Ivan Konev

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ivan Stepanovitš Konev (ven. Иван Степанович Конев; 28. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) 1897 Lodeino, Vologdan kuvernementti - 21. toukokuuta 1973 Moskova) oli Neuvostoliiton marsalkka ja kaksinkertainen Neuvostoliiton sankari.

Biografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Konev työskenteli metsurina. Sotaan hän osallistui aliupseerina ja Venäjän sisällissodassa hän toimi panssarijunan komissaarina. Hän eteni arvoissa tasaisesti ja opiskeli Frunzen sotilasakatemiassa, josta valmistui vuonna 1934.[1]

Toisessa maailmansodassa Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon hän oli Neuvostoliiton 19. armeijan komentajana muun muassa Vitebskin ja Smolenskin taisteluissa. Hänet nimitettiin syyskuussa 1941 Lännen rintaman komentajana, mistä hänet siirrettiin lokakuussa Kalinin rintaman komentajaksi. Hän kunnostautui Moskovan taisteluissa torjuttaessa Saksan operaatio Taifuunia.

Konev toimi kesän 1943 taisteluissa Arorintaman komentajana Harkovan alueella sekä tammi- ja helmikuussa 1944 2. Ukrainan rintaman komentajana Kirovohradin ja Korsunin taisteluissa, minkä jälkeen hänet ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi. Sodan loppuvaiheissa hän oli 1. Ukrainan rintaman komentajana. Hänen johdolloon rintaman joukot etenivät tammikuussa 1945 Puolan eteläosien läpi Sleesiaan Oderille ja Neisselle.

Huhtikuun alussa Stalin määräsi Georgi Žukovin ja Konevin valtaamaan Berliinin. Rintamien rajan hän merkitsi päättyvän Lübbeniin ja antoi ymmärtää, että sen jälkeen Konev voi kääntää hyökkäyksen pohjoiseen suoraan Berliiniin. Hyökkäykset alkoivat 16. huhtikuuta ja johtivat Berliinin valtaukseen kaksi viikkoa myöhemmin. Konevin joukot saapuivat Berliiniin samaan aikaan kuin Žukovin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beevor, Antony: Berliini 1945. Berlin the downfall 1945, 2002.. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27036-9.
  • Konstantin Rokossovski: Sotilaan velvollisuus. Progress, Moskova, 1982.
  • Ryan, Cornelius: Viimeinen taistelu. Tammi, 1966.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sergeĭ Khrushchev, George Shriver, Thomas J. Watson, Jr. Institute for International Studies (Brown University), Stephen Shenfield: Memoirs of Nikita Khrushchev. Penn State Press, 2004. ISBN 0271023325. s.886
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.