Dnepr

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo joesta. Dnepr on myös kantoraketti.
Dnepr
Dnepr avaruudesta nähtynä.
Dnepr avaruudesta nähtynä.
Alkulähde Valdain ylänkö
Laskupaikka Mustameri
Maat  Venäjä
 Valko-Venäjä
 Ukraina
Pituus 2 285 km
Alkulähteen korkeus 220 m
Virtaama 1 670 /s
Valuma-alue 516 300 km²

Dnepr (ven. Днепр, valkoven. Дняпро, Dnjapro, ukr. Дніпро, Dnipro), antiikin Borysthenes (m.kreik. Βορυσθένης, Borysthenēs) ja Danapris (m.kreik. Δάναπρις),[1] on noin 2 290 kilometrin pituinen joki Itä-Euroopassa. Se on Ukrainan pisin joki. Dnepr saa alkunsa Länsi-Venäjän Valdain ylängöltä, ja se virtaa Valko-Venäjän ja Ukrainan läpi laskeakseen Mustaanmereen. Se on Euroopan neljänneksi pisin joki; pidempiä ovat vain Volga, Tonava ja Ural.[2]

Dneprin valuma-alue sivujokineen.
Dneprin valuma-alue merkittynä vaaleilla sävyillä Valko-Venäjän (oranssi), Venäjän (vihreä) ja Ukrainan (punainen) alueilla.

Nykyinen Dnepr on valjastettu vesivoiman tuotantoon ja sitä luonnehtii valtavien patoaltaiden sarja. Joen alajuoksulta 1 670 kilometriä on purjehduskelpoista; 18 metriä leveät ja 270 metriä pitkät alukset voivat nousta Kiovaan asti. Aiemmin alajuoksulla Dnipron eteläpuolella oli lukuisia koskia, joiden takia jokiosuus oli kulkukelvoton.

Dneprin sivujoista rakennettiin kanavayhteyksiä Itämereen laskeviin Väinäjokeen, Niemeniin ja Veikselin Bugiin jo 1700–1800-luvuilla. Dnepr–Bug-kanavayhteyden sulkujen pituutta ollaan viimeisimmän kunnostushankkeen myötä kasvattamassa 89 metristä 120 metriin, mutta vesireitti ei vielä jatku navigoitavana Brestiä pidemmälle eli Puolan puoleiselle Bug-joelle.[3]

Dneprin pääjuoksun varrella olevista kaupungeista merkittävimpiä ovat

Dneprin tärkeimpiä oikean- (o) ja vasemmanpuoleisia (v) sivujokia latvalta lukien ovat Drut’ (o), Berezina (o), Sož (v), Pripet (o), Irpin (o), Desna (v), Ros (o), Sula (v), Vorskla (v), Samara (v), Konka (o), Bazavluk (o) ja Inhulets (o).

Tekojärvet ja vesivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dneprin vesivoimalaitospatojen kaskadi ja niiden patoamien tekojärvien sarja kattaa lähes koko Ukrainan jokiosuuden ja ulottuu Pripetin suulta alas Kah’ovkaan. Sen rakentaminen muutti jokiuoman luonteen täydellisesti; alkuperäisestä jokiuomasta on jäljellä vain lyhyitä katkelmia: Pripetin suun yläpuolella, Kiovan yläpuolella sekä Kanivin, Kamjansken ja Kah’ovkan alapuolella.

Tekojärvi Pinta-ala (km²) Tilavuus (km³) Voimalaitos (teho ja valmistumisvuosi) Suuret rantakaupungit
Kiovan tekojärvi 922 3,7 389 MW (1966) ei yli 30 000 as. kaupunkeja
Kanivin tekojärvi 675 2,6 444 MW (1976) Kiova, Kaniv, Perejaslav-H’melnytskyi
Krementšukin tekojärvi 2 250 13,5 625 MW (1961) Tšerkasy
Kamjansken tekojärvi (aiempi Dniprodzeržynskin tekojärvi) 567 2,5 352 MW (1965) Horišni Plavni, Kamjanske, Verh’nodniprovsk
Dneprin tekojärvi 420 3,3 1 500 MW (1932) Zaporižžja
Kah’ovkan tekojärvi 2 155 18,2 351 MW (1958) Enerhodar, Nikopol

Vesivoimalaitokset tuottavat noin 10 prosenttia Ukrainan sähkövoimasta. Suurin niistä on Zaporižžjassa Dneprin tekojärven patoon liittyvä DniproHES, joka valmistuessaan vuonna 1932 oli Euroopan suurin.

  1. Smith, William: ”Borysthenes”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Dnieper River Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  3. ИСТОРИЯ РАЗВИТИЯ ПРЕДПРИЯТИЯ РУЭСП "ДНЕПРОБУГВОДПУТЬ" Dneprobug.by. Arkistoitu 20.3.2012. Viitattu 14.5.2017. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]