Elektrolyyttien epätasapaino
Elektrolyyttien epätasapaino on lääketieteellinen tila, jossa potilaalla on veressä liian paljon tai vähän yhtä tai useampaa elektrolyyttiä. Ihmiselimistön pääelektrolyyttejä ovat vetykarbonaatti, kloridi, fosfaatti, kalium, kalsium, magnesium ja natrium.[1] Elektrolyytit auttavat elimistöä säilyttämään homeostaasin eli tasapainon.[2]
Epätasapainotila selviää, kun terveydenhuollon ammattilainen teettää potilaalla verikokeita. Niiden tuloksena he saavat tietää, millaisissa pitoisuuksissa potilaan kehossa on eri elektrolyyttejä.[1] Pitoisuuksilla on tietyt viitearvot, joiden ulkopuolelle jäädessään tulokset ovat joko epänormaalin suuria tai pieniä.[3]
Jaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elektrolyyttien epätasapaino on kattotermi, jonka alle luokitellaan oheiset tilat. Etuliite "hyper-" viittaa elektrolyytin epänormaalin suureen määrään ja "hypo-" epänormaalin pieneen määrään.[1]
- Aineenvaihduntaperäinen alkaloosi ja asidoosi (vetykarbonaatti)
- Hyperfosfatemia ja hypofosfatemia
- Hyperkalemia ja hypokalemia
- Hyperkalsemia ja hypokalsemia
- Hyperkloremia ja hypokloremia
- Hypermagnesemia ja hypomagnesemia
- Hypernatremia ja hyponatremia
Syntysyyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epätasapainotila syntyy silloin, kun elimistössä on liikaa tai liian vähän nestettä. Niin voi käydä silloin, kun henkilö ei ole syönyt ja juonut tarpeeksi tai on oksennellut paljon. Toisaalta liika vedenjuonti voi aiheuttaa liiallisen nesteen kertymisen elimistöön ja siten elektrolyyttien epätasapainoa. Myös jotkin lääkitykset, kuten laksatiivit ja steroidit voivat aiheuttaa elektrolyyttien epätasapainoa. Niin voivat tehdä myös tietyt sairaudet, kuten krooniset hengityselinten sairaudet[4] sekä sydän-, maksa- ja munuaisvaivat.[1]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elektrolyyttien epätasapaino voi oireilla ainakin huimauksena, sekavuutena, kramppeina ja sydämen rytmihäiriöinä.[4]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoito riippuu siitä, mikä tai mitkä elektrolyytit tarkalleen ottaen ovat epätasapainossa. Yleisesti ottaen jos potilaalla on jotain elektrolyyttiä liian vähän, hän alkaa hoitona syödä ravintolisää tai lääkettä joko suun kautta tai tiputuksena. Jos potilaalla on puolestaan jotain elektrolyyttiä liikaa, sen pitoisuutta elimistössä voidaan vähentää lisäämällä nesteytystä joko suun kautta tai tiputuksena. Vaikeassa tapauksessa potilas voi tarvita dialyysihoitoa, jonka aikana elektrolyyttiä poistetaan elimistöstä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Fluid and Electrolyte Balance medlineplus.gov. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Kadri Balcı, Arif ym.: General characteristics of patients with electrolyte imbalance admitted to emergency department. World Journal of Emergency Medicine, 2013, 4. vsk, nro 2, s. 113. PubMed:25215103. doi:10.5847/wjem.j.issn.1920-8642.2013.02.005. ISSN 1920-8642. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ How to Understand Your Lab Results medlineplus.gov. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b What Is an Electrolyte Imbalance? WebMD. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
