Elektrolyyttien epätasapaino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan potilaan sydänsähkökäyrä, josta käy ilmi hypokalsemia (1.6 mmol/L) ja hyperkalemia (7.4 mmol/L). T-aaltojen kärjet ovat teräviä ja QT-intervalli on tavallista pidempi.

Elektrolyyttien epätasapaino on lääketieteellinen tila, jossa potilaalla on veressä liian paljon tai vähän yhtä tai useampaa elektrolyyttiä. Ihmiselimistön pääelektrolyyttejä ovat vetykarbonaatti, kloridi, fosfaatti, kalium, kalsium, magnesium ja natrium.[1] Elektrolyytit auttavat elimistöä säilyttämään homeostaasin eli tasapainon.[2]

Epätasapainotila selviää, kun terveydenhuollon ammattilainen teettää potilaalla verikokeita. Niiden tuloksena he saavat tietää, millaisissa pitoisuuksissa potilaan kehossa on eri elektrolyyttejä.[1] Pitoisuuksilla on tietyt viitearvot, joiden ulkopuolelle jäädessään tulokset ovat joko epänormaalin suuria tai pieniä.[3]

Elektrolyyttien epätasapaino on kattotermi, jonka alle luokitellaan oheiset tilat. Etuliite "hyper-" viittaa elektrolyytin epänormaalin suureen määrään ja "hypo-" epänormaalin pieneen määrään.[1]

Elektrolyytti Alisaanti Liikasaanti
Fosfaatti Hypofosfatemia Hyperfosfatemia
Kalium Hypokalemia Hyperkalemia
Kalsium Hypokalsemia Hyperkalsemia
Kloori Hypokloremia Hyperkloremia
Magnesium Hypomagnesemia Hypermagnesemia
Natrium Hyponatremia Hypernatremia
Vetykarbonaatti Asidoosi Alkaloosi

Epätasapainotila syntyy silloin, kun elimistössä on liikaa tai liian vähän nestettä. Niin voi käydä silloin, kun henkilö ei ole syönyt ja juonut tarpeeksi tai on oksennellut paljon. Toisaalta liika vedenjuonti voi aiheuttaa liiallisen nesteen kertymisen elimistöön ja siten elektrolyyttien epätasapainoa. Myös jotkin lääkitykset, kuten laksatiivit ja steroidit voivat aiheuttaa elektrolyyttien epätasapainoa. Niin voivat tehdä myös tietyt sairaudet, kuten krooniset hengityselinten sairaudet[4] sekä sydän-, maksa- ja munuaisvaivat.[1]

Elektrolyyttien epätasapaino voi oireilla ainakin huimauksena, sekavuutena, kramppeina ja sydämen rytmihäiriöinä.[4]

Hoito riippuu siitä, mikä tai mitkä elektrolyytit tarkalleen ottaen ovat epätasapainossa. Yleisesti ottaen jos potilaalla on jotain elektrolyyttiä liian vähän, hän alkaa hoitona syödä ravintolisää tai lääkettä joko suun kautta tai tiputuksena. Jos potilaalla on puolestaan jotain elektrolyyttiä liikaa, sen pitoisuutta elimistössä voidaan vähentää lisäämällä nesteytystä joko suun kautta tai tiputuksena. Vaikeassa tapauksessa potilas voi tarvita dialyysihoitoa, jonka aikana elektrolyyttiä poistetaan elimistöstä.[1]

  1. a b c d e Fluid and Electrolyte Balance medlineplus.gov. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
  2. Kadri Balcı, Arif ym.: General characteristics of patients with electrolyte imbalance admitted to emergency department. World Journal of Emergency Medicine, 2013, 4. vsk, nro 2, s. 113. PubMed:25215103. doi:10.5847/wjem.j.issn.1920-8642.2013.02.005. ISSN 1920-8642. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. How to Understand Your Lab Results medlineplus.gov. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
  4. a b What Is an Electrolyte Imbalance? WebMD. Viitattu 25.6.2024. (englanniksi)
Tämän lääketieteellistä aihetta käsittelevän artikkelin tarkoitus on tarjota vain yleistä tietoa aihepiiristä. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.