6-10-virasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

6-10-virasto (joka voidaan kirjoittaa myös muodossa 610-virasto) on Kiinan kansantasavallassa toimiva turvallisuusvirasto. Se on nimetty perustamispäivänsä 10.6.1999 mukaan.[1] Virasto perustettiin Falun Gongin harjoittajien vastaisen vainokampanjan koordinointia ja toimeenpanoa varten.[2] Koska kyseessä on Kiinan kommunistipuolueen johtama virasto ilman muodollista laillista mandaattia, sitä kuvataan toisinaan oikeusjärjestelmän ulkopuolella toimivaksi organisaatioksi.[2][3] 6-10-virasto on Falun Gongin käsittelyyn perustetun keskusjohtoryhmän (Central Leading Group on Dealing with the Falun Gong, CLGDF) toimeenpaneva elin.[4] Vuodesta 2003 se on tunnettu myös nimellä Harhaoppisten uskontojen käsittelyyn perustettu keskusjohtoryhmä.[2]

6-10-viraston johtajana on perinteisesti toiminut korkean tason virkamies, joka on Kiinan kommunistipuolueen Politbyroon pysyvän komitean jäsen. Virasto ohjaa muita valtion ja puolueen elimiä Falun Gongin vastaisessa vainokampanjassa.[2][4] Se on läheisessä yhteydessä Kiinan kommunistipuolueen poliittisten ja lainsäädännöllisten asiain komiteaan. Paikallisia 6-10-virastoja on muodostettu maakunnallisilla, piirikunnallisilla, kunnallisilla ja kaupunginosien tasolla. Yksittäisiä 6-10-virastoja arvioidaan olevan Kiinassa noin 1 000 kpl.[5]

6-10-virastojen päätehtäviin kuuluvat Falun Gongin vastaisen propagandan koordinointi, tarkkailu ja tiedustelutiedon kerääminen sekä Falun Gongin harjoittajien rankaiseminen ja "uudelleenkouluttaminen".[2][6][7] Raporttien mukaan virasto osallistuu oikeusjärjestelmän ulkopuolisten tuomioiden langettamiseen, pakolla tapahtuvaan uudelleenkoulutukseen, kidutukseen ja toisinaan Falun Gongin harjoittajien tappamiseen.[2][7]

Vuodesta 2003 lähtien 6-10-viraston kohteisiin on lukeutunut myös muita uskonnollisia ryhmiä ja qigong-ryhmiä, jotka Kiinan kommunistipuolue (KKP) on leimannut harhaoppisiksi tai vahingollisiksi, joskin Falun Gong on edelleen sen tärkein prioriteetti.[2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falun Gongin harjoittajien rauhanomainen mielenilmaus Zhongnanhain ulkopuolella huhtikuussa 1999.

Falun Gong, joka tunnetaan myös nimellä Falun Dafa, on hengellinen qigong-harjoitusmenetelmä, johon sisältyy meditaatiota, energiaharjoituksia sekä buddhalaisia ja taolaisia perinteitä muistuttava eettinen filosofia. Harjoitusmenetelmän esitteli Li Hongzhi Koillis-Kiinassa keväällä 1992 Kiinan "qigong-buumin" loppupuolella.[8][9]

Ensimmäisten vuosien aikana Falun Gong nautti merkittävää tukea virallisilta tahoilta, ja kymmenet miljoonat ihmiset alkoivat harjoittaa sitä 1990-luvulla. Vuosikymmenen puolivälissä Kiinan viranomaiset pyrkivät kuitenkin rajoittamaan qigong-menetelmien vaikutusvaltaa ja asettivat niille tiukempia vaatimuksia tehdä suoraa yhteistyötä hallituksen kanssa.[8] Vuonna 1996, mahdollisesti reaktiona Kiinan kommunistipuolueen vaatimuksiin muodollisten siteiden luomisesta valtioon ja puolueeseen, Falun Gong erosi valtiollisesta qigong-yhdistyksestä.[9] Tämän suhteen rikkouduttua Falun Gong joutui Kiinan turvallisuuspalvelun ja kommunistipuolueen propagandaosaston voimistuvan kritiikin ja tarkkailun kohteeksi. Falun Gongin kirjojen julkaisu kiellettiin heinäkuussa 1996, ja valtiolliset uutiskanavat alkoivat syyttää sitä "feodaaliseksi taikauskoksi", jonka "teistinen" suuntaus oli ristiriidassa virallisen ideologian ja kansallisen agendan kanssa.[8]

Huhtikuun 25. päivänä 1999 yli 10 000 Falun Gongin harjoittajaa järjesti hiljaisen mielenilmauksen Kiinan Zhongnanhai-hallintokompleksin ulkopuolella pyytääkseen virallista tunnustusta sekä lisääntyneen ahdistelun lopettamista.[10] Turvallisuusjohtaja ja Politbyroon jäsen Luo Gan kiinnitti ensimmäisenä huomiota kerääntyvään ihmisjoukkoon. Raporttien mukaan Luo otti yhteyttä kommunistipuolueen pääsihteeriin Jiang Zeminiin ja vaati lopullista ratkaisua "Falun Gong -ongelmaan".[4]

Viidestä Falun Gongin harjoittajasta koostuva joukko esitti vaatimuksensa pääministeri Zhu Rongji'lle. Hänen antamaansa vastaukseen tyytyväinen ihmisjoukko hajaantui rauhanomaisesti. Jiang Zeminin sanotaan kuitenkin raivostuneen tapahtumasta ja ilmaisseen huolensa siitä, että lukuisat korkean tason virkamiehet, kommunistisen puolueen jäsenet ja armeijan upseerit olivat alkaneet harjoittaa Falun Gongia.[11] Samana iltana Jiang lähetti kirjeen Puolueen korkean tason jäsenistölle ja ilmoitti, että Falun Gong on murskattava.[4]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

610 Office.jpg

Kesäkuun 7. päivänä 1999 Jiang Zemin järjesti Politbyroon pysyvän komitean kokouksen, jossa käsiteltiin Falun Gong -kysymystä. Tässä tapaamisessa Jiang kuvaili Falun Gongia vakavaksi uhkaksi kommunistipuolueen auktoriteetille – mikä oli "ennennäkemätöntä koko niiden 50 vuoden aikana, joina maa oli ollut olemassa"[2] – ja hän määräsi perustettavaksi puolueen keskuskomitean sisälle erityisen johtoryhmän, jonka tehtävänä olisi "valmistautua perusteellisesti [Falun Gongin] hajottamiseen."[2]

Kesäkuun 10. päivänä 6-10-virasto muodostettiin hoitamaan Falun Gongin vastaisen kampanjan päivittäistä koordinointia. Luo Gan valittiin viraston johtoon. Hänen tehtävänsä oli opiskella, tutkia ja kehittää "yhtenäistä lähestymistapaa [...] Falun Gong -ongelman ratkaisuun".[4] Virastoa ei luotu millään lakimuutoksella, eikä sen tarkkaa toimivaltaa ole määritelty millään säädöksellä.[2] Sille annettiin UCLA:n professori James Tongin mukaan kuitenkin oikeus "toimia puolueen ja valtion keskus- ja paikallisten virastojen kanssa, jotka määrättiin toimimaan läheisessä yhteistyössä [6-10-viraston kanssa]".[4]

Kesäkuun 17. päivänä 1999 6-10-virasto asetettiin uuden "Falun Gongin käsittelyyn perustetun keskusjohtoryhmän" alaisuuteen. Tämän johtoryhmän johtajaksi valittiin Politbyroon pysyvän komitean jäsen Li Lanqing. Myös Keskusjohtoryhmän neljällä apulaisjohtajalla oli korkean tason asema kommunistipuolueessa. Heihin lukeutui propagandaministeri Ding Guangen.[4] 6-10-viraston ja Keskusjohtoryhmän johtajilla oli "valtuudet määrätä tehtäviä hallituksen ja puolueen korkeille virkamiehille ja hyödyntää heidän institutionaalisia resurssejaan". Heillä oli myös henkilökohtainen yhteys kommunistipuolueen pääsihteeriin ja pääministeriin.[4]

Journalisti Ian Johnson, jonka Falun Gongin vastaista kampanjaa käsitteleville raporteille myönnettiin Pulitzer-palkinto, kirjoitti 6-10-viraston tehtävän olevan "[Kiinan] helposti taivuteltavissa olevien sosiaalisten organisaatioiden mobilisointi. Yleisen turvallisuuden viraston käskystä kirkot, temppelit, moskeijat, sanomalehdet, media, oikeusistuimet ja poliisilaitokset saatiin nopeasti ruotuun hallituksen yksinkertaisen suunnitelman taakse: Falun Gongin murskaamiseksi mitkään toimet eivät olisi ylimitoitettuja. Vain muutaman päivän päästä Kiinassa alkoivat pidätysten aallot. Vuoden 1999 loppuun mennessä Falun Gongin kannattajia oli alkanut kuolla vankeudessa."[12]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6-10-virastoa hallitsevat Kiinan kommunistipuolueen korkean tason johtajat. 6-10-virastoa valvovan Keskusjohtoryhmän johdossa on alusta lähtien toiminut Politbyroon pysyvän komitean vanhempi jäsen, ensin Li Lanqing (1999–2003), sitten Luo Gan (2003–2007) ja Zhou Yongkang (2007–2012).[2]

Korkean tason puoluevirkamiesten nimittämisellä Keskusjohtoryhmän ja 6-10-viraston johtoon on ollut tarkoitus varmistaa, että heidän arvoasemansa on muita muiden osastojen johtajia korkeampi.[4] James Tongin mukaan 6-10-virasto on "useita hallinnollisia kerroksia" ylempänä kuin esimerkiksi Kiinan radio-, elokuva- ja tv-asioiden ministeriö, Kiinan keskustelevisio, Xinhua-uutistoimisto sekä Kiinan uutis- ja julkaisuvirasto. 6-10-virasto koordinoi Falun Gongin vastaista propagandaa valtiollisissa tiedotusvälineissä sekä käyttää vaikutusvaltaansa muihin puolueen ja valtion organisaatioihin (mukaan lukien turvallisuusorganisaatioihin) Falun Gongin vastaisessa kampanjassa.[2][4]

Cook ja Lemish arvioivat, että 6-10-virasto luotiin perinteisen valtiollisen turvallisuusjärjestelmän ulkopuolelle useista syistä. Ensinnäkin useat armeijan ja turvallisuusorganisaatioiden viranomaiset harjoittivat Falun Gongia, mikä sai Jiangin ja muut KKP:n johtajat pelkäämään, että näiden organisaatioiden uskollisuus vainokampanjalle oli kyseenalainen. Toiseksi Falun Gongin vastaiseen kampanjaan haluttiin ketterä ja voimakas organisaatio. Kolmanneksi korkean tason puolueorganisaation luominen lähetti kommunistipuolueen alemmille tasoille viestin siitä, että Falun Gongin vastainen kampanja asetettiin prioriteetiksi. Neljänneksi KKP:n johtajat eivät halunneet Falun Gongin vastaisen kampanjan kärsivän laillisista tai byrokraattisista rajoituksista, ja siksi 6-10-virasto luotiin oikeusjärjestelmän ulkopuolelle.[2]

Pian 6-10-viraston keskustoimiston perustamisen jälkeen rinnakkaisia 6-10-virastoja perustettiin jokaiselle hallinnolliselle tasolle niillä alueilla, joilla oli Falun Gongin harjoittajia, mukaan lukien maakunnalliset, piirikunnalliset, kunnalliset ja toisinaan kaupunginosien tasot. Joissakin tapauksissa 6-10-virastoja on perustettu suurten yritysten tai yliopistojen sisälle.[4] Jokainen taso ottaa vastaan käskyjä yhtä hallinnollista tasoa ylempänä olevalta 6-10-virastolta tai samalla organisaatiotasolla olevilta kommunistipuolueen viranomaisilta.[5] Paikalliset 6-10-virastot vastaavasti vaikuttavat muihin valtion ja puolueen elimiin, kuten mediaorganisaatioihin, paikallisiin turvallisuusvirastoihin ja oikeusistuimiin.[2][5]

Rakenteellisesti 6-10-virasto on organisoitu kommunistipuolueen poliittisten ja lainsäädännöllisten asiain komitean (Political and Legislative Affairs Committee, PLAC) kanssa yhteneväksi. Luo Gan ja Zhou Yongkang toimivat samanaikaisesti sekä PLAC:n että 6-10-viraston johdossa. Tämä päällekkäisyys heijastuu myös paikallistasoille. 6-10-virasto toimii säännöllisesti paikallisen PLAC:n kanssa ja jakaa toisinaan jopa fyysiset toimitilat.[2]

Yksittäisissä 6-10-virastoilla on paikallistasoilla pientä vaihtelua organisaatiorakenteessa.[4] Yksi esimerkki paikallisten virastojen organisaatiosta on Hunanin maakunnan Leiyangin kaupungista. Sen 6-10-virasto koostui vuonna 2008 "yhdistelmäryhmästä" ja "koulutusryhmästä". Koulutusryhmä oli vastuussa "propagandatyöstä" ja Falun Gongin harjoittajien "muuntamisesta uudelleenkoulutuksen kautta". Yhdistelmäryhmä oli vastuussa hallinnollisista ja logistisista tehtävistä, tiedustelutiedon keräämisestä sekä salaisten tietojen suojaamisesta.[7]

James Tongin mukaan Puolueen päätös toimeenpanna Falun Gongin vastaista kampanjaa Keskusjohtoryhmän ja 6-10-viraston kautta ilmensi "hallinnon institutionaalista taipumusta" käyttää "varta vasten perustettuja komiteoita pysyvien virastojen sijasta. Samalla tämä päätös keskitti valtaa puolueen ylätasoille toimeenpanevan valtiollisen byrokratian sijasta."[4]

Rekrytointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisten 6-10-virastojen rekrytointiprosesseista tiedetään suhteellisen vähän. Niissä harvinaisissa tapauksissa, kun tällaisia tietoja on ollut saatavilla, 6-10-viraston työntekijät näyttävät olleen rekrytoituja muista puolueen ja valtion virastoista (esimerkiksi poliittinen ja lainsäädännöllinen komitea tai yleisen turvallisuuden virastot).[4] Hao Fengjun, loikkari ja Tianjinin kaupungin 6-10-viraston entinen viranomainen, on esimerkki tällaisesta työntekijästä. Hao työskenteli aiemmin Tianjinin yleisen turvallisuuden virastossa. Hän oli yksi henkilöstön jäsenistä, jotka valittiin siirrettäväksi uuden 6-10-viraston palvelukseen. Haon mukaan vain harvat viranomaiset ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi 6-10-virastoon, joten valinnat tehtiin arpomalla.[13] Jotkut 6-10-virastot toteuttavat omia rekrytointihankkeitaan hankkiakseen palvelukseensa yliopistokoulutettua väkeä.[4]

Vastuujärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falun Gongin harjoittajia pidätetään Taivaallisen rauhan aukiolla vainon alkamisen jälkeen. 6-10-virasto otti käyttöön paikallisviranomaisten sakkorangaistukset vainoa vastustavien mielenilmausten estämiseksi aukiolla.

Kommunistipuolueen Falun Gongin vastaisten määräysten noudattamista varten 6-10-virastot ottivat käyttöön vastuujärjestelmän, joka ulottuu kiinalaisen yhteiskunnan ruohonjuuritasolle. Tässä järjestelmässä paikallisviranomaiset ovat tulosvastuussa oman hallintoalueensa Falun Gongin harjoittajien vainosta. Sakkorangaistukset otettiin käyttöön niitä alueita ja viranomaisia varten, jotka eivät onnistuneet vainoamaan Falun Gongia riittävästi.[4][12] Ian Johnsonin mukaan "tämä osoittaa, että modernin hallintojärjestelmän sijaan Kiinan hallitus tukeutui yhä varta vasten luotuun säädösten, määräysten ja henkilökohtaisten suhteiden tilkkutäkkiin".[12]

Esimerkki tästä vastuujärjestelmästä tulee esille siinä, kuinka Pekingiin matkustavia mielenosoittajia kohdeltiin vainokampanjan alkuvuosina. Kun Falun Gongin vaino alkoi vuonna 1999, satoja Falun Gongin harjoittajia matkusti päivittäin Taivaallisen rauhan aukiolle tai pekingiläisiin vetoomustoimistoihin vetoamaan oikeuksiensa puolesta. Pääkaupunkiin virtaavien mielenosoittajien joukkoja suitsiakseen 6-10-viraston keskustoimisto määräsi paikallisviranomaiset vastuullisiksi siitä, ettei kukaan matkustaisi Pekingiin kyseisten viranomaisten omilta alueilta. "Maakuntahallitus määräsi pormestarit ja lääninjohtajat maksamaan sakkoja jokaisesta heidän alueiltaan Pekingiin matkustaneesta Falun Gongin harjoittajasta", Johnson kirjoittaa. Sen jälkeen pormestarit ja lääninjohtajat sakottivat paikallisten 6-10-virastojen tai PLAC-haarojen johtajia, jotka vuorostaan sakottivat kyläpäälliköitä, jotka taas sakottivat paikallispoliisia. Poliisi määräsi rangaistuksia Falun Gongin harjoittajille ja vaati näiltä säännönmukaisesti rahaa näiden kustannusten korvaamiseksi.[12] Johnsonin mukaan "sakot olivat laittomia; niistä ei koskaan laadittu minkänlaista lakia tai säädöstä." Hallituksen viranomaiset ilmoittivat niistä vain suullisesti kokouksissa. "Mitään ei ollut kirjallisessa muodossa, koska asiasta ei haluttu tehdä julkista", eräs viranomainen kertoi Johnsonille.[12]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkkailu ja tiedustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falun Gongin harjoittajien tarkkailu ja tiedustelutietojen kerääminen lukeutuu 6-10-virastojen päätehtäviin. Paikallistasoilla tähän kuuluvat työpaikkojen ja asuinrakennusten valvonta Falun Gongin harjoittajien tunnistamiseksi, päivittäiset käynnit tunnettujen (tai viranomaisrekisteriin kirjattujen) Falun Gongin harjoittajien kotona sekä harjoittajien ympärivuorokautisen tarkkailun koordinointi ja johtaminen.[4][6] 6-10-virasto ei kaikissa tapauksissa suorita tarkkailua itse. Sen sijaan se voi määrätä tämän tehtävän paikallisviranomaisille ja edellyttää niiden raportoivan 6-10-virastolle säännöllisin väliajoin.[4] Perustason 6-10-virastot välittävät keräämänsä tiedustelutiedot operationaalisessa ketjussa yläpuolellaan olevalle 6-10-virastolle.[5] Monissa tapauksissa tarkkailu kohdistuu Falun Gongin harjoittajiin, jotka on aiemmin saatu luopumaan vakaumuksestaan vankilassa tai pakkotyöleirillä, ja sen tarkoituksena on estää "rikoksenuusinta".[6]

6-10-viraston tiedusteluhankkeiden tukena käytetään myös ilmiantajina toimivia tavallisia kansalaisia, jotka saavat korvauksen tietolähteenä toimimisesta. Paikallistason 6-10-virastot ovat tarjonneet merkittäviä rahapalkintoja tiedoista, jotka johtavat Falun Gongin harjoittajien pidättämiseen. Kansalaisille on luotu 24 tuntia vuorokaudessa auki olevia hotline-numeroita, joihin heitä kehotetaan soittamaan Falun Gongin harjoittajia koskevat vihjeensä.[7] Joillakin alueilla työpaikkoja, oppilaitoksia, asuinalueiden toimikuntia ja perheitä pidetään tulosvastuullisina Falun Gongin harjoittajien valvonnasta ja ilmiantamisesta.[6]

Kotimaisen tarkkailun lisäksi 6-10-virasto osallistuu väitetysti tiedustelutietojen keräämiseen ulkomailla. Loikkari Hao Fengjun, entinen 6-10-viraston työntekijä, on todistanut 6-10-viraston osallistuvan ulkomaisia Falun Gongia harjoittajia koskevien tiedusteluraporttien kokoamiseen ja analysointiin mm. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.[14]

Vuonna 2005 Kiinan Berliinin-suurlähetystössä toimiva kiinalainen agentti rekrytoi Saksassa asuvan Falun Gongin harjoittajan, tohtori Dan Sunin, toimimaan informanttina.[15] Agentti järjesti Sunille raporttien mukaan tapaamisen kahden miehen kanssa. He väittivät olevansa kiinalaisen lääketieteen asiantuntijoita, jotka olivat kiinnostuneita Falun Gongin tutkimisesta. Sun suostui välittämään heille tietoa ja nähtävästi toivoi, että hän voisi auttaa heitä ymmärtämään Falun Gongia paremmin. Miehet olivat tosiasiassa 6-10-viraston Shanghain-haaran korkean tason virkamiehiä. Sunin mukaan hänellä ei ollut tietoa siitä, että miehet olivat kiinalaisia tiedusteluagentteja, mutta koska hän teki heidän kanssaan yhteistyötä, hän sai Saksassa tuomion vakoilusta vuonna 2011.[16] Der Spiegelin mukaan tapaus osoitti, "kuinka tärkeää [Falun Gongin] vastainen taistelu on [Kiinan] hallitukselle". Lehti myös sanoi sen "ilmentävän, että Kiinan tiedustelupalvelut valitsevat toisinaan äärimmäisen päällekäyvän lähestymistavan."[15]

Propaganda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propaganda lukeutuu 6-10-viraston ydintehtäviin sekä keskus- että paikallistasolla.[4][6] "Falun Gongin käsittelyyn perustettuun keskusjohtoryhmään" kuuluu kommunistipuolueen propagandaosaston korkean tason virkamiehiä, mukaan lukien propagandaministeri sekä propaganda- ja ideologiatyön keskusjohtoryhmän apulaisjohtaja. Kun tämän lisäksi 6-10-viraston organisatorinen asema on tärkeimpien uutis- ja propagandaelinten yläpuolella, sillä on riittävää vaikutusvaltaa Falun Gongin vastaisten propagandahankkeiden johtamiseen keskustasolla.[4]

James Tongin mukaan ensimmäiset "propagandahyökkäykset" Falun Gongia vastaan aloitettiin johtavissa valtiollisissa sanomalehdissä kesäkuun 1999 lopulla – pian 6-10-viraston perustamisen jälkeen mutta ennen Falun Gongin vastaisen kampanjan virallista julistamista. Hankkeen johtaja oli Ding Guangen toimiessaan Falun Gongin käsittelyyn perustetun keskusjohtoryhmän apulaisjohtajana ja Kiinan propagandajohtajana. Median ensimmäisissä hyökkäyksissä oli vain epäsuoria viittauksia Falun Gongiin; ne keskittyivät "taikauskon" ivaamiseen ja ateismin ylistämiseen.[4] Kampanjan virallista aloitusta edeltävinä viikkoina Keskusjohtoryhmä ja 6-10-virasto ryhtyivät laatimaan runsaasti kirjoja, pääkirjoituksia ja televisio-ohjelmia, joissa Falun Gong tuomittiin. Ne julkistettiin 20.7.1999 jälkeen, kun Falun Gongin vastainen kampanja oli virallisesti alkanut.[4]

David Ownbyn mukaan heinäkuuta 1999 seuraavina kuukausina Kiinan tiedotusvälineet "suoltivat ulos satoja Falun Gongin vastaisia artikkeleita, kirjoja ja tv-reportaaseja. Kiinalaiset eivät olleet nähneet sellaista ylenpalttisuutta Kulttuurivallankumouksen huippukauden jälkeen."[17] Valtiollinen propaganda vetosi aluksi tieteelliseen rationalismiin ja sanoi Falun Gongin maailmankuvan olevan "täydellinen vastakohta tieteelle" ja kommunismille.[18] Kansan päivälehti kirjoitti 27.7.1999, että kyse oli "teismin ja ateismin, taikauskon ja tieteen, idealismin ja materialismin välisestä kamppailusta". Muu valtiollisen lehdistön retoriikka keskittyi syytöksiin siitä, että Falun Gong johti harjoittajiaan harhaan ja oli terveydelle vaarallista. Kun propagandasta pyrittiin tekemään paremmin massoihin vetoavaa, hallitus julkaisi sarjakuvakirjoja, joissa Falun Gongin perustaja Li Hongzhi'tä verrattiin Lin Biaoon ja Adolf Hitleriin.[19]

6-10-viraston keskustoimisto myös ohjaa paikallisia 6-10-virastoja Falun Gongin vastaisessa propagandatyössä. Tähän sisältyvät työskentely paikallisen median kanssa sekä ruohonjuuritason kampanjat, joiden tavoitteena on "kouluttaa" kohdeyleisöjä oppilaitoksissa ja yliopistoissa, valtiollisissa yrityksissä sekä sosiaalisissa ja kaupallisissa yrityksissä.[6][7] Esimerkiksi vuonna 2008 6-10-viraston keskustoimisto antoi määräyksen propagandatyöstä, jonka oli määrä estää Falun Gongin harjoittajia "häiritsemästä" Pekingin Olympialaisia.[6] Kampanjaan viitattiin hallituksen verkkosivuilla kaikissa Kiinan maakunnissa.[6]

Uudelleenkoulutus ja vangitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gao Rongrong, Falun Gongin harjoittaja Liaoningin maakunnasta, kidutettiin kuoliaaksi vankeudessa vuonna 2005.[20]

6-10-virastot tekevät paikallisten turvallisuusviranomaisten kanssa yhteistyötä tarkkaillakseen ja vangitakseen Falun Gongin harjoittajia, joista monet saavat hallinnollisen tuomion uudelleenkoulutusleireille – tai vankilaan, mikäli he jatkavat Falun Gongin harjoittamista ja sen puolesta puhumista.[6] Kiinassa vangittujen Falun Gongin harjoittajien määrän arvioidaan olevan satojatuhansia; joissakin rangaistuslaitoksissa Falun Gongin harjoittajat ovat enemmistönä.[6][21]

Kiinan 6-10-virastot ylläpitävät epävirallista verkostoa laitoksista, joiden tavoitteena on "muuntaminen uudelleenkoulutuksen kautta". Näitä laitoksia käytetään erityisesti Falun Gongin harjoittajien ideologiseen "uudelleenohjelmointiin". Heidät yritetään saada luopumaan vakaumuksestaan fyysisen ja henkisen väkivallan avulla.[6] Vuonna 2001 6-10-viraston keskustoimisto määräsi "kaikki asuinalueiden toimikunnat, valtiolliset instituutiot ja yritykset" aloittamaan näiden uudelleenkoulutuslaitosten käytön. Keitään Falun Gongin harjoittajia ei ollut määrä säästää uudelleenkoulutukselta – myös opiskelijat ja vanhukset oli saatava mukaan.[22] Samana vuonna 6-10-virasto antoi raporttien mukaan käskyjä siitä, että Falun Gongia aktiivisesti harjoittavat henkilöt on lähetettävä vankilaan tai pakkotyöleirille. Perheiden ja työnantajien oli määrä eristää sosiaalisesti ja tarkkailla niitä, jotka eivät suostuneet luopumaan vakaumuksestaan.[23]

Vuonna 2010 6-10-viraston keskustoimisto aloitti kolmevuotisen intensiivikampanjan tunnettujen Falun Gongin harjoittajien "muuntamiseksi". Ympäri Kiinaa saatujen raporttien perusteella paikalliset 6-10-virastot määräsivät kiintiöitä näille muuntamisille ja vaativat paikallisviranomaisia viemään Falun Gongin harjoittajia uudelleenkoulutusistuntoihin tarvittaessa väkisin. Jos harjoittajat eivät suostuneet luopumaan vakaumuksestaan, heidät oli määrä lähettää pakkotyöleireille.[3]

Vankiloiden, työleirien ja "muuntamislaitosten" lisäksi 6-10-virasto voi mielivaltaisesti lähettää henkisesti terveitä Falun Gongin harjoittajia psykiatrisiin laitoksiin. Vuonna 2002 arvioitiin, että noin 1000 Falun Gongin harjoittajaa pidettiin tahdonvastaisesti mielisairaaloissa, joissa tapahtuvasta kaltoinkohtelusta raportoitiin yleisesti.[24]

Puuttuminen oikeusjärjestelmään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa vangituista Falun Gongin harjoittajista saa hallinnollisen tuomion pakkotyöleireille, joskin useat tuhannet ovat saaneet pitemmän vankilatuomion. Syytteenä on usein ollut "harhaoppisen järjestön käyttäminen lain toimeenpanon heikentämiseksi" – viittaus epämääräiseen säädökseen, jonka perusteella voidaan usein tuomita yli kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.[6][25]

Kiinalaiset ihmisoikeusjuristit ovat syyttäneet 6-10-virastoa säännöllisestä puuttumisesta Falun Gongin harjoittajien oikeusjuttuihin, minkä seurauksena tuomareille ei ole annettu mahdollisuutta tehdä riippumattomia päätöksiä.[2][7] Asianajaja Jiang Tianyongin mukaan näiden oikeusjuttujen tulos päätetään paikallisessa 6-10-virastossa eikä oikeusistuimessa.[2] Marraskuussa 2008 kaksi Heilongjiangin maakunnassa Falun Gongin harjoittajia edustanutta juristia havaitsi tuomarin ja 6-10-viraston agenttien tapaamisen.[7] Muut lakimiehet, mukaan lukien Gao Zhisheng, Guo Guoting ja Wang Yajun, ovat sanoneet 6-10-viraston estäneen Falun Gong -asiakkaiden tapaamisen ja heidän puolustamisensa oikeudessa.[2][26]

Viralliset asiakirjat tukevat väitteitä 6-10-viraston häirinnästä. Vuonna 2009 kahdessa erillisessä asiakirjassa Jilinin ja Liaoningin maakunnista kuvattiin, kuinka Falun Gongin harjoittajien oikeusjutut on hyväksyttävä ja/tai auditoitava 6-10-viraston toimesta.[7] 6-10-viraston organisationaalinen läheisyys KKP:n poliittisen ja lainsäädännöllisen komitean kanssa antaa sille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa Kiinan korkeimpaan kansantuomioistuimeen ja Oikeusministeriöön sekä keskustasolla että vastaaviin toimijoihin paikallistasolla.[5]

Raportit kidutuksesta ja tappamisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat lähteet ovat raportoineet 6-10-viraston virkamiesten osallistuvan Falun Gongin harjoittajien kidutukseen vankeudessa tai tällaisen kidutuksen määräämiseen. Kirjeessään Kiinan johtajille vuonna 2005 tunnettu ihmisoikeusjuristi Gao Zhisheng kertoi, kuinka 6-10-viraston virkamiehet hakkaavat ja raiskaavat Falun Gongin harjoittajia: "olipa kyse mistä tahansa kuulemistani uskomattoman mutta todenmukaisen väkivallan kuvauksista tai kertomuksista siitä, kuinka hallitus kiduttaa epäinhimillisesti omia kansalaisiaan – eniten minua on järkyttänyt se, kuinka 6-10-virasto ja poliisi säännönmukaisesti kohdistavat väkivaltaa naisten sukuelimiin", Gao kirjoitti.[6][27] Loikkari Hao Fengjun on todistanut nähneensä, kuinka hänen työtoverinsa 6-10-virastossa hakkasi iäkästä naispuolista Falun Gongin harjoittajaa rautakangella. Tämä tapahtuma oli kimmoke sille, että Hao päätti loikata Australiaan.[13][28] YK:n erityistarkkailijan vuoden 2009 raportti oikeusjärjestelmän ulkopuolisista tappamisista syytti 6-10-virastoa Falun Gongin harjoittajien kidutuskuolemista vuoden 2008 Pekingin Olympialaisten edellä.[29]

Wall Street Journalin Ian Johnson raportoi vuonna 2000, että Falun Gongin harjoittajia kidutettiin kuoliaaksi 6-10-viraston ylläpitämissä "muuntaminen uudelleenkoulutuksen kautta" -laitoksissa. 6-10-viraston keskustoimisto oli ilmoittanut paikallisviranomaisille, että niillä on oikeus käyttää mitä tahansa keinoja estääkseen Falun Gongin harjoittajia matkustamasta Pekingiin osoittamaan mieltään vainoa vastaan. Raporttien mukaan tämä käsky johti harjoittajien laajamittaiseen kaltoinkohteluun vankeudessa.[30][31]

Toimialueen laajentuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chen Guangcheng, pakkoaborttien vastustamisesta tunnettu ihmisoikeusjuristi, asetettiin 6-10-viraston valvomaan kotiarestiin.

Vuonna 2003 "Falun Gongin käsittelyyn perustetun keskusjohtoryhmän" nimeksi muutettiin "Harhaoppisten uskontojen käsittelyyn perustettu keskusjohtoryhmä". Samana vuonna sen toimivaltaa laajennettiin 28 muun "harhaoppisen uskonnon" ja "vahingollisen qigong-menetelmän" hävittämiseksi.[2] Vaikka Falun Gong on yhä 6-10-viraston ensisijainen kohde, on olemassa näyttöä siitä, että paikalliset 6-10-virastot kohdistavat toimintaansa myös muihin ryhmiin, joista osa identifioi itsensä buddhalaisiksi tai protestanttisiksi seurakunniksi. Toimintaan sisältyvät näiden ryhmien jäsenten tarkkailu, propagandatyö sekä jäsenten pidättäminen ja vangitseminen.[7]

Joissakin tapauksissa 6-10-virasto harjoittaa toimintaa, joka ei liity virallista tunnustusta vailla olevien uskontojen tarkkailuun ja vainoon. Esimerkiksi The Economistin mukaan 6-10-viraston virkamiehet valvoivat sokean ihmisoikeusjuristi Chen Guangchengin kotiarestia. Chen tunnetaan parhaiten pakkoaborttien ja pakkosterilisoinnin vastustamisesta.[32]

Vuonna 2008 perustettiin uusia "johtoryhmiä", joiden tavoitteeksi annettiin "vakauden turvaaminen". Vastaavia paikallistoimistoja perustettiin kaikkien suurten rannikkokaupunkien jokaiseen piiriin. Niiden tehtävänä oli Kiinan kommunistipuolueen vastaisten elementtien tuhoaminen.[33] Vakauden turvaamisviraston haaratoimistoissa ja 6-10-virastoissa on merkittäviä päällekkäisyyksiä. Toisinaan ne jakavat keskenään toimitilat, henkilöstön ja johdon.[2]

Cookin ja Lemishin mukaan tukeutuminen varta vasten perustettuihin komiteoihin, kuten 6-10-virastoon ja vakauden turvaamisvirastoon, voi ilmentää kommunistipuolueen johtajien käsitystä siitä, että valtion olemassa olevat turvallisuuspalvelut ovat riittämättömiä. "Se, että nämä viranomaiset tukeutuvat yhä enemmän mielivaltaisiin, oikeusjärjestelmän ulkopuolisiin ja räätälöityihin turvallisuusjoukkoihin oman valtansa turvaamiseksi ei ainoastaan heikennä Kiinan ihmisoikeustilannetta. Se uhkaa myös Kiinan kommunistipuolueen sisäistä politiikkaa siinä tilanteessa, jos 6-10-virastoon liittyvä työ politisoituu", he kirjoittavat.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Spiegel, Mickey (2002). Dangerous Meditation: China's Campaign Against Falungong. New York: Human Rights Watch. ISBN 1-56432-270-X. 
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Cook, Sarah (November 2011). "The 610 Office:Policing the Chinese Spirit". China Brief 11 (17). Viitattu 24.11.2012. 
  3. a b ‘Communist Party Calls for Increased Efforts To "Transform" Falun Gong Practitioners as Part of Three-Year Campaign’. Congressional-Executive Commission on China. 22.3.2011. Haettu 24.11.2012.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Tong, James (2009). Revenge of the Forbidden City: The Suppression of Falungong in China, 1999–2005. New York, NY: Oxford University Press. ISBN 0195377281. 
  5. a b c d e The illegality of China's Falun Gong crackdown—and today's rule of law repercussions Kesäkuu 2011. European Parliament. Viitattu 24.11.2012.
  6. a b c d e f g h i j k l m ‘Annual Report 2008’. Congressional-Executive Commission on China. 31.10.2008. Haettu 24.12.2013.
  7. a b c d e f g h i "Annual Report 2009", 10.10.2009. Luettu 24 December 2013. 
  8. a b c Ownby, David (2008). Falun Gong and the Future of China. New York, NY: Oxford University Press. ISBN 978-0-19-532905-6. 
  9. a b Palmer, David (2007). Qigong Fever: Body, Science and Utopia in China. New York, NY: Columbia University Press. ISBN 0-231-14066-5. 
  10. Gutmann, Ethan (13.7.2009). "An Occurrence on Fuyou Street". National Review. Haettu 24.11.2012.
  11. Jiang Zemin, "Letter to Party cadres on the evening of April 25, 1999" julkaisussa Beijing Zhichun (Beijing Spring) no. 97, kesäkuu 2001.
  12. a b c d e Johnson, Ian (2004). Wild Grass: Three Portraits of Change in Modern China. New York, NY: Vintage, 251–252; 283–287. ISBN 0375719199. 
  13. a b Hao, Fengjun (10.6.2005). "Hao Fengjun: Why I Escaped from China (Part II)", The Epoch Times. Haettu 24.11.2012.
  14. Hughes, Gary; Allard, Tom (9.6.2005). "Fresh from the Secret Force, a spy downloads on China". Sydney Morning Herald. Haettu 24.11.2012.
  15. a b Röbel, Sven; Stark, Holger (30.6.2010)."A Chapter from the Cold War Reopens: Espionage Probe Casts Shadow on Ties with China", Speigel International. Haettu 24.11.2012.
  16. Robertson, Matthew; Tian, Yu (12.6.2011). "Man Convicted of Spying on Falun Gong in Germany". The Epoch Times. Haettu 24.11.2012.
  17. Ownby, David (2007). 'Qigong, Falun Gong, and the Body Politic in Contemporary China,' in China's transformations: the stories beyond the headlines. Lionel M. Jensen, Timothy B. Weston ed. Lanham, MD: Rowman & Littlefield Publishers. ISBN 0-7425-3863-X.
  18. Lu, Xing Rhetoric of the Chinese Cultural Revolution: the impact on Chinese thought, culture, and communication, University of South Carolina Press (2004).
  19. Faison, Seth (17 August 1999). “If it’s a Comic Book, Why is Nobody Laughing?”. New York Times.
  20. http://www.amnesty.de/umleitung/2006/deu03/031?lang=de%26mimetype%3dtext%2fhtml
  21. Davis, Sara (December 2005). We Could Disappear at Any Time: Retaliation and Abuses against Chinese Petitioners. New York, NY: Human Rights Watch. 
  22. Pomfret, John. "Torture is Breaking Falun Gong:China Systematically Eradicating Group", 5.8.2001. Luettu 24.11.2012. 
  23. Hutzler, Charles (26.4.2001). "Falun Gong Feels Effect of China's Tighter Grip." The Asian Wall Street Journal.
  24. Lu, Sunny Y.; Galli, Viviana B. "Psychiatric abuse of Falun Gong practitioners in China." Journal of the American Academy of Psychiatry Law 30:126-30, (2002).
  25. 2010 Annual Report. Falun Dafa Information Center. 25.4.2010.
  26. “China: Lawyer Barred from Representing Client by ‘6-10’ Agents”. Human Rights in China. 10.9.2009. Haettu 26.8.2013.
  27. Gao, Zhisheng (2007). A China More Just. Broad Press. ISBN 1932674365.
  28. Gutmann, Ethan (toukokuu/kesäkuu 2010). "Hacker Nation: China’s Cyber Assault". World Affairs Journal.
  29. Alston, Philip. “Report of the Special Rapporteur on extrajudicial, summary or arbitrary executions”, 29.5.2009.
  30. Johnson, Ian (26.12.2000). "Death Trap: How One Chinese City Resorted to Atrocities to Control Falun Dafa". Wall Street Journal. Haettu 24.11.2012.
  31. Bryan Edelman and James T. Richardson. "Falun Gong and the Law: Development of Legal Social Control in China." Nova Religio 6.2 (2003), 325.
  32. "Guarding the guardians: The party makes sure that the people who guarantee its rule are themselves under tight control", The Economist, 30.6.2012. Luettu 31.8.2012. 
  33. Lam, Willy (9.12.2009)."China’s New Security State", Wall Street Journal, haettu 24.11.2012.