ENTSO-E
| ENTSO-E | |
|---|---|
| European Network of Transmission System Operators for Electricity | |
 |
|
| Perustettu | 2009 |
| Toimiala | eurooppalainen kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö |
| Päämaja | Bryssel, Belgia |
| Jäsenet | 39 TSO:ta |
| Päätöksentekoelin | Yleiskokous |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
ENTSO-E (engl. European Network of Transmission System Operators for Electricity) on 2009 toimintansa aloittanut eurooppalainen kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö. Sen tehtävänä on Euroopan unionin sähkömarkkinoiden kehittäminen ja kantaverkkoyhtiöiden yhteistyön parantaminen. Järjestö korvasi aiemmin Euroopassa toimineet yhteistyöjärjestöt, joita olivat NORDEL, UCTE, BALTSO, UKTSOA, ATSOI ja ETSO.[1][2]
Kymmenen ensimmäisen toimintavuotensa aikana ENTSO-E:n piirissä jäsenmaasta toiseen siirretyn sähköenergian määrä on lisääntynyt merkittävästi. Kun 2009 sähköä siirrettiin 341,6 TWh, siirtyi sitä vuonna 2018 jo 458,3 TWh.[3] EU:n mukaan vuosittain jo 15% sähköenergiasta siirretään valtiorajojen yli markkinatilanteen mukaan.
Järjestön jäsenmaat jakautui alkuvaiheessa viiteen alueelliseen alueeseen. Nämä vastasivat vanhoja järjestöjä:[4]
- Manner-Eurooppa (ent. UCTE): Alankomaat, Belgia, Bosnia-Herzegovina, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Luxemburg, Pohjois-Makedonia, Montenegro, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Serbia, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Tanska (läntiset osat), Tšekki ja Unkari; liitännäisjäseninä Turkki ja Ukraina
- Pohjoismaat (ent. NORDEL): Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska (itäiset osat)
- Baltia (ent. BALTSO): Latvia, Liettua ja Viro
- Iso-Britannia (ent. UKTSOA): Iso-Britannia; helmikuun 2021 jälkeen jäljellä enää Pohjois-Irlanti
- Irlanti (ent. ATSOI): Irlanti ja Iso-Britannia
Tuoreempana alueellisia ryhmiä vastaavana rakenteena ovat ENTSO-E:ssä kuusi alueellisen koordinoinnin keskusta (RCC) vastuumaineen.[5]
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2022 lopussa järjestöön kuului 39 kansallista kantaverkkoa hallinnoivaa jäsenyhtiötä kaikkiaan 35 maasta. Useimmissa maista mukana on yksi valtiollinen kantaverkkoyhtiö, mutta Itävallasta siirtoverkonhaltijoita (TSO) on mukana kaksi ja Saksasta neljä. Varsinaisten jäsenten ohella vuonna 2022 Ukrainan ja Turkin kantaverkkoyhtiöt olivat järjestön tarkkailijajäseniä.[5][6] Brexitin myötä kolme Britannian neljästä kantaverkkoyhtiöstä poistui helmikuussa 2021 ENTSO-E:n energian sisämarkkinoilta; jäljelle jäi ainoastaan Pohjois-Irlannissa toimiva SONI (System Operator for Northern Ireland).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ENTSO-E – the association ENTSO-E. Arkistoitu 2.12.2009. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Kantaverkkoyhtiöt lakkauttivat pohjoismaisen yhteistyöjärjestönsä Nordelin 9.6.2009. Fingrid. Viitattu 26.11.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ ENTSO-E: eurooppalaisen yhteistyön rooli korostuu fingridlehti.fi. 1.11.2019. Viitattu 19.1.2023. (suomeksi)
- ↑ Current frequencies in the 5 Regional Groups ENTSO-E. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c ENTSO-E Annual Report. 2021 Edition (vuosiraportti pdf-muodossa (10 MB)) 2022. entsoe.eu. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
- ↑ ENTSO-E Member Companies 12/2022. entsoe.eu. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Turkin TEİAŞ ja Ukrainan Ukrenerho ovat järjestön liitännäisjäseniä.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ENTSO-E
- ENTSO-E Transmission System Map (Euroopan ja lähialueiden kantaverkkojen kartta) (englanniksi) (entsoe.eu)
| ||||||||||
