Ctenolepisma longicaudata

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ctenolepisma longicaudata
Ctenolepisma longicaudata 63.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Toukkasukahäntäiset Thysanura
Heimo: Lepismatidae
Suku: Ctenolepisma
Laji: longicaudata
Kaksiosainen nimi

Ctenolepisma longicaudata
Escherich, 1905

Synonyymit
  • Ctenolepisma urbana (Slabaugh, 1940)
  • Ctenolepisma coreana (Uchida, 1943
  • Ctenolepisma dives (Silvestri, 1908)
  • Ctenolepisma pinicola' (Uchida, 1964)
  • Lepisma corticola (Ridley, 1890)[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ctenolepisma longicaudata Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ctenolepisma longicaudata Commonsissa

Ctenolepisma longicaudata on pohjoisamerikkalainen toukkasukahäntäisiin kuuluva hyönteislaji.[2] Se on sukua sokeritoukalle ja tämän ohella sitä englannin kielessä usein kutsutaan nimellä silverfish.[3][4]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on sokeritoukkaa hieman suurempi, täysikasvuisen hyönteisen ruumiin pituus on 15–19 millimetriä. Ruumis vaihtelee väriltään vaaleanharmaasta tummanharmaaseen. Sen vatsapuolen alaosassa ei ole sokeritoukalle tyypillisiä karvatupsuja, mutta ne sijaitsevat yläosassa. Vatsapuolen takaosassa on kaksi sormentyylistä osoitinparia.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa laji on levinnyt Keskilännestä Yhdysvaltojen eteläosaan, ja sitä voi esiintyä haittaeläimenä myös Etelä-Kaliforniassa.[2] Sitä esiintyy myös Australiassa[5], Euroopassa[1]. Laji tavattiin ensimmäisen kerran Norjassa vuonna 2013, jonka jälkeen se on levittäytynyt lähes koko maahan[6][7]. Laji on levittäytynyt myös Ruotsiin ja Suomeen, mistä ensimmäiset on havaittu jo 1990-luvulla[8]. Lajia tavattiin 1995 ensimmäistä kertaa myös Japanissa, Ogasawaran saarilla.[9]

Elinympäristö ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan ihmisasumusten sisätilojen halkeamissa kellareista ullakoille, komeroissa, varastoissa, keittiöissä ja autotalleissa. Eläin piileskelee päiväsaikaan ja välttelee valoa. Eläintä ei ole tavattu ulkosalta.[2]

Laji käyttää ravinnokseen kemikaalipitoisia selluloosatuotteita kuten ohutta konekirjoituspaperia, talouspaperia, sellofaania, vehnäjauhoja, lihaliemikuutioita, tärkkelyspitoisia materiaaleja ja kuivamuonia.[2]

Nymfivaiheessa oleva nuori yksilö.

Elinkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras munii yleensä 2–20 munaa kerrallaan asuntojen halkeamiin. Juuri kuoriutuneella nymfillä ei vielä ole karvatupsuja eikä suomuja. Suomut tulevat neljännellä kuorenvaihdolla ja sukuelimet 14. kuorenvaihtokerralla. Hyönteinen saavuttaa sukukypsyyden 2–3-vuotiaana. Täysikasvuinen eläin voi vaihtaa kuorta vielä 3–5 kertaa viiden vuoden aikana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ctenolepisma (Ctenolepisma) longicaudata Escherich 1905 Fauna Europaea. 2004. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f Robin McLeod: Species Ctenolepisma longicaudata - Gray Silverfish bugguide.net. 11.10.2007. Iowa State University Entomology. (englanniksi)
  3. Julian R. Yates III: Silverfish Urban Knowledge Master. University of Hawaii at Manoa. Viitattu 7.2.2010. (englanniksi)
  4. Joel Hallan: Lepismatidae Latreille, 1802 Biology Catalog. 24.3.2008. Texas A & M University. Viitattu 15.2.2010. (englanniksi)
  5. Species Ctenolepisma (Ctenolepisma) longicaudata Escherich, 1905 9.10.2008. Department of the Environment, Water, Heritage and the Arts. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  6. Tarjei Kramviken: Forsikringsselskap kan tape 146 mill. på skjeggkre – nå vil de omdefinere skadedyret NRK. 15.10.2018. Viitattu 13.12.2018. (norjaksi)
  7. Skjeggkre er på vei over hele Norge osloskadedyr.no. Viitattu 13.12.2018. (norjaksi)
  8. Den långsprötade silverfisken erövrar Sverige - finns också i Finland svenska.yle.fi. Viitattu 13.12.2018. (ruotsiksi)
  9. Machida Ryuichiro, Ohbayashi Takashi: Thysanurans from the Ogasawara Islands (Zygentoma, Lepismatidae), Ctenolepisma longicaudata and Acrotelsa collaris, New to the Japanese Fauna. Japanese journal of entomology, 1996, 64. vsk, nro 2, s. 365-6. The Entomological Society of Japan. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)