China’s ‘Organ Donation’ Nightmare”, World Affairs Journal, heinäkuu/elokuu 2012.
  71. ↑ Matthew Robertson ja Li Wenhui, Chinese Doctor Admits to Falun Gong Organ Harvest”, Epoch Times, 13.8.2012.
  72. ↑ Dr. Gabriel Danovitch, Testimony before the House Foreign Affairs Subcommittee on Oversight and Investigations, Washington DC, 12.9.2012
  73. ↑ Jamil Anderlini, Downfall ends Bo’s ambition to rule China, Financial Times, 15.3.2012.
  74. ↑ Moore, Malcolm Top Chinese leader Bo Xilai purged, one day after criticism, The Telegraph, 15.3.2012.
  75. ↑ Sandler, James "The High Price of Diplomacy With China", Center for Investigative Reporting.
  76. ↑ Maya Duani, “Transplant Tourists” Unwitting Beneficiaries of Prisoner Organ Harvest Voices in Bioethics, 15.10.2013.
  77. ↑ Abstract from the 23rd Annual Meeting of the German Transplantation Society, Official Journal of the European Society for Organ Transplantation, the European Liver and Intestine Transplant Association and the German Transplantation Society. Volume 27, Supplement 3, 16.–18.10.2014.
  78. ↑ Matthew Robertson, "European Parliament Wrestles With Accountability for Organ Harvesting in China" Epoch Times, 22.4.2015.
  79. ↑ a b c d e Report of the Special Rapporteur on freedom of religion or belief, Asma Jahangi. Addendum, 28.2.2008. A/HRC/7/10/Add.1
  80. ↑ a b Matthew Pennington, “House panel calls on China to end organ harvesting”, Associated Press, 30.7.2014.
  81. ↑ a b Report of the Special Rapporteur on torture and other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment, Manfred Nowak. Addendum, 19.2.2008. A/HRC/7/3/Add.1
  82. ↑ Edward McMillan-Scott: Olympic athletes compete under the shadow of genocide – Yorkshire Post yorkshirepost.co.uk. Viitattu 14.11.2010.
  83. ↑ Edward McMillan-Scott, Comment: Boycott the Games, The Guardian, 4.4.2008.
  84. ↑ Ian Austen, ‘Chinese Call Prompts CBC to Pull Show’, New York Times, 9.11.2007; Colin Freeze, CBC pulls Falun Gong documentary, The Globe and Mail, 8.11.2007.
  85. ↑ WMA Council Resolution on Organ Donation in China, World Medical Association, 2014.
  86. ↑ National Kidney Foundation Statement about Alleged Human Rights Violations in Organ Donation, Falun Dafa Information Center, 15.8.2006, haettu 4.10.2014.
  87. ↑ The Use of Executed Prisoners as a Source of Organs Transplants in China Must Stop. Danovitch G, Shapiro M, Lavee J. Am J Transplant 2011;11:426-428
  88. ↑ http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(11)61536-5/fulltext
  89. ↑ Arthur Caplan, "Stop killing for parts: Why we must boycott China’s organ trade", NBC.com, 30.9.2011.
  90. ↑ Arthur Caplan, "The Use of Prisoners as Sources of Organs–An Ethically Dubious Practice" The American Journal of Bioethics, 11(10): 1–5, 2011
  91. ↑ Congress.gov "Res. 281: Expressing concern over persistent and credible reports of systematic, state-sanctioned organ harvesting from non-consenting prisoners of conscience, in the People’s Republic of China, including from large numbers of Falun Gong practitioners imprisoned for their religious beliefs, and members of other religious and ethnic minority groups”, 113th Congress.
  92. ↑ Congressional-Executive Commission on China, Annual Report 2009, 10.10.2009.
  93. ↑ U.S. Department of State, “2011 Human Rights Report: China (includes Tibet, Hong Kong, and Macau)”, 24.3.2012.
  94. ↑ [ Official White House Response to petition to “Investigate and publicly condemn organ harvesting from Falun Gong believers in China”], 30.1.2015.
  95. ↑ European Parliament, “European Parliament resolution of 12 December 2013 on organ harvesting in China”, 12.12.2013.
  96. ↑ Organ Harvesting in China: Europe Must Act Now European Economic and Social Committee Member Delegation Report Ms Madi Sharma, Brussel, 19.3.2014.
  97. ↑ The President, European Economic and Social Committee, “Organ harvesting in China ‘a scandalous practice’”, 19.3.2014.
  98. ↑ Doctors Against Forced Organ Harvesting, Italian Senate Resolution of the Special Commission for the Protection and Promotion of Human Rights, 5.3.2014.
  99. ↑ Agenzie Nazionale Stampe Associata, “Senate OKs Anti-Organ Trafficking Bill with 212 in Favor”, 4.3.2015.
  100. ↑ Bioethics.com, "Italy Censures China Organ Harvest with Senate Bill", 10.3.2015.
  101. ↑ "Hospitals ban Chinese Surgeon Training" Sydney Morning Herald, 5.12.2006.
  102. ↑ Asian American Press, "Australia Senate vote opposes live organ harvesting in China", 14.4.2013.
  103. ↑ Parliament of Australia, Motion no. 1212, Foreign Affairs-China-Organ Harvesting, 21.3.2013.
  104. ↑ Australian Senate unanimously passed a motion to oppose thepractice of unethical organ harvesting in China 21.3.2013. dafoh.org. Viitattu 18.1.2015.
  105. ↑ David Shoebridge, "Consultation paper: human tissue amendment (trafficking in human organs) Bill 2013", 22.1.2013.
  106. ↑ Oron Meiri, Buki Nae, and Zohar Shahar Levi, "Organ Traders Evade Taxes", Yedioth Ahronoth, 17.11.2006.
  107. ↑ Ministerio ee Sanidad y Política Social, El nuevo Código Penal introduce como delito el tráfico ilegal de órganos humanos.
  108. ↑ Alison Hsiao, "Organ transplant laws tightened" Taipei Times, 13.6.2015.
  109. ↑ Proposition de loi N° 2797 visant à lutter contre le tourisme de transplantation d’organes 16.9.2010. Assemblée nationale. Viitattu 4.10.2014. (ranska)
  110. ↑ Borys Wrzesnewskyj, MP Borys Wrzesnewskyj re-introduces bill to combat underground trade in human organs and body parts, 7.5.2009.
  111. ↑ Openparliament.ca "Bill C-561:An Act to amend the Criminal Code and the Immigration and Refugee Protection Act (trafficking and transplanting human organs and other body parts)". 6.12.2013. Haettu 17.6.2015.
  112. ↑ Matthew Little, "Canada raises organ harvesting at UN", Epoch Times, 15.3.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elinryöstöt_Falun_Gongin_harjoittajilta_Kiinassa&oldid=22662640”