2. Ukrainan rintama

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Red Army flag.svg Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteisrintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalininin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasuksen rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

2. Ukrainan rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 20. lokakuuta 1943 Arorintamasta. Rintama uudelleenorganisoitiin 10. kesäkuuta 1945 Odessan sotilaspiiriksi.[1] Puna-armeijan 1943–1944 talvioffensiivin aikana 2. Ukrainan rintama koostui 5. panssari- sekä 4. ja 53. armeijasta.[2]

2. Ukrainan rintama ylitti talvella 1943–1944 Dneprin Krementšukin kohdalta ja jatkoi etenemistä länteen. Tammikuun toisella viikolla se kääntyi pohjoiseen ja kohtasi Nikolai Vatutinin johtamat panssarijoukot, jotka olivat kääntyneet etelään tunkeutuessaan Puolaan. Näin syntyneeseen mottiin Korsunissa Tšerkasyn länsipuolella jäi kymmenen saksalaista divisioonaa. Adolf Hitler uskoi, että saksalaiset voisivat murtautua motista ja edetä uudelleen Kiovaan, mutta Erich von Manstein pyrki etenemään vain päärintamalla motin reunaan tarkoituksenaan auttaa motin sulauttamisessa päärintamaan. 16. helmikuuta saksalaiset olivat edenneet jo motin ja rintaman erotti vain tulviva Tikitšjoki. Puna-armeijan tankkien ja ratsuväen takaa-ajamana motitetut joukot, muun muassa SS-divisioona Wiking, taistelivat tiensä joen yli menettäen puolet miesvahvuudestaan ja kaiken raskaan kaluston.[2]

Maaliskuussa 1944 rintaman komentajaksi asetettiin Rodion Malinovski, jonka johdolla rintama jatkoi etenemistään kohti etelää. Yhdessä 3. Ukrainan rintaman kanssa se vapautti työnsi saksalaiset pois Neuvostoliiton maaperältä ja jatkoi etenemistään Balkanille miehittäen Romanian ja Bulgarian.[3]

Komentajat[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
  2. a b Korsun Pocket theeasternfront.co.uk. Viitattu 17.4. 2007. (englanniksi)
  3. Marshal of the Soviet Union Rodion Malinovsky ruswave.com. Viitattu 17.4. 2007. (englanniksi)