Hypermagnesemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hypermagnesemia tarkoittaa epänormaalin korkeaa magnesiumpitoisuutta veressä. Aikuisilla ihmisillä hypermagnesemiana voidaan pitää tilaa, jossa magnesiumia on yli 2.3 milligrammaa per desilitra veriseerumia. Tämä voidaan ilmaista muinakin yksikköinä: 2.4 mg/dl ≈ 1 mmol/l (millimoolia per litra) = 2 mEq/l (milliekvivalenssiyksikköä per litra). Aikuisilla normaali seerumin magnesiumpitoisuus on noin 1.7–2.3 mg/dl.[1]

Lievä hypermagnesemia oireeton, mutta vakavana se voi aiheuttaa esimerkiksi pahoinvointia, punastumista, refleksien heikkoutta, lihasheikkoutta ja alhaista verenpainetta. Hyvin vakavassa hypermagnesemiassa sydän tai hengitys voi pysähtyä.[1]

Hypermagnesemiaa voi aiheuttaa muun muassa munuaisten vajaatoiminta, magnesiumin liikasaanti, laajat kudosvauriot (kuten rabdomyolyysi) tai tietyt geneettiset sairaudet.[1]

Pääosaa hypermagnesemiatapauksista ei havaita ja diagnosoida lääketieteellisesti. Hypermagnesemia on harvinaisempi kuin hypomagnesemia eli liian alhainen veren magnesiumpitoisuus.[2]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisilla ihmisillä hypermagnesemiaa voidaan pitää[1]

  • lievänä, jos magnesiumia on veriseerumissa yli 2.3 mg/dl (>0.96 mmol/l)
  • keskivakavana, jos pitoisuus on yli 4 mg/dl (>1.64 mmol/l)
  • vakavana, jos pitoisuus on yli 7 mg/dl (>2.88 mmol/l)
  • kuolettavana, jos pitoisuus on yli 10 mg/dl (>4.1 mmol/l). Tällöin sydän tai hengitys voi pysähtyä.

Lievä hypermagnesemia on usein oireeton, vaikka se olisi akuuttia tai kroonista. Keskivakavassa hypermagnesemiassa voi ilmetä punastumista[1] verisuonten laajentumisen takia,[3] pahoinvointia, oksentelua, lievää refleksien heikkoutta, lievästi alentunutta verenpainetta tai poikkeamia sydänsähkökäyrässä,[1] kuten pidentynyt PR-intervalli ja QRS-aika.[3] Vakavassa hypermagnesemiassa voi ilmetä merkittävää refleksien heikkoutta, lihasheikkoutta tai vaarallisesti alentunut verenpaine.[1]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä 70–80 % magnesiumista poistuu munuaisten kautta. Siksi akuutti tai krooninen munuaisten vajaatoiminta voi johtaa hypermagnesemiaan, joka ei kuitenkaan yleensä ilmene, jos glomerulussuodosnopeus (GFR) on yli 30 ml/min.[1] Se on kuitenkin harvinainen myös vajaatoiminnan vakavimmissa muodoissa.[3]

Yli 5 gramman niellyt magnesiumannokset, voivat aiheuttaa hypermagnesemiaa.[4] Vakavaa munuaisten vajaatoimintaa potevilla tosin jo 0.28 gramman niellyt annokset voivat johtaa hypermagnesemiaan.[2] Esimerkkejä runsaista magnesiumlähteistä ovat magnesiumravintolisät, tietyt laksatiivit ja tietyt antasidit. Hypermagnesemia voi myös ilmetä sairaalahoidossa annettaessa magnesiumia suonensisäisesti, kuten raskausmyrkytyksen hoidossa tai suonensisäisen ravinnon antamisessa.[1]

Magnesiumia voi vapautua soluista liikaa kudosvaurioissa. Esimerkkejä ovat rabdomyolyysi tai kasvaimen lyysioireyhtymä (eng. tumor lysis syndrome), joista jälkimmäinen voi ilmetä syöpähoidossa syöpäsolujen kuollessa. Aikuisella on kehossa noin 24 grammaa magnesiumia, josta vain noin 1 % on solujen ulkopuolella, kuten veressä. Loput 99% ovat solujen sisällä.[1]

Syynä voi olla myös familiaalinen hypokalsiurinen hyperkalsemia. Tässä geneettisessä sairaudessa lisäkilpirauhasen kalsiumia aistiva reseptori (CaSR) ei sen toimintaa heikentävän mutaation takia reagoi veren kalsiumiin. Tällöin CaSR ei vähennä parathormonin tuottoa, jolloin kalsiumin poistuminen munuaisista virtsaan on vähäistä ja ilmenee hyperkalsemia. Kalsiumin poistumishäiriö lisää myös magnesiumin kertymistä kehoon.[1]

Muita hypermagnesemian syitä ovat muun muassa ruuansulatuskanavan vauriot, tukokset tai tulehdukset (nämä voivat lisätä magnesiumin imeytymistä); litiumin lääkekäyttö; Addisonin tauti; kilpirauhasen vajaatoiminta; aivolisäkkeen vajaatoiminta; metastaattinen luusyöpä.[3]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypermagnesemiaa hoidetaan aiheuttajan mukaan. Jos aiheuttajana on magnesiumin liikasaanti tai kudosten tuhoutuminen, magnesiumin ylimäärä poistuu munuaisten kautta usein hyvin, jos potilas juo tarpeeksi vettä. Munuaisten vajaatoiminnassa magnesiumin saantia tulee ehkä laskea alle terveille riittävän saantitason. Vakavassa hypermagnesemiassa magnesiumia voidaan poistaa verestä dialyysillä. Kalsiumin antaminen suoneen voi myös kumota magnesiumin haittavaikutuksia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l EV Lerma et al: Nephrology secrets, s. 560–569. 3. painos. Elsevier/Mosby, 2012. ISBN 9781416033622. doi:10.1016/B978-1-4160-3362-2.00089-0.
  2. a b EV Lerma et al: Nephrology secrets, s. 545. 4. painos. Elsevier, 2018. ISBN 9780323478717. doi:10.1016/B978-0-323-47871-7.00086-1.
  3. a b c d SB Mushlin et al: Decision making in medicine: an algorithmic approach, s. 390. 3. painos. Mosby/Elsevier, 2010. ISBN 9780323041072. doi:10.1016/B978-0-323-04107-2.50137-X.
  4. Office of Dietary Supplements - Magnesium ods.od.nih.gov. Viitattu 6.12.2019.