Mustavalkoleguaani
| Mustavalkoleguaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Osalahko: | Leguaanimaiset Iguania |
| Heimo: | Leguaanit Iguanidae |
| Suku: | Maaleguaanit Ctenosaura |
| Laji: | similis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ctenosaura similis |
|
 Mustavalkoleguaanin levinneisyys |
|
| Alalajit[2] | |
| Katso myös | |
|
|
|
Mustavalkoleguaani[3][4] eli nokileguaani[5] eli keskiamerikanpiikkihäntäiguaani[6] (Ctenosaura similis) on leguaanien heimoon kuuluva liskolaji. Se on maaleguaanien suvun suurin ja laajimmalle levinnein laji. Sitä tavataan Meksikossa ja Keski-Amerikassa, jossa sitä käytetään ihmisravinnoksi. Mustavalkoleguaani on mitattu maailman nopeimmaksi liskoksi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustavalkoleguaanin tunnistaa sen lieriömäisestä ja piikikkäästä hännästä.[7] Lajin väritys ja kuviointi vaihtelevat paljon, mutta täysikasvuiset yksilöt ovat ruumiinväriltään tavallisesti vaaleanharmaasta kellanruskeaan ja niiden selässä ja kyljessä on 4-12 mustaa raitaa. Täysikasvuiset koiraat voivat kasvaa jopa 1,5 metriä pitkiksi, mutta naaraat ovat pienempiä ja saavuttavat yleensä metrin pituuden.[8] Se voi painaa viisi kiloa.[9]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustavalkoleguaani elää Etelä-Meksikossa, Nicaraguassa, Guatemalassa, El Salvadorissa, Hondurasissa, Belizessä, Costa Ricassa, Panamassa sekä Providencian ja San Andrésin saarilla Kolumbiassa. Lisäksi sitä on istutettu Venezuelaan ja Floridaan.[2] Mustavalkoleguaani viettää suurimman osan ajastaan maassa, mutta on tarvittaessa hyvä kiipeilijä. Nuoret yksilöt pysyttelevät enemmän puissa, mahdollisesti välttääkseen joutumasta suurempien mustavalkoleguaanien syömäksi.[9] Lajia tavataan kuivista ja kosteista metsäisistä alueista. Lisäksi se elää kallioalueilla, savanneilla ja rannikoiden marskimaiden ja soiden ympärillä.[10] Mustavalkoleguaani suosii kivikkoista elinympäristöä, jossa se voi paistatella auringossa, piiloutua halkeamiin ja kiivetä puihin.[8][9]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustavalkoleguaani on maailman nopein lisko. Washingtonin yliopiston professori Raymond Huey kollegoineen on mitannut sen nopeudeksi 34,9 km/h, mikä on myös suurin matelijan maalla saavuttama nopeus.[4].[11] Se puree ja käyttää häntäänsä aseena kun se ei voi juosta vaaraa pakoon. Laji viettää tavallisesti koko aamunsa auringon paisteessa lämmittelemiseen viileän yön jälkeen.[9]
.jpg)
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parittelu tapahtuu keväällä ja koiraat osoittavat reviirin johtajuuden heiluttamalla päätään. Naaraat kaivavat pesän ja munivat jopa 30 munaa 8–10 viikkoa parittelun jälkeen. Vihreänruskeat poikaset kuoriutuvat 90 päivän kuluttua ja kaivavat tiensä ulos pesästä.[9][8][10]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustavalkoleguaani on täysikasvuisena pääasiassa kasvinsyöjä, joka syö lehtiä, kukkia, hedelmiä ja varsia. Joskus ne syövät myös pieniä munia ja eläimiä, kuten niveljalkaisia, kaloja sekä lintuja.[9] Nuoret yksilöt syövät lähes yksinomaan hyönteisiä ja siirtyvät kasviperäiseen ravintoon täysikasvuisena.[8]
Ihmiskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustavalkoleguaania syödään ja myydään kauppatoreilla Meksikossa ja Keski-Amerikassa, jossa sillä uskotaan olevan lääkinnällistä arvoa.[1][7]
Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pasachnik, S.: Ctenosaura similis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Ctenosaura similis The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 6.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 878. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ a b Glenday, Craig (päätoim.): Guinness World Records 2015, s. 54. Helsinki: Sanoma Media Finland, 2014. ISBN 978-951-32-3988-6.
- ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 153. Suomentanut Hiltunen, Marja-Leena & Pertti. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
- ↑ O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 68. Suomentanut Welling-Hirvonen, Sari. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
- ↑ a b Savage, Jay M.: The Amphibians and Reptiles of Costa Rica: A Herpetofauna between Two Continents, between Two Seas, s. 435–437. Chicago: University of Chicago Press, 2002. ISBN 0-226-73537-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d Black Spiny-Tailed Iguana Reptile & Amphibian Discovery Zoo. Arkistoitu 14.5.2018. Viitattu 6.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Black Iguana Costa Rica. 15.3.2012. Viitattu 11.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Black Spiny-Tailed Iguana The Belize Zoo. Arkistoitu 12.5.2018. Viitattu 11.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Kuosanen, Pävi (toim.): Guinness suuri ennätyskirja 1997, s. 36. Helsinki: Helsinki Media, 1996. ISBN 951-32-0034-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Animal Diversity Web: Ctenosaura similis (Black Iguana) (englanniksi)