Downin oireyhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Down-poika äitinsä hartioilla

Downin oireyhtymä tai Downin syndrooma on koostava nimitys trisomia 21 -nimisen kromosomihäiriön aiheuttamille piirteille. Siihen kuuluu joukko suurempia ja pienempiä selkeästi tunnistettavia rakenteellisia tunnusmerkkejä, kuten pienempi fyysinen koko ja tiettyjä tunnistettavia kasvonpiirteitä. Myös tavallista heikommat älylliset kyvyt kuuluvat Downin syndroomaan, mutta niiden taso vaihtelee paljon ja jotkut Down-ihmiset ovat lähes normaalilla älykkyystasolla.

Oireyhtymä on nimetty vuonna 1866 sen kuvanneen brittiläisen lääkärin John Langdon Downin mukaan. Hän oivalsi ensimmäisenä joitakin heikkolahjaisia potilaita yhdistävät fyysiset piirteet ja kuvasi ne. Hän antoi oireyhtymälle nimeksi mongolismi. Vuonna 1959 ranskalainen lastenlääkäri ja perinnöllisyystieteilijä Jérôme Lejeune tunnisti sen aiheuttajaksi kromosomin 21 trisomian. Ensimmäinen suositus oireyhtymän nykyisestä nimestä annettiin vuonna 1961 Isossa-Britanniassa.[1]

Downin oireyhtymää esiintyy suurin piirtein saman verran kaikkialla maailmassa: yhdellä 650–1 100 elävänä syntyneestä lapsesta. Suomessa Downin syndrooma havaitaan arviolta yhdellä 800:sta tai 1 000:sta syntyvästä lapsesta tai noin 26 / 10 000 raskautta. Vuosittain heitä syntyy Suomessa keskimäärin noin 76.[2] [3] Äidin korkealla iällä (yli 40 vuotta) raskauden aikana on voimakas yhteys oireyhtymään, mutta vaihteluun lienee muitakin syitä.

Down-vauva tunnistetaan raskauden aikana lapsivesitutkimuksen avulla tai syntymän jälkeen fyysisten tunnusmerkkien perusteella. Lopullinen tunnistus tehdään verikokeen avulla. Lapsen kasvaessa todetaan usein viivästymiä kaikkien kehitysalueiden suhteen, usein myös vähäisiä tai keskiasteisia kehityshäiriöitä. Ne haittaavat esimerkiksi oppimista, liikkumista ja kielellisiä kykyjä sekä kykyä huolehtia itsestään, asua itsenäisesti tai olla taloudellisesti riippumaton. Pienellä osalla todetaan vakavaa tai syvää henkistä jälkeenjääneisyyttä.

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmilla Down-ihmisillä on lievä kehitysvamma (älykkyysosamäärä 50–70) tai keskivaikea kehitysvamma (älykkyysosamäärä 35–50), mutta mosaiikkiperimän eli kahden eriperimäisen solutyypin omaavilla älykkyysosamäärät ovat yleensä 10–30 pistettä korkeammat.

Downin oireyhtymään liittyy lukuisia immuunipuolustusjärjestelmän poikkeavuuksia, jotka ilmenevät autovasta-aineiden kasvaneena esiintyvyytenä, lisääntyneenä bakteeri- ja virusinfektioherkkyytenä sekä leukemian suurentuneena ilmaantuvuutena.[4]

Rakenteellisia tunnusmerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Downin oireyhtymään liittyy usein myös ulkoisia tunnusmerkkejä, vaikka yhtäkään niistä ei tavata kaikilla. Monet yleiset Down-piirteet esiintyvät myös tavanomaisen perimän omaavassa väestössä. Tällaisia ovat muun muassa nelisormipoimu (kämmenen poikki kulkeva yhtenäinen vako), silmän sisänurkkaa peittävän luomipoimun eli epikantuksen aiheuttamat mantelin muotoiset silmät, ylös vinoon suuntautunut ylä- ja alaluomen välinen rako (rima palpebrarum), lyhyemmät raajat, heikko lihasjänteys (hypotonus), tavallista suurempi isovarpaan ja sitä seuraavan varpaan väli ja esiin työntyvä (paksu) kieli.

Näiden lisäksi down-ihmisillä voi olla edellisten lisäksi yksi tai useampi seuraavista piirteistä: leveä pää ja hyvin pyöreät kasvot, matala nenänselkä, lyhyt kaula, valkeita pilkkuja iiriksessä, liiallista nivelten löysyyttä, mukaan lukien kannattaja-kiertonikamanivelen epävakaus, synnynnäisiä sydänvikoja ja ulnussilmukoita (ts. kyynärluun suuntaan aukeavia silmukoita) sormenjäljissä.

Brushfieldin täplät iiriksessä ovat valkoisia tai vaalean harmaita.

Genetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen solussa on tavallisesti 46 kromosomia, mutta Downin oireyhtymässä lukumäärä on 47. Downin oireyhtymistä 95 prosenttia johtuu kromosomin 21 trisomiasta, joka syntyy meioosin aikana. Tällöin karyotyyppi on miehellä 47,XY+21 ja naisella 47,XX+21. Neljä prosenttia syndroomista johtuu kromosomin 21 ja kromosomin 13, 14 tai 15 translokaatiosta. Yhdellä prosentilla Downin oireyhtymää sairastavista ihmisistä on kyse mosaikismista, joka syntyy vasta alkion jo kehittyessä. Mosaikismi johtaa siihen, että osassa ihmisen soluissa on trisomiaa ja osassa ei. Heillä saattaa olla muutamia tai kaikkia Downin oireyhtymään liittyviä oireita ja piirteitä.

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Downin oireyhtymän esiintyvyys syntyneillä äidin iän mukaan, Yhdysvallat 1990–2010.

Syntyvillä lapsilla havaituista trisomioista Downin oireyhtymä on yleisin. Trisomia 16 on vielä yleisempi, mutta se johtaa tavallisesti keskenmenoon. Down-raskauksista keskenmenoon päättyy arviolta 85 prosenttia. Merkittävin Downin oireyhtymän riskitekijä on äidin ikä, mutta osassa tapauksista vaikuttaa myös perimä. Ennustettu riski 20-vuotiaana on 1:1500, 25-vuotiaana 1:1300, 30-vuotiaana 1:1000, 35-vuotiaana 1:350, 40-vuotiaana 1:85, 45-vuotiaana 1:35 ja 50-vuotiaana 1:25.[5] Suomessa Down-tapauksista puolet todetaan raskauden aikana. Tällöin raskaus voidaan keskeyttää pyynnöstä. Koska synnyttäjien keski-ikä on noussut viime vuosikymmeninä, on myös Downin oireyhtymä yleistynyt. Perimän vaikutus on vähäinen, alle kaksi prosenttia.

Down-raskauksien esiintyvyys synnytysikäisillä naisilla iän mukaan, Englanti ja Wales 1990–1998:[5]

Ikä Syntyneet Down-
kesk.		 Down-
synn.		 Osuus Esiin-
tyvyys		 Riski
15 10 710 0 4 0,04 % 1:2678 0,6 ×
16 36 962 5 13 0,05 % 1:2054 0,7 ×
17–18 207 584 19 97 0,06 % 1:1790 0,8 ×
19–25 1 830 856 231 1 005 0,07 % 1:1481 1,0 ×
26–27 819 606 145 512 0,08 % 1:1248 1,2 ×
28 427 195 111 260 0,09 % 1:1152 1,3 ×
29 421 456 112 304 0,10 % 1:1013 1,5 ×
30 401 356 100 309 0,10 % 1:982 1,5 ×
31 362 512 149 290 0,12 % 1:826 1,8 ×
32 319 277 159 302 0,14 % 1:693 2,1 ×
33 269 974 181 292 0,18 % 1:571 2,6 ×
34 225 050 227 319 0,24 % 1:413 3,6 ×
35 181 787 276 299 0,32 % 1:317 4,7 ×
36 143 249 335 273 0,42 % 1:236 6,3 ×
37 108 798 390 226 0,56 % 1:177 8,4 ×
38 80 177 380 190 0,71 % 1:141 10,5 ×
39 58 687 404 197 1,02 % 1:98 15,1 ×
40 39 828 408 156 1,40 % 1:71 20,8 ×
41 26 054 323 124 1,69 % 1:59 25,1 ×
42 15 984 264 98 2,23 % 1:45 33,0 ×
43 9 221 210 83 3,11 % 1:32 46,0 ×
44 4 945 102 49 2,99 % 1:33 44,3 ×
15–44 6 001 268 4 531 5 402 0,17 % 1:605

Seulonnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On mahdollista saada selville, onko kehittyvällä sikiöllä Downin syndrooma, ja keskeyttää tämän vuoksi raskaus. Sikiön kromosomimuutosten seulonta perustuu äidin verikokeeseen ja niskapoimu-ultraäänitutkimukseen ensimmäisen raskauskolmanneksen lopulla eli noin 12. raskausviikolla. Mikäli synnyttäjän riski on kohonnut, hän saa halutessaan lapsivesi- tai istukkatutkimuksen, jonka avulla lopullinen diagnoosi tehdään. Tieto down-sikiöstä saadaan keskimäärin 16.–18. raskausviikolla. Suomessa on vuosina 1993–2009 ollut noin 2 600 down-raskautta, joista on keskeytetty noin 50 prosenttia.[6]

Liitännäissairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Down-poika rakentamassa kirjahyllyä

Jokainen Downin oireyhtymää sairastava sairastuu jossain elämänsä vaiheessa dementiaoirein ilmenevään Alzheimerin tautiin. Down-naisilla dementiaoireet ilmenevät keskimäärin noin 40 vuoden ja miehillä noin 46 vuoden iässä.[7] Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan kaikilla 40-vuotiailla Downin oireyhtymäisillä on havaittavissa diagnoosiin riittävät Alzheimerin taudin elimelliset oireet, mutta vain 2–5 prosentilla esiintyisi dementiaoireita jo tuossa iässä. Osuus kasvaa 70 prosenttiin 70-vuotiaiden ryhmässä.[8]

Myös vanheneminen tapahtuu muuta väestöä nopeammin. Oireyhtymän arvioidaan vähentävän elinajanodotetta noin 10–30 vuodella, mutta nykyaikana elinajanennuste on selvästi kohonnut.

Down-henkilöillä on muuhun väestöön verrattuna noin 40 kertaa suuremmalla todennäköisyydellä synnynnäinen sydänvika. Kilpirauhasen vajaatoiminnan riskit kasvavat, ja down-lapset ovat tavanomaista alttiimpia hengitystie- ja korvatulehdukselle. Näiden lisäksi heillä on tavallista suurempi riski saada muun muassa ruokatorven refluksitauti ja uniapnea, sekä mihin hyvänsä ruumiin osaan vaikuttavia vakavia poikkeamia.[9] Sappikivitauti ja keliakia ovat Down-henkilöillä tavallista yleisempiä.[10] Downin oireyhtymä lisää riskiä sairastua infektioihin, koska se aiheuttaa immuunipuolustusjärjestelmän häiriöitä[11].

Leukemian esiintyvyys on Down-henkilöillä noin 20-kertainen muuhun väestöön verrattuna.[12][13] Leukemian ennuste on kuitenkin heillä parempi kuin muilla, mikä johtuu ilmeisesti Downin syndroomassa tavattavasta mutaatiosta.[14]

Arviolta noin kuudella prosentilla downin oireyhtymäisistä on autismikirjon häiriö[15].

Downin oireyhtymä aiheuttaa myös sukupuolielinten pienuutta[16] ja lisääntymishäiriöitä. Sukupuolivietti on yleensä tavallista heikompi[17] ja noin puolet Down-naisista on hedelmättömiä. Myös down-miehillä on selvästi alentunut hedelmällisyys. Down-äitien lapsilla on noin 35–50 prosentin todennäköisyydellä downin oireyhtymä tai jokin muu kehitysvamma.[18] [19][20]

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Downin oireyhtymä on yleisin perintötekijöistä aiheutuvan kehitysvammaisuuden syy.[21] Kaikista kehitysvammaisista noin 10 prosentilla on Downin oireyhtymä. Ei ole olemassa tyypillisesti kehittyvää Down-lasta eikä erityistä, juuri tälle oireyhtymälle sopivaa kuntoutusta.[9] Kuitenkin varhaiskuntoutus, yleisten terveysongelmien seulonta, tarvittaessa lääkehoito, päiväkotihoito ja ammatillinen harjaantumiskoulutus voivat parantaa heidän yleistä kehittymistään ja parantaa elämän laatua.

Downin oireyhtymä ilmenee lapsilla muun muassa normaalia hitaampana kävelyn ja puheen oppimisena. Vain osasta down-lapsista tulee luku- ja kirjoitustaitoisia. He aloittavat koulunkäyntinsä usein harjaantumiskoulussa, mutta heitä on siirretty myös normaaliluokille. Downin oireyhtymän ihmiset asuvat monesti kehitysvammaisten asuntolassa, mutta jotkut pärjäävät myös itsenäisesti.

Down-ihmiset saattavat olla lahjakkaita musiikin ja yleensäkin taiteen alalla. Tunnettuja Down-näyttelijöitä ovat muun muassa Chris Burke ja Sanna Sepponen. Myös kansainvälisesti menestynyt taiteilija Judith Scott oli Down-ihminen ja punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivät, jonka rumpali Toni Välitalo on Down-ihminen, edusti Suomea Euroviisuissa 2015.[22] Jotkut Down-ihmiset, kuten Nigel Hunt[23], ovat saaneet mainetta julkaisemalla kokemuksistaan omaelämäkerrallisia teoksia.

Pablo Pineda oli ensimmäinen Downin oireyhtymän ihminen, joka suoritti yliopistotutkinnon.[24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ John Langdon Down: The Man and the Message. Down syndrome online. [1]
  2. ↑ Kustannus Oy Duodecim: Downin oireyhtymä Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 30.1.2021.
  3. ↑ Downin syndrooma (Trisomia 21) - Norio-keskus www.norio-keskus.fi. Viitattu 30.1.2021.
  4. ↑ Downin oireyhtymä, Käypä hoito -suositus 23.12.2010. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50027
  5. ↑ a b Morris JK, Mutton DE, Alberman E. Revised estimates of the maternal age specific live birth prevalence of Down’s syndrome. J Med Screen 2002;9:2–6 [2][vanhentunut linkki]
  6. ↑ Epämuodostumat. Annukka Ritvanen Epämuodostumarekisteri THL, Helsinki - PDF Free Download docplayer.fi. Viitattu 31.1.2021.
  7. ↑ Eeva Grönstrand: Lääkekorvaukset kiven sisässä. http://www.kehitysvammaliitto.fi/suomeksi/julkaisut/ketju/ketju-arkisto/ketju-2007/ketju-12007/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Warren B. Zigman, Darlynne A. Devenny, Sharon J. Krinsky-McHale, Edmund C. Jenkins, Tiina K. Urv, Jerzy Wegiel: Alzheimer’s Disease in Adults with Down Syndrome. International review of research in mental retardation, 1.1.2008, nro 36, s. 103–145. PubMed:19633729 doi:10.1016/S0074-7750(08)00004-9 ISSN 0074-7750 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ a b Käypä hoito
  10. ↑ Downin oireyhtymä Kehitysvammahuollon tietopankki
  11. ↑ Riskiryhmien koronarokotusten järjestys - Infektiotaudit ja rokotukset - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 5.2.2021. Viitattu 7.2.2021.
  12. ↑ http://www.tohtori.fi/?page=3372348&id=8309526
  13. ↑ Down's syndrome and leukemia: epidemiology, genetics, cytogenetics and mechanisms of leukemogenesis.
  14. ↑ Down Syndrome Mutation Helps Leukemia Survival
  15. ↑ George T. Capone: Dual Diagnosis of Down Syndrome & Autism. http://www.ndss.org/Resources/Health-Care/Associated-Conditions/Dual-Diagnosis-of-Down-Syndrome--Autism/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ http://www.solunetti.fi/fi/kehitysbiologia/downin_oireyhtyma/2/
  17. ↑ https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/71594/DOWNIN%20SYNDROOMA%20-%20haittaaks%20se.pdf?sequence=1
  18. ↑ Sexuality & Down Syndrome - National Down Syndrome Society http://www.ndss.org/Resources/Wellness/Sexuality/Sexuality-and-Down-Syndrome/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Suomalainen lapsi, luku Vammainen lapsi
  20. ↑ Emanuel Rubin, Howard M. Reisner: Chapter 6. Developmental and Genetic Disorders; Sixth edition Essentials of Rubin's Pathology. 2014. Michael Tully. Viitattu 13.6.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Tietoa kehitysvammaisuuden syistä Kehitysvammahuollon tietopankki
  22. ↑ http://www.kiasma.fi/index.php?id=821&FL=1&L=0
  23. ↑ http://information.downsed.org/library/periodicals/pdst-news/05/5/001/pdst-news-05-5-001-EN-GB.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Disability World

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Downin oireyhtymä.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Downin_oireyhtymä&oldid=22648217”