Eric Harris ja Dylan Klebold
| Eric David Harris | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Reb |
| Syntynyt | 9. huhtikuuta 1981 Wichita, Kansas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1999 (18 vuotta) Columbine, Colorado, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Vanhemmat | Wayne Harris & Katherine Harris |
| Sukulaiset | Kevin Harris |
| Dylan Bennet Klebold | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | VoDKa |
| Syntynyt | 11. syyskuuta 1981 Lakewood, Colorado, Yhdysvallat |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1999 (17 vuotta) Columbine, Colorado, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Vanhemmat | Thomas Klebold & Susan Klebold |
| Sukulaiset | Byron Klebold |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Tarkennus |
Eric David Harris (9. huhtikuuta 1981 – 20. huhtikuuta 1999) ja Dylan Bennet Klebold (11. syyskuuta 1981 – 20. huhtikuuta 1999) olivat kaksi yhdysvaltalaista lukion viimeisen vuoden opiskelijaa, jotka tulivat tunnetuiksi Columbinen verilöylyn toteuttajina. He tappoivat 15 henkilöä, mukaan lukien itsensä ja haavoittivat kahtakymmentäneljää muuta, joista kolmea näiden paetessa hyökkäystä. Kaksikko teki itsemurhan kirjastossa, jossa he myös tappoivat kymmenen uhreistaan.
Taustatietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eric David Harris syntyi Wichitan kaupungissa Kansasin osavaltiossa. Hänen perheensä muutti usein, sillä hänen isänsä Wayne Harris oli Yhdysvaltain ilmavoimien kuljetuskoneen lentäjä. Hänen äitinsä Katherine Ann Poole oli kotiäiti. Perhe muutti Plattsburghista, New Yorkista Littletoniin, Coloradoon heinäkuussa 1993, kun Wayne Harris jäi eläkkeelle armeijatyöstään.
Harrisin perhe asui vuokratussa asunnossa kolme ensimmäistä vuotta ajastaan Littletonin alueella. Tällä välin Eric tapasi Dylan Kleboldin. Vuonna 1996 Harrisin perhe osti talon etelään Columbinen lukiosta. Ericin isoveli Kevin kävi collegea University of Colorado at Boulderissa. Myöhemmin huomattiin, että Ericin päiväkirjassa puhuttiin lentokoneiden kaappaamisesta ja niiden New Yorkiin syöksemisestä.
Dylan Bennet Klebold syntyi Lakewoodin kaupungissa Coloradon osavaltiossa. Hänen vanhempansa olivat Thomas Klebold ja Susan (Yassenoff) Klebold. Vanhemmat kävivät luterilaisessa kirkossa lapsiensa kanssa, ja Dylan sekä hänen isoveljensä Byron kävivät rippikoulun luterilaisen perinteen mukaan. Kotonaan Kleboldin perhe suoritti myös joitakin juutalaisia perinteitä pitääkseen kiinni äidinpuolen isoisän perinnöstä. Susanin isoisä Leo Yassenoff oli vaikutusvaltainen rakentaja sekä filantrooppi. Thomas Kleboldin kasvatti hänen 18 vuotta vanhempi isoveljensä, sillä hänen vanhempansa olivat kuolleet Kleboldin ollessa nuori.
Thomas Klebold oli geofyysikko, mutta myöhemmin hänestä tuli kiinteistövälittäjä. Hän pyöritti pientä kiinteistöyritystä kotoa käsin Susan Kleboldin työskennellessä Coloradon osavaltiolle jakaen kunto-ohjelmia liikuntarajoitteisille. Dylan Klebold kävi Normandy Elementary Schoolia ensimmäisen ja toisen vuoden ajan ja siirtyi sitten Governor’s Ranch Elementary Schooliin, jossa hän kuului lupaaville nuorille tarkoitettuun CHIPS (Challenging High Intellectual Potential Students) -ohjelmaan.[1] Klebold kuitenkin joutui ohjelman päätyttyä normaaliin junior high schooliin, jossa hän joutui omien sanojensa mukaan käymään kaikki oppimansa asiat uudelleen läpi.[1] Hän myös tunsi kuuluneensa tuolloin luokkakavereidensa ulkopuolelle[1]. Hän tapasi ja ystävystyi Brooks Brownin kanssa tuona aikana, muttei tapaisi Harrisia ennen Junior High Schoolia.
Lukio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikaisten selontekojen mukaan Harris ja Klebold olivat hyvin epäsuosittuja oppilaita ja koulukiusattuja. Kerran heitä esimerkiksi ruiskutettiin ketsuppipulloilla. Ajan mittaan he alkoivat myös kiusata toisia oppilaita; Harris ja Klebold kirjoittivat päiväkirjaansa kuinka he itsekin olivat kiusanneet nuorempia oppilaita sekä ”hinttejä”. Klebold kirjoitti yrittävänsä olla kiusaamatta toisia. Harris ja Klebold olivat kertoman mukaan jäsenenä ryhmässä, joka kutsui itseään nimellä ”Trenchcoat Mafia”. Heillä ei kuitenkaan ollut erityisempiä yhteyksiä ryhmän kanssa eivätkä he esiintyneet Trenchcoat Mafian ryhmäkuvassa vuoden 1998 Columbinen vuosikirjassa. Harrisin isä julisti, että hänen poikansa ”oli jäsen ryhmässä jota kutsuttiin Trenchcoat Mafiaksi” soittamassaan hätäpuhelussa 20. huhtikuuta vuonna 1999. Klebold oli mukana lukion tanssiaisissa kolme päivää ennen ampumista luokkatoverinsa Robyn Andersonin kanssa.
Pian Harris ja Klebold yhdistivät henkilökohtaiset tietokoneensa ja pelasivat monia pelejä internetissä. Harris loi nipun tasoja peliin nimeltä Doom, joita myöhemmin alettiin nimittää Harrisin Tasoiksi. Harrisilla oli nettihenkilöllisyys nimimerkillä ”REB” (lyhenne Rebelistä, Columbinen urheilujoukkueen nimestä), sekä muita peitenimiä, kuten ”Rebldomakr”, ”Rebdoomer” ja ”Rebdomine”, kun taas Klebold käytti nimimerkkejä ”VoDKa” sekä ”VoDkA”. Harrisilla oli lukuisia nettisivuja, joilla oli Doom- ja Quake-tietoja, sekä tiimi-infoja niille, joiden kanssa hän pelasi. Sivustot julistivat julkisesti vihaa naapurustoaan sekä yleensäkin koko maailmaa kohtaan. Kun parivaljakko alkoi testata putkipommeja, he julkistivat tulokset räjähdyksistä sivuillaan.
Harris oli muun muassa yhtyeiden Orbital, KMFDM ja The Prodigy fani. Hän omisti myös Nine Inch Nailsin albumin The Downward Spiral ja Pop Will Eat Itselfin albumin Dos Dedos Mis Amigos. Pian ampumisen jälkeen KMFDM julkisti sivuillaan materiaalia, jossa he paheksuivat Harrisin ja Kleboldin väkivaltaisuutta ja kielsivät heidän musiikillaan olleen mitään tekemistä asian kanssa.
Verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alustavia oikeudellisia kanssakäymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaliskuussa 1998, Jeffersonin läänin Sheriffin Toimiston tutkija Michael Guerra vieraili Harrisin nettisivuilla, Harrisin ja Kleboldin koulutoverin Brooks Brownin vanhempien saadessa selville Harrisin tekevän uhkauksia heidän pojalleen näiden jouduttua erimielisyyksiin. Guerra kirjoitti luonnoksen valaehtoisesta sopimuksesta saadakseen etsintäluvan, mutta sopimusta ei ikinä lähetetty. Tätä tietoa ei julkistettu ennen vuoden 2001 syyskuuta ohjelmassa 60 Minutes, poliisien tosin tietäessä siitä kaiken aikaa.
Pojat joutuivat hankaluuksiin lain kanssa aikaisin murtauduttuaan lukittuun pakettiautoon ja varastaessaan tietokoneita. Tammikuussa 1998, heitä syytettiin ilkityöstä, murtovarkaudesta, luvattomasta mailla olosta, sekä varkaudesta. Molemmat jättivät hyvän kuvan itsestään nuorisorikollisten asioita käsitteleville virkailijoille, jotka tekivät tarjouksen heidän rikosrekisteriensä pois pyyhkimisestä jos he suostuisivat osallistumaan vaihtoehtoiseen ohjelmaan, joka sisältää yhdyskuntapalvelua, psykiatrisen hoidon saamista, sekä lain tottelemista. Harrisia vaadittiin myös käymään vihanhallintakurssilla, jossa hän jälleen antoi itsestään hyvän kuvan. He käyttäytyivät niin hyvin, että heidän ehdonalaisvalvojansa vapautti heidät ohjelmasta muutamaa kuukautta oikeaa loppumisajankohtaa aikaisemmin. Harrisista sanottiin, että hän oli ”hyvin älykäs henkilö, joka tulee varmasti menestymään elämässä”, kun taas Kleboldin sanottiin olevan älykäs, mutta että hänen täytyy ymmärtää ”että kova työ on osa unelmien saavuttamista”.
Hitmen for Hire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksikko teki videon kouluprojektina, jossa he ampuivat leikkiaseilla, ”tappaen” oppilaita koulun käytävillä nimellä Hitmen for Hire. Video on myös tunnettu sen kiroilukohdista, joissa he huusivat kameran linssille, sanoen väkivaltaisia asioita. Molemmat esittivät väkivaltaisia teemoja koulun kirjoitustehtävissään; Harrisin opettaja sanoi tämän Doomiin pohjautuvasta kertomuksesta, kirjoitettu 17. tammikuuta 1999, ”Sinun omasi on uniikki lähestymistapa ja kirjoitustyylisi toimii kolkolla tavalla – hyviä yksityiskohtia ja tunnelma.” [2]
Ollessaan tupakalla ruokatunnin alussa, Brooks Brown näki Harrisin saapuvan kouluun päivänä jona verilöyly tapahtuisi. Brown torui Harrisia tämän lintsattua aamun tunnin, sillä Harris oli aina vakavissaan opinnoistaan, ollen aina ajoissa. Harris kertoman mukaan sanoi, ”Sillä ei ole enää mitään väliä. Brooks, pidän sinusta nyt. Lähde täältä. Mene kotiin.” Katkaistuaan ystävyyssuhteensa Harrisin kanssa vuotta aikaisemmin tämän heitettyä jääpalasen hänen autonsa tuulilasiin, Brown lähti äkkiä koulun mailta. Kuullessaan ensimmäiset laukaukset ollessaan jo jonkin matkan päässä koululta, hän soitti poliisit erään naapurin puhelimella.
Aseiden hankkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska Harris ja Klebold olivat molemmat alaikäisiä tuohon aikaan, Robyn Anderson (jonka kanssa Klebold meni koulun tanssiaisiin), 18-vuotias Columbinen oppilas ja Kleboldin vanha ystävä, osti tietoisesti kaksi haulikkoa, sekä Hi-Point 995 karbiinin parivaljakolle. Andersonia ei syytetty aseiden tietoisesti alaikäisille ostamisesta hänen yhteistyöstään ampumisen jälkeisissä tutkimuksissa. Laittomasti aseet hankittuaan, Klebold katkaisi oman 12-kaliiperisen kaksipiippuisen Savage 311-D haulikkonsa, lyhentäen sen kokonaispituutta noin 23 tuumaa, mikä on rikos National Firearm Actin (NFA) mukaan, kun taas Harrisin 12-kaliiperinen Savage–Springfield pumppuhaulikko sahattiin noin 26 tuumaan.
Ampujilla oli hallussaan myös puoliautomaattinen TEC-DC9-käsiase, jolla oli pitkä historia. TEC-DC9:n valmistaja myi sen ensin Miami-pohjaiselle Navegar Incorporatedille. Sitten se myytiin Zander’s Sporting Goodsille Baldwiniin, Illinoisiin vuonna 1994. Myöhemmin ase myytiin Thortonissa, Coloradossa olevalle aseiden myyjälle, Larry Russellille. Rikkomuksena liittovaltion lakeja kohtaan, Russell epäonnistui pitämään rekisteriä aseen myymisestä, ollen silti varma että ostaja oli 21-vuotias tai vanhempi. Hän ei pystynyt tunnistamaan Kleboldia, Andersonia, eikä Harrisia poliisien hänelle ampumisen jälkeen näyttämistä kuvista. Kaksi miestä, Mark Manes ja Philip Duran, vangittiin aseiden kaksikolle välittämisestä.
Kaksikon käyttämät pommit erosivat toisistaan ja olivat karkeasti hiilidioksidikanistereista, sinkityistä putkista, ja metallipropaanipulloista tehtyjä. Pommit oli valmisteltu sijoittamalla tulitikkuja pommin toiseen päähän. Viikonloppuna ennen ampumisia, Harris ja Klebold olivat ostaneet propaanitankkeja ja muita välineitä rautakaupasta muutamalla sadalla dollarilla. Useat alueen asukkaista kertoivat kuulleensa lasin rikkoutumisen ääniä sekä huminaa Harrisin perheen autotallista, minkä myöhemmin pääteltiin osoittavan heidän rakentaneen putkipommeja. Harris osti lisää propaanitankkeja hyökkäyspäivän aamuna.
Monimutkaisemmissa pommeissa, kuten se joka räjähti South Wadsworth Boulevardin ja Ken Caryl Avenuen kulmassa, oli ajastimet. Kaksi suurinta rakennettua pommia löytyi koulun ruokalasta ja ne oli tehty propaanitankeista. Vain yksi näistä pommeista räjähti, sekin vain osaksi. On arvioitu, että jos yksikin ruokalaan asetetuista pommeista olisi räjähtänyt kuten piti, räjähdys olisi aiheuttanut mittavia rakenteellisia vahinkoja koululle, sekä satoja uhreja.
Itsemurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kello 12:08 huhtikuun 20. päivänä 1999 Eric Harris istui vasten kirjahyllyä ja ampui itseään päähän haulikolla, vain muutamien metrien päässä uhreistaan. Klebold heitti vielä polttopullon pöydälle 15 (jonka alla Patrick Ireland oli) ennen kuin ampui itseään ohimolle konepistoolilla. Todennäköisesti Dylan pysyi hengissä pidempään kuin Eric ja hukkui omaan vereensä. Ruumiit löydettiin puoli neljän aikaan.
Jälkiselvittelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Motiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harris ja Klebold kirjoittivat paljon siitä miten he suorittaisivat verilöylyn, mutta paljon vähemmän siitä miksi. Päiväkirja joka löytyi Harrisin makuuhuoneesta sisälsi melkein jokaisen yksityiskohdan mitä pojat suunnittelivat tapahtuvaksi kello viiden jälkeen aamulla 20. huhtikuuta 1999. Päiväkirjamerkinnöissään parivaljakko usein kirjoitti tapahtumista, kuten Oklahoma Cityn pommitus, Wacon piiritys, ja muista niiden kaltaisista, mukaan lukien ajatuksia ja muistiinpanoja siitä kuinka he haluaisivat jättää pysyvän jäljen maailmaan tällaisella väkivallalla. Se että ampujat alun perin suunnittelivat ja epäonnistuivat räjäyttämään koulun, eivätkä vain ampua oppilaita, osoittaa että he toivoivat jättävänsä varjoonsa tapahtumat jotka tapahtuivat viisi–kuusi vuotta aikaisemmin.
Paljon spekulaatiota syntyi hyökkäykselle valitun päivämäärän suhteen. On spekuloitu, että alun perin asetettu päivämäärä olisi ollut 19. huhtikuuta, mutta Harris tarvitsi lisää ammuksia Mark Manesilta, joka ei toimittanut niitä tälle ennen kuin 19. päivän iltana.
Jotkut ihmiset, kuten Robyn Anderson, alun perin sanoi ettei parivaljakolla ollut pakkomiellettä kansallissosialismista, eivätkä he palvoneet tai ihailleet Adolf Hitleriä millään tavalla, vaikkakin hyökkäys tapahtui Hitlerin 110-vuotissyntymäpäivänä, kuten mediassa spekuloitiin alussa. Anderson totesi, että menneisyyttä muistellessa oli paljon asioita joita parivaljakko ei kertonut ystävilleen. Päiväkirjassaan, Harris mainitsee ihailevansa luonnonvalintaa ja kirjoitti että tahtoisi laittaa kaikki super Doom peliin ja pitää huolen, että heikot kuolevat ja vahvat selviävät. Verilöylyn päivänä Harris piti päällään valkoista t-paitaa johon oli printattu mustalla ”Natural Selection”.
Eric Harris kirjoitti päiväkirjassaan kiusaamisesta jota sai osakseen: ”Kaikki aina haukkuvat/pilkkaavat minua siitä miltä näytän, ja kuinka ***** heikko olen ja muuta p*skaa. No, näytän teille kaikille; ultimaattinen v*tun kosto. Te ihmiset olisitte voineet osoittaa enemmän kunnioitusta, kohdelleet minua paremmin, kysyneet apuani ja ohjaustani enemmän, kohdelleet minua enemmän kuin ylintä luokkalaista, ja ehkä en olisi ollut niin valmis repimään teidän v*tun päitänne irti” ja ”Mitä tahansa teenkin ihmiset pilkkaavat minua, ja joskus jopa päin naamaa. Saan kostoni tarpeeksi pian. Kusipäiden ei olisi kannattanut kiusata minua niin paljon, huh!”
Nathan Vanderau, Kleboldin ystävä, sekä Alisa Owen, Harrisin kahdeksannen luokan kemian pari, kertoivat että Harrisia ja Kleboldia kiusattiin jatkuvasti. Vanderau kertoi myös, että heidän päälleen oli heitetty kupillinen ulostetta.
Päiväkirjoja ja tutkimista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harris alkoi pitää päiväkirjaa huhtikuussa 1998, vähän ajan päästä siitä kun parivaljakko oli pidätetty pakettiautoon murtautumisesta, josta molemmat saivat kymmenen kuukautta nuorison käytökseen puuttumisohjaamista, sekä yhdyskuntapalvelua tammikuussa 1998. Suunnitelma alkoi muovautua tuolloin, kuten päiväkirjoista käy ilmi. Heidät päästettiin vapaaksi aikaisemmin hyvän käytöksen tähden, fakta josta he nauttivat muistelmissaan jotka he videoivat ennen ampumista. Päiväkirja sisälsi muistiinpanoja ”hyvistä piilopaikoista” ja alueista joilla oli huono valaistus joita voitiin hyödyntää. Hyökkäyksen oli määrä alkaa tasan kello 11:17 aamulla, jonka Harris oli arvioinut olevan aika jolloin eniten oppilaita olisi samaan aikaan ruokalassa.
Harris tahtoi liittyä Yhdysvaltain merijalkaväkeen, mutta hänen hakemuksensa oli hylätty hieman ennen ampumisia koska hän otti lääkettä nimeltä Luvox (fluvoxamine), SSRI-masennuslääkettä, jota hänen täytyi ottaa osana oikeuden määräämää vihanhallintaterapiaa. Värvääjävirkailijan mukaan Harris ei tiennyt tästä hylkäyksestä. Vaikkakin jotkut Harrisin ystävistä ovat sitä mieltä että hän lopetti lääkkeen ottamisen aiemmin, ruumiinavauspöytäkirjat osoittavat että hänellä oli Luvoxia elimistössään kuolinhetkellään. Äkillisen SSRI-masennuslääkkeen käytön lopettamisen on huomattu häiritsevän sosiaalista toimimista joidenkin potilaiden kohdalla. Ampumisen jälkeen, tuonaikaisen psykiatrian vastustajat kuten Peter Breggin väitti, että psykiatriset lääkkeet joita Harrisille oli määrätty olisivat lisänneet hänen aggressiivisuuttaan.
Eric Harrisin persoona-profiili, joka perustuu hänen päiväkirjoihinsa, sekä kommunikointiinsa, esittää että hänellä oli samoja teemoja luonteessaan jotka yhdistetään ”pahanlaatuiseen narsismiin”. Niihin kuuluu muun muassa patologinen narsismi, antisosiaalisia piirteitä, harhaluuloisia ominaisuuksia, sekä kainostelematonta aggressiota. Raportti huomauttaa, että tämänkaltaista profiilia ei pidä pitää suorana psykiatrisena diagnoosina, joka pohjautuu kasvokkain puhumiseen, viralliseen psykologiseen testaamiseen, sekä rinnakkaiseen kokoelmaan tietoja.[3]
Dylan Kleboldin rooli ammuskelussa sai hänet ympäröityä mysteerillä jonkin aikaa. Päiväkirjassaan Klebold kirjoitti mielikuvastaan, että hän ja Harris olivat Jumalan tapaisia ja korkeammalle kehittyneitä kuin kukaan muu ihminen, mutta hänen salainen päiväkirjansa kertoo itseinhosta ja itsemurha-aikeista. Sivu sivun jälkeen oli peittynyt sydämillä, sillä hän oli salaa rakastunut erääseen Columbinen opiskelijaan. Vaikkakin molemmilla oli vaikeuksia hallita vihaansa, Kleboldin viha oli johtanut hänet olemaan taipuvaisempi vakaviin hankaluuksiin kuin Harris. Klebold oli hyvin tunnettu opettajille kiroilustaan ja riidoistaan työnantajansa kanssa Blackjack’s Pizzassa. Pidätyksensä jälkeen, jonka molemmat sanoivat olevan traumaattisin kokemus jonka he olivat koskaan kokeneet elämässään, Klebold kirjoitti Harrisille kirjeen, sanoen kuinka hauskaa heillä tulisi olemaan kostaa ja tappaa poliiseja, ja kuinka hänen vihansa tammikuun pidätyksestä tulisi olemaan jumalan koston veroinen. Päivänä jona verilöyly tapahtui, Kleboldilla oli päällään musta t-paita jossa oli sana ”Wrath” (suom. viha, raivo) printattuna punaisella. On spekuloitu, että kosto pidätyksestä olisi ollut myös yksi mahdollisista motiiveista hyökkäykselle, ja että parivaljakko suunnitteli massiivista asetaistoa poliisin kanssa ammuskelun yhteydessä. Klebold kirjoitti myös, että elämä ei ole hauskaa ilman hieman kuolemaa, ja että hän haluaisi viettää elämänsä viimeiset hetket hermoja raastavassa sekoituksessa murhaamista ja verenvuodatusta. Hän lopetti todeten tappavansa itsensä jälkeenpäin jättääkseen maailman jota vihaa ja mennäkseen parempaan paikkaan. Kleboldin kuvailtiin olevan ”kuumakalle, mutta masentunut ja itsetuhoinen”. Hän oli ihminen, joka syytti itseään ongelmistaan.
Eräs virallinen raportti esittää, että Harris oli peruspsykopaatti ja Klebold maanis-depressiivinen. Tutkijat uskovat, että heidän henkiset sairautensa ovat voineet olla pohjimmainen syy heidän riehaantumiselleen. Tämä raportti esittää, että kaikki syyt mitä pojat antoivat ampumiselle olivat perusteluja, joiden oli määrä näyttää että he olivat tappajia tarkoitusperällä (”killer with a cause”).
Osan kotivideoista, joita kutsutaan nimellä ”The Basement Tapes” eli ”Kellari-videot”, on poliisi pitänyt poissa yleisön saatavilta. Harris ja Klebold kertoman mukaan keskustelivat hyökkäyksen motiiveista noilla videoilla ja antoivat ohjeita pommien valmistuksessa. Poliisin mukaan videot takavarikoitiin, ettei kukaan saa niistä mallia.
Mediakeskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin ampujien uskottiin olevan jäseniä ryhmässä, joka kutsui itseään nimellä ”Trenchcoat Mafia”, joka oli pieni joukko Columbinen itse-tyyliteltyjä hylkiöitä, jotka pitivät painavia, mustia trenssitakkeja. Trenchcoat Mafia oli alun perin joukko pelaajia, jotka viettivät aikaa toistensa kanssa, alkaen pitää trenssitakkeja erään ryhmäläisen saadessa cowboy takin joululahjaksi. He ottivat nimen ”Trenchcoat Mafia” urheilijoiden/suosittujen oppilaiden alkaessa kutsua heitä sillä nimellä. Tutkimukset osoittavat että Harris ja Klebold olivat vain ystäviä erään ryhmään kuuluvan jäsenen kanssa, Chris Morrisin, ja että suurin osa Trenchcoat Mafian pääsääntöisistä jäsenistä olivat päässeet koulusta aikana jona Harris ja Klebold syyllistyivät verilöylyyn. Useimmat eivät tunteneet ampujia, muuten kuin heidän asioimisestaan Morrisin kanssa, eikä kukaan heistä ollut epäiltynä ampumisesta, tai syytetty minkäänlaisesta osallistumisesta asiaan.
Sosiologinen tutkimus koulun alakulttuuriin pidettiin vastaukseksi ampumiselle, tavoitteena selvittää tekijät jotka johtivat tapahtumiin ja mikäli tulevaisuuden verilöylyt kouluissa voitaisiin jotenkin välttää. Jälkiseurauksena hyökkäykselle, Pohjois-Amerikan koulujen oppilaat osallistuivat pakollisille seminaareille jotka rohkaisivat suvaitsevaisuutta ja tuomitsivat kiusaamisen. Tämän tehokkuus kiusaamisen estämisen kannalta ei ole selvä, tutkimusten näyttäessä ettei kiusaaminen ollut ainoa syy ampumiselle.
Harris ja Klebold vaikuttivat Yhdysvaltain kulttuuriin silminnähtävin tavoin. Marilyn Manson kutsui heitä nimellä ”The Nobodies” (”Ei Ketkään”) laulussaan joka kantaa samaa nimeä albumillaan Holy Wood vuodelta 2001, heijastaen syitä parivaljakko antoi teolleen laulunsa lyriikoissa. Manson, jota media syytti Columbinen verilöylyn alussa, kritisoi heidän selontekoaan tapahtumasta säkeillä:
”Some children died the other day / We fed machines and then we prayed / Puked up and down in morbid faith / You should have seen the ratings that day.”
”Jotkut lapset kuolivat toissapäivänä / Syötimme koneita ja sitten me rukoilimme / Yökkäsimme ylös ja alas sairaalloisessa uskossamme / Sinun olisi pitänyt nähdä kurssit tuona päivänä.”
Michael Mooren kanssa pidetyn haastattelun aikana, Mansonilta kysyttiin, ”Jos puhuisit suoraan Columbinessa oleville lapsille, sekä yhteisön ihmisille, mitä sanoisit heille jos he olisivat täällä juuri nyt?” mihin hän vastasi, ”En sanoisi heille sanaakaan – kuuntelisin mitä heillä olisi sanottavanaan, ja se on mitä kukaan ei tehnyt.”
Väittelyä oli myös siitä, pitäisikö tekijöille viettää muistojuhlaa. Jotkut olivat sitä vastaan, sanoen että se juhlistaa murhaajia, kun taas toiset sanoivat, että tekijät itse olivat uhreja myös. Harrisille ja Kleboldille pystytettiin ristit, mutta Daniel Rohrboughin isä (toinen oppilas joka tapettiin) kaatoi ne, sanoen, että murhaajia ei pitäisi muistella samalla paikalla kuin uhreja.
Susan Kleboldin reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Susan Klebold, Dylan Kleboldin äiti, puhui Columbine High Schoolin verilöylystä ensimmäisen kerran esseessä joka ilmestyi O: The Oprah Magazine lehden lokakuun 2009 julkaisussa. Jutussa, Klebold kirjoitti: ”Loppuelämäni ajan minua vainoaa kauhu ja ahdistus jota Dylan aiheutti”, sekä, ”Dylan muutti kaiken mitä uskoin itsestäni, Jumalasta, perheestä, ja rakkaudesta.” Julistaen, ettei hänellä ollut aavistustakaan poikansa aikeista, hän sanoi: ”Kerran näin hänen päiväkirjansa, ja oli selvää että Dylan meni kouluun aikomuksenaan kuolla siellä.” [4]
Kleboldin ja Harrisin tasot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On spekuloitu, että Eric Harris loi tasoja videopeleihin Doom ja Quake. Joissakin Harrisin tasopakkauksissa on graafisia muutoksia jotka ”tehostivat” pelin väkivaltaista sisältöä. Avokätiset varastot hirviöitä, ammuksia, ja aseita ovat joitakin muista erikoisuuksista tasoissa, jotka Harris on luonut. Yksikään tasoista ei esitä Columbine High Schoolia, vaikkakin monet näistä tasoista olivat Harrisin tekemiä. Tunnetuin näistä kahdestatoista paketista on nimeltään UAC Labs, ja muita tasoja ovat mm. Hockey ja Mortal Kombat Doom. Jonkin verran spekulaatiota on esiintynyt Kleboldin osallisuudesta joidenkin tasojen tekoon, mutta tätä ei ole todistettu. On todistettu, että Klebold kokeili tasoja tietokoneellaan, muttei sitä, että hän olisi luonut tasopaketteja kuten Harris oli tehnyt. Klebold on saattanut pelata Deathmatch-tasoja Harrisin kanssa. Päinvastoin aikaisempiin huhuihin ampumisien jälkeen, useimmat tasoista oli luotu kuoleman kamppailuun.
Yhtäläisyydet elokuviin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harris mainitsi murha-teemaisen elokuvan Natural Born Killers päiväkirjassaan, viitaten ”NBK:n pyhään huhtikuun aamuun”. NBK oli molempien käyttämä koodinimi hyökkäykselle, heidän kummankin ollessa elokuvan suuria faneja.
Harris ja Klebold on kuvattu: Danielina ja Barrynä elokuvassa Heart of America; Alexina ja Ericinä Gus Van Santin elokuvassa Elephant; Calina ja Andrena Ben Coccion Zero Dayssä; Derweninä ja Derrickinä William Hellfire ja Joey Smackin Duck! The Carbine High Massacressa; Chancena ja Willinä Brian Gingin American Yearbookissa; ja nimettömänä ampujana Home Roomissa'.
Vuonna 2002 Michael Moore ohjasi dokumenttielokuvan Bowling For Columbine. Se painottuu hyvin paljon havaittuun amerikkalaiseen pakkomielteeseen käsiaseista, sen otteesta Jeffersonin piirikuntaan sekä sen rooliin ammuskelussa.
Vuonna 2004, Columbine High Schoolin verilöyly kuvattiin dramatisoidusti Zero Hourissa, Ben Johnsonin (Eric Harris) ja Josh Youngin (Dylan Klebold) esittäessä tappajia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lähteitä 38, mutta vain 1 viite. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Lähteet kopioitu en-wikistä eikä niitä ole käännetty. Ne pitäisi saada myös viitemuotoon |
|
|
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c http://acolumbinesite.com/chips.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Eric Harris Writing Assignment acolumbinesite.com. Viitattu 9.5.2022.
- ↑ Columbine: Personality Profile of Eric Harris uspp.csbsju.edu. Viitattu 9.5.2022.
- ↑ "I Will Never Know Why" Oprah.com. Viitattu 9.5.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brown, Brooks; Rob Merritt (2002). No easy answers: the truth behind death at Columbine. Lantern Books. ISBN 1590560310].
- Cullen, Dave (2009). Columbine. Grand Central Publishing. ISBN 0446546933].
- Kass, Jeff (2009). Columbine: A True Crime Story. Ghost Road Publishing Group. ISBN 0981652565].
- Larkin, Ralph W. (2007). Comprehending Columbine. Temple University Press. ISBN 1592134912].