Dekapolis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Roomalaisen Palestiinan kartta. Dekapoliin kaupungit merkitty punaisella.

Dekapolis (m.kreik. Δεκάπολις, lat. Decapolis, ”Kymmenen kaupunkia”) oli kymmenen Palestiinassa ja Syyriassa pääasiassa Jordanjoen itäpuolella sijainneen hellenistisen kaupungin yhteisnimitys alueen roomalaisvallan ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun tienoilla.[1][2] Dekapoliin kaupungit sijaitsivat nykyisten Jordanian, Israelin ja Syyrian alueilla. Kaupungit eivät välttämättä muodostaneet mitään virallista yhteenliittymää, mutta ne yhdistettiin toisiinsa kulttuurisin, kielellisin ja poliittisin perustein — ne olivat hellenistisen kulttuurin keskuksia muutoin seemiläisellä (heprealaisella ja aramealaisella) alueella.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dekapoliihin kuului useita kaupunkeja, eikä määrä välttämättä ollut juuri kymmenen. Kaupunkien määrä saattoi myös vaihdella eri aikoina. Useimpien antiikin aikaisten luetteloiden mukaan Dekapoliihin kuuluivat seuraavat kaupungit:[2][3]

Plinius vanhemman mukaan kaupungeista esiintyi useita erilaisia luetteloita, joissa useimmissa esiintyivät yllä mainitut nimet.[1][8] Eräässä toisessa versiossa nimet olivat muutoin samat, mutta Damaskos puuttui luettelosta, ja Rafana ja Abila oli mainittu erikseen.[1]

Klaudios Ptolemaios luettelee puolestaan yhteensä kahdeksantoista kaupunkia ”Koile-Syyrian ja Dekapoliin” kaupungeiksi, ja niistä yhdeksän on samoja kuin yleisimmässä Dekapoliin kaupunkien luettelossa: Damaskos, Dion, Filadelfeia, Gadara, Gerasa, Hippos, Kanatha, Pella ja Skythopolis. Lisäksi hänellä esiintyy kolme nimeä, joita yleisesti pidetään Dekapoliin kaupunkeina: Abila, Adra ja Kapitolias.[9] Näin eri nimiä on yhteensä nämä sekä Rafana mukaan lukien 13.

Josephus kutsui Skythopolista ”Dekapoliin suurimmaksi kaupungiksi”, mutta ei mainitse muita kaupunkeja.[10] Tämä voi viitata siihen, ettei sitäkin suurempi Damaskos kuulunut Dekapoliihin vielä varhaisina aikoina.[4] Monet Dekapoliin kaupungit sijaitsivat strategisesti tärkeillä paikoilla ja merkittävien kauppateiden varrella.[11]

Maantieteellisessä mielessä termi Dekapolis viittaa kaupunkien välille jääneeseen suhteellisen yhtenäiseen alueeseen.[12] Se käsitti Syyrian eteläosan, osan Peraian alueesta eli Jordanjoen itäpuolen sekä pienen osan Jordanjoen länsipuolesta.[2] Toisaalta Matteuksen evankeliumissa Dekapoliin alue käsitetään eri asiaksi kuin alue ”Jordanin toisella puolen”.[2][13] Eusebios piti Dekapoliin aluetta sinä osana Peraiaa, joka sijaitsi ”Hippoksen, Pellan ja Gadaran tienoilla”.[2][14] Pohjoisin Dekapoliin kaupungeista oli Damaskos ja eteläisin Filadelfeia.[12] Dekapoliin aluetta ympäröivät pohjoisessa syyrialainen Hauran, lännessä juutalainen Palestiina, ja idässä ja etelässä nabatealainen Arabia.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filadelfeian eli nykyisen Ammanin roomalainen teatteri.

Dekapoliin kaupungit oli perustettu hellenistisellä kaudella. Tuolloin alueelle asettui paljon entisiä Aleksanteri Suuren makedonialaisen armeijan sotilaita tämän valloitusten jälkeen. Nämä perustivat sekä kokonaan uusia kaupunkeja, että asuttivat ja rakensivat uudelleen jo olemassa olleita kaupunkeja.[11] Osa Dekapoliin kaupungeista esitti jopa Aleksanterin itsensä perustajakseen.[4] Varhaisimmat Dekapoliin kaupungeista olivat Dion ja Pella. Ne perustettiin 300-luvun eaa. lopulla, ehkä todennäköisemmin Perdikkaan tai Antigonoksen kuin vielä Aleksanterin aikana.[4] Makedonialaistausta näkyy kyseisten kaupunkien nimissä, sillä ne viittaavat tunnetumpiin Dioniin ja Pellaan Makedoniassa.

Kaupunkien asukkaat olivat osaksi, kenties jopa suurimmaksi osaksi, paikallista väestöä, mutta nämä hellenisoituivat eli kreikkalaistuivat kulttuuriltaan ajan kuluessa. Näin Dekapoliin kaupunkien asukkaat näkivät itsensä hellenististen polisten eli kaupunkivaltioiden kansalaisina,[1] vaikkakin varsinaisten, itsenäisten kreikkalaisten polisten kausi olikin hellenistisellä kaudella jo ohi. Kaupungeilla saattoi olla varhaista yhteistyötä suojautumisessa alueen seemiläisiä asukkaita vastaan.[12]

Hippoksen akropolis.

Dekapolis-käsitteen synty liitetään yleensä Pompeiuksen hallintouudistuksiin sen jälkeen, kun tämä oli vallannut Palestiinan Hasmonien hallitsijasuvulta Rooman valtakunnalle vuonna 63 eaa.[1][3] Viimeistään käsitteen arvioidaan olleen olemassa Herodes Suuren aikana. Roomalaiset näkivät kreikkalaiskaupungit hyödyllisenä muutoin seemiläisen alueen hallitsemisen ja rajaseudun vartioimisen kannalta, ja myönsivät kaupungeille monia etuoikeuksia. Näin ne saivat säilyttää asemansa itsehallinnollisina ”poliksina” Rooman vallan alla. Ne saivat päättää paikallisista asioistaan, hallita lähiympäristöään ja muun muassa lyödä oma rahaa.[11] Dekapolis itsessään on usein nähty jonkinlaisena kaupunkien poliittisena liittona, mutta tästä ei ole todisteita, eikä termiä käytetty tällaisessa merkityksessä esimerkiksi rahoissa tai piirtokirjoituksissa.[4][15] Pompeiuksen valloitusten muistona Dekapoliin kaupungit käyttivät ajanlaskuun niin kutsuttua Pompeiuksen aikaa.

Skythopoliin raunioita.

Varhaisin lähde Dekapoliin olemassaoloon on Plinius vanhempi ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Hän sanoo, että Juudean lähellä Syyrian suunnassa oli alue nimeltä Regio Decapolitana, joka sai nimensä sen kymmenestä kaupungista.[1][8] Nimitys esiintyy myös muun muassa Josephuksella, Klaudios Ptolemaioksella ja Strabonilla.[11] Hallinnollisesti Dekapoliin kaupungit olivat Rooman vallan alusta lähtien osa Syrian provinssia. Herodes Suuren kaudella roomalaiset antoivat kuitenkin Gadaran ja Hippoksen ja myöhemmin myös Kanathan, Rafanan ja ehkä myös Dionin tämän valtaan.[1][4]

Herodeksen kuoleman jälkeen Dekapoliin kaupungit palautuivat osaksi Syrian provinssia. Tämän jälkeen, ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, Dekapoliilla oli jonkin aikaa oma prefekti. Näin se saattoi olla lyhyen aikaa jonkinlainen poliittinen kokonaisuus Syrian provinssin osana.[4][15]

Uudessa testamentissa nimi Dekapolis esiintyy kolmesti.[16] Jeesuksen kerrotaan kulkeneen alueen läpi, ja sieltä liittyi hänen mukaansa useita seuraajia. Gadaraan sijoittui tapahtuma, jossa Jeesus ajoi pahat henget sikoihin.[17] Pellasta tuli varhaiskristillinen keskus Jerusalemin kristittyjen paettua sinne ennen Jerusalemin tuhoa.[11]

Dekapolis lakkasi käytännössä olemasta 100-luvulla jaa. Vuonna 106 Dekapoliin itäisimmät kaupungit Dion, Filadelfeia ja Gerasa siirrettiin osaksi uutta Arabian provinssia, joka perustettiin Nabatealaisten kuningaskunnan kukistamisen jälkeen. Läntiset kaupungit Pella, Gadara, Abila ja Kapitolias puolestaan tulivat jossakin vaiheessa 100-lukua osaksi Palaestina Secundan provinssia.[1][4][15]

Suurin osa Dekapoliin kaupungeista on nykyisin raunioina ja arkeologisia alueita. Tällaisinakin ne erottuvat kokonsa ja monumentaaliarkkitehtuurinsa osalta seudun seemiläisten kaupunkien raunioista.[11] Damaskos ja Filadelfeia eli nykyinen Amman ovat asuttuja edelleen, ja monien muiden paikalle tai lähelle on syntynyt asutusta myöhemmin. Kaikkien kaupunkien sijaintia ei tunneta varmuudella. Suurin arvoitus on ollut Rafanan sijainti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Hippos-Sussita Excavations Project: About The Zinman Institute of Archaeology. Viitattu 6.5.2019.
  2. a b c d e Smith, William: ”Decapolis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Viro, Voitto: Pyhän maan matkaopas, s. 195–196. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1963.
  4. a b c d e f g h i Kropp, Andreas & Mohammad, Qasim: Dion of the Decapolis. Tell al-Ash'arī in southern Syria in the light of ancient documents and recent discoveries. Levant. The Journal of the Council for British Research in the Levant, 2006, 38. vsk, s. 125–144. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b The Decapolis Atlas Tours. Viitattu 6.5.2019.
  6. Where was the Raphana of the Decapolis located? Qanat Fir'aun. Viitattu 6.5.2019.
  7. Schürer, Emil & Vermes, Geza & Millar, Fergus: The History of the Jewish People in the Age of Jesus Christ, s. 138. Nide 2. A. & C. Black, 2014. ISBN 1472558294. Teoksen verkkoversio.
  8. a b Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.18.
  9. Klaudios Ptolemaios: Geografia 5.14.18.
  10. Josephus: Juutalaissodan historia (Bellum Judaicum) 3.8.7.
  11. a b c d e f Molloy, Joseph: Decapolis Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  12. a b c Decapolis Encyclopaedia Britannica. Viitattu 6.5.2019.
  13. Matt. 4:25
  14. Eusebios Kesarealainen: Onomastikon, Δεκάπολις.
  15. a b c Lenzen, C. J. & Knauf, E. A.: Beit Ras/Capitolias. A preliminary evaluation of the archaeological and textual evidence. Syria. Archéologie, Art et histoire, 1987, 64. vsk, nro 1–2, s. 21–46. Artikkelin verkkoversio.
  16. Matt. 4:25, Mark. 5:20, Mark. 7:31
  17. Matt. 8:28

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]