Eero Mäkinen (vuorineuvos)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Eero Mäkinen (poliitikko))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Mäkinen (27. huhtikuuta 1886 Sortavalan mlk27. lokakuuta 1953 Helsinki) oli ministeri, Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja, filosofian tohtori, kaivosinsinööri, toimitusjohtaja ja vuorineuvos.

Henkilöhistoria ja ammattiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkisen isä oli seminaarinlehtori Eero Mäkinen ja äiti Maria Emilia Stenbäck. Hän meni naimisiin vuonna 1910 Gustaava Elisabeth Westerholmin kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs Jussi Mäkinen. Tytär Kati Turpeinen (s. 1921) avioitui 1943 lääketieteen ja kirurgian tohtori, kirurgian ja anestesiologian erikoislääkäri Eero Olavi Turpeisen (s. 1912) kanssa.[1]

Mäkinen toimi Outokumpu Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 1921 vuoteen 1953. Hän oli ollut Outokummun palveluksessa vuodesta 1918. Ennen siirtymistään Outokumpuun hän oli toiminut muun muassa valtiongeologina ja opetus- sekä tutkimustehtävissä. Mäkinen sai vuorineuvoksen arvon vuonna 1936.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkinen toimi kansanedustajana 6.4.1945–20.7.1951, minkä jälkeen hän oli Urho Kekkosen neljännen hallituksen kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä 9.7.1953–27.10.1953. Mäkinen toimi presidentin valitsijamiehenä neljä kertaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eero Mäkinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 12.4.2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 683. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markku Kuisma: Vuorineuvos Eero Mäkinen (1886–1953). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Eskola. Pentti: Vuorineuvos Eero Mäkinen. Vuoriteollisuus, 1953, 11. vsk, nro 2, s. 9-11. Vuorimiesyhdistys. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.10.2019.


Edeltäjä:
Eetu Karjalainen
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1953
Seuraaja:
Kustaa Eskola