Dom na naberežnoi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dom na naberežnoi, ”talo rantakadulla”.

Dom na naberežnoi eli talo rantakadulla (Дом на набережной, myös Dom pravitelstva, Дом правительства, ”hallituksen talo”) on Moskovan keskustassa sijaitseva asuinkerrostalo, joka tunnettiin Neuvostoliiton aikana tärkeiden puoluejohtajien asuinpaikkana. Se sijaitsee Moskvajoen etelärannalla vinottain Kremliä vastapäätä osoitteessa Ulitsa Serafimovitš 2.[1][2] Talo on 11-kerroksinen ja käsittää kokonaisen korttelin. Nimi viittaa talon edessä kulkevaan Bersenevskaja-rantakatuun.

Talo on rakennettu vuosina 1928–1931 ja sen on suunnitellut arkkitehti Boris Iofan. Se edustaa konstruktivistista arkkitehtuuria. Asuntoja on 505. Talo rakennettiin Neuvostoliiton johdon päätöksestä, koska vuonna 1918 pääkaupungiksi tulleessa Moskovassa ei ollut tarpeeksi keskushallinnon korkeille virkailijoille sopivia asuntoja ja myös kaupungin hotelleista alkoi loppua tila.[3] Se oli aikaansa nähden ylellisesti varusteltu talo, jossa oli oma elokuvateatteri, terveysasema, kirjasto, pankki ja tilausravintola. Siellä saivat asua NKP:n ansioituneet puoluevirkailijat, puna-armeijan kenraalit, Kominternin työntekijät ja tärkeät kulttuurihenkilöt.[2][3] Myös arkkitehti Iofan itse asui talossa.[4] Vuonna 1932 asukkaita oli 2 745.[3]

Talossa ovat asuneet muun muassa neuvostojohtajat Nikita Hruštšov, Nikolai Buharin, Aleksei Rykov, Karl Radek, Aleksei Kosygin ja Jelena Stasova, marsalkat Mihail Tuhatševski, Georgi Žukov, Ivan Konev, Rodion Malinovski ja Ivan Bagramjan, amiraali Nikolai Kuznetsov, kirjailijat Anatoli Rybakov, Aleksandr Serafimovitš, Boris Lavrenjov ja Julian Semjonov, mallityöläinen Aleksei Stahanov, insinöörit Artem Mikojan ja Valentin Gluško sekä diktaattori Josif Stalinin lapset Svetlana Allilujeva ja Vasili Stalin.[1][2][3][5][6] Stalinin vainojen aikana 1930-luvun lopulla asukkaista lähes 800 vangittiin ja yli 300 teloitettiin.[5][6] Yksi teloitetuista oli Valentin Trifonov, jonka poika, talossa lapsuutensa viettänyt kirjailija Juri Trifonov, kuvasi sen elämää tuona aikana romaanissaan Talo rantakadulla (1976).[1][2] Myös itse talo on siitä alkaen tunnettu samalla nimellä.[3] Suomalaisista talossa ovat asuneet ainakin Otto Wille Kuusinen, hänen toinen vaimonsa Aino Kuusinen[2] sekä Arvo ”Poika” Tuominen, joka on myös kuvannut elämää talossa muistelmakirjassaan Kremlin kellot (1956).[7]

Dom na naberežnoin asunnot muutettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen omistusasunnoiksi ja se on nykyään keskeisen sijaintinsa vuoksi haluttu osoite.[1] Juri Trifonovin leski Olga Trifonova perusti taloon vuonna 1989 pienen museon, joka esittelee sen tunnettuja asukkaita.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pentti Sadeniemi: Talo Moskovan rantakadulla on yhä houkutteleva osoite (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 25.3.2001. Viitattu 11.12.2020.
  2. a b c d e f Teppo Tiilikainen: Näin elivät Stalinin suojatit Neuvostoliitossa Suomen Kuvalehti 28.11.2009. Viitattu 11.12.2020.
  3. a b c d e History of the House (englanniksi) The House on the Embankment Museum. Viitattu 11.12.2020.
  4. Deyan Sudjic: Eastern promise: How Stalin rebuilt Moscow in his own image (englanniksi) CNN 15.3.2017. Viitattu 11.12.2020.
  5. a b Museum "The House on the Embankment" (englanniksi) Russian Museums.info. Viitattu 11.12.2020.
  6. a b Dmitriy Romendik: Apparatchik Apartments: Behind the facades of the House on the Embankment (englanniksi) Russia Beyond (Rossiyskaya Gazeta) 16.4.2014.
  7. Arvo Tuominen: Kremls klockor, s. 22– (ruotsiksi) Marxistarkiv.se. Viitattu 11.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]