Douglas Macgregor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Douglas Macgregor elokuussa 2020

Douglas Macgregor on yhdysvaltalainen eversti, kirjailija ja kommentaattori.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macgregor valmistui West Pointista ja palveli Yhdysvaltain maavoimissa lähes 30 vuoden ajan.[1] Macgregor sai myös filosofian tohtorin oppiarvon kansainvälisissä suhteissa Virginian yliopistosta.[2] Kylmän sodan aikana hän palveli Länsi-Saksassa.[1] Hän osallistui Persianlahden sotaan, muun muassa 73 Easting -taisteluun 26. helmikuuta 1991.[3] Kosovon sodassa Macgregor vastasi Jugoslavian pommitusten strategisesta suunnittelusta. Hän oli vahvasti Irakin sodan kannalla. Macgregor vetäytyi vakituisesta palveluksesta everstin arvolla vuonna 2004.[1]

Julkinen kommentointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macgregor on aktiivisen palveluksensa jälkeen herättänyt kiistaa monilla kommenteillaan muun muassa puolustus- ja maahanmuuttopolitiikasta. Hän on kommentoinut säännöllisesti muun muassa Fox Newsissa.[1] Hän on ollut myös äärioikeistolaiseksi luonnehditun New America's Voice -kanavan kommentaattori.[4] Macgregoria on kritisoitu maahanmuuttajia ja pakolaisia demonisoiviksi tulkituista kommenteistaan. Hän on luonnehtinut Saksan muslimimaahanmuuttajia "valloittajiksi" ja usein vaatinut sotatilalakia Yhdysvaltain ja Meksikon väliselle rajalle. Hänen mukaansa Etelä-Amerikassa toimivat vihamieliset islamistisolut pääsevät rajan kautta Yhdysvaltoihin. Kesäkuussa 2016 Macgregor kertoi kannattavansa myös paperittomien siirtolaisten ampumista.[1]

Macgregor väitti vuonna 2014 venäläisellä RT:lla itä- ja eteläukrainalaisten olevan "selvästi venäläisiä". Hän piti välttämättömänä Venäjän järjestämää kansanäänestystä Krimin niemimaan liittämisestä Venäjään, vaikka Yhdysvallat Euroopan unionin tavoin tuomitsi Venäjän toiminnan laittomana.[1] Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022 Macgregor nousi toistuvasti otsikoihin muun muassa väittämällä Venäjän joukkoja "liian lempeiksi" ja nimittämällä Volodymyr Zelenskyita "nukeksi".[5] Macgregor ennusti toistuvasti väärin Ukrainan pikaisen täyden tappion.[4] Vuonna 2022 Macgregor vaati Yhdysvaltain lopettavan Vladimir Putinin "demonisoinnin" ja pidättäytyvän Ukrainan tukemisesta. Hänen mukaansa Yhdysvaltain tulisi sallia Venäjälle niin suuren osan valloittaminen Ukrainasta kuin se haluaa, koska hänen mielestään Venäjän ja Ukrainan väestöt ovat "toisistaan erottamattomia".[6] Sekä demokraattien että republikaanien riveistä on arvosteltu Macgregorin lausuntoja, jotka on katsottu Putinin linjoja myötäileviksi. Liz Cheney kuvaili Macgregoria republikaanisen puolueen "Putin-siiven" edustajaksi.[5] Anti-Defamation Leaguen mukaan Macgregor on lisäksi väheksynyt holokaustin muistamisen tärkeyttä.[7]

Macgregor on myöhempinä vuosinaan myös tuominnut Yhdysvaltain toiminnan 1990-luvun loppupuolella serbijoukkoja vastaan. Hän väitti vuonna 2019 radiohaastattelussa Kosovon hallintoon nostetun "islaminuskoisen huumemafian". Irakin sotaa Macgregor on jälkikäteen pitänyt epäonnistumisena.[1] Hän on kyseenalaistanut Yhdysvaltain osallistumisen Naton toimintaan.[6]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2020 vaalien jälkeen Donald Trump ehdotti Macgregoria Yhdysvaltain suurlähettilääksi Saksaan. Senaattori Bob Menendez luonnehti Macgregoria julkisten lausuntojensa valossa kelvottomana mihinkään hallituksen virkaan saati suurlähettilääksi.[1] Yhdysvaltain senaatti ei hyväksynyt Macgregoria suurlähettilääksi. Hän kuitenkin toimi siirtymäkauden ajan vanhempana neuvonantajana puolustusministerille.[4][6][5] Trumpilta Macgregor sai myös nimityksen West Pointin neuvoa-antavaan hallintoelimeen, mutta Joe Biden erotti hänet tästä asemasta.[8]

Macgregor on lisäksi ollut muun muassa National Defense Universityn Institute for National Strategic Studiesin tutkimusfellow[9], The American Conservative -julkaisun senior fellow[10] ja Burke-Macgregor Group LLC -konsulttiyhtiön varapuheenjohtaja.[2]

Macgregor on julkaissut viisi kirjaa.[2] Niiden joukossa on Margin of Victory: Five Battles that Changed the Face of Modern War (2016).[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Em Steck, Andrew Kaczynski, German ambassador pick disparaged immigrants and refugees, called for martial law at US-Mexico border CNN 4.8.2020, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  2. a b c Douglas MacGregor U.S. Naval Institute, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  3. Mark Perry, The revenge of Col. Douglas Macgregor Responsible Statecraft 12.11.2020, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  4. a b c American colonel predicting the imminent defeat of Ukraine has been doing this since the first day of the war DisinfoChronicle 31.12.2022, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  5. a b c Natalie Colarossi, What 'Putin Wing' Ex-Colonel Douglas Macgregor Has Said About Ukraine War Newsweek 20.3.2022, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  6. a b c Ryan Bort, Fox News’ Invasion Expert Is a Trump-Appointed Putin Propagandist Who Thinks Russia Is Being ‘Too Gentle’ Rolling Stone 8.3.2022, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  7. ADL Conveys Deep Concern to Senators over Nominee for Ambassador to Germany Anti-Defamation League 13.8.2020, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  8. Leo Shane III, Biden boots Trump appointees from military academy advisory boards Military Times 8.9.2021, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  9. Douglas A. MacGregor Foreign Policy Research Institute, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  10. Douglas Macgregor The American Conservative, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)
  11. Margin of Victory National Defense University Press 1.4.2017, viitattu 30.12.2023 (englanniksi)