Toukkasukahäntäiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toukkasukahäntäiset
Uunitoukka (Thermobia domestica)
Uunitoukka (Thermobia domestica)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Dicondylia
Lahko: Toukkasukahäntäiset
Zygentoma
Börner, 1904
Heimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Toukkasukahäntäiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Toukkasukahäntäiset Commonsissa

Toukkasukahäntäiset (Zygentoma) on pieni ja alkeellinen hyönteislahko. Lahkoon kuuluu noin 500 siivetöntä lajia,[1] joista Suomessa on tavattu neljä.[2] Tunnetuin laji on sokeritoukka.

Aiemmassa luokittelussa toukkasukahäntäiset ja siimahäntäiset (Microcoryphia tai Archaeognatha) olivat yhdistettynä samaan kolmisukahäntäiset-lahkoon (Thysanura), mutta nykyisin molemmat luetaan omiin lahkoihinsa, jotka eivät ole toisilleen läheistä sukua. Ryhmät on helpoin erottaa siitä, että siimahäntäiset hyppivät, toukkasukahäntäiset voivat liikkua vain juosten.[3] Tieteellistä nimeä Thysanura käytetään kuitenkin usein viittaamaan nykyisiin toukkasukashäntäisiin.

Lahkon varhaisimmat fossiiliset jäänteet ovat devonikaudelta, jolloin toukkasukahäntäisten myös anatomisten piirteiden perusteella oletetaan kehittyneen. Fossiiliaineistossa on kuitenkin valtava aukko kunnes liitukaudella ja sen jälkeen fossiloituneita näytteitä tunnetaan. Suurin osa fossiiliaineistosta on liitukautisista ja sen jälkeisistä meripihkoista.[1]

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukkasukahäntäisten takaruumiin kärjessä on aina kolme keskenään suunnilleen yhtä pitkää sukasta. Toukkasukahäntäiset ovat siivettömiä hyönteisiä, niiden pitkänomaista vartaloa peittävät usein suomut. Tuntosarvet ovat pitkät. Näköaistimina toimivat vaatimattomat verkkosilmät, ja päässä on lisäksi kolme pistesilmää. Heimon Nicoletiidae lajeilla ei ole silmiä lainkaan. Suuosat ovat purevat. Raajojen nilkoissa on 2–4 jaoketta.[2]

Muodonvaihdos on olematon. Munista kuoriutuu nymfejä, jotka muistuttavat aikuisia, mutta ovat pienempiä. Nymfit kehittyvät jopa usean kymmenen toukkavaiheen kautta aikuisiksi. Toisin kuin kehittyneemmät hyönteiset, myös aikuiset yksilöt luovat nahkansa.[2]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnokseen kolmisukahäntäiset käyttävät tärkkelyspitoista kasviainesta ja kulttuuriympäristössä myös esimerkiksi paperia tai liimoja, mutta niille kelpaavat myös sienirihmastot ja muiden hyönteisten raadot. Toukkasukahäntäiset ovat ilmeisesti pitkäikäisiä, ja niiden elinkaari kestänee 2–7 vuotta.[2][4] Toukkasukahäntäiset ovat aktiivisimmillaan öisin.

Lisääntyminen tapahtuu epäsuoran hedelmöityksen kautta. Koiras tuottaa seittirihmaa, josta se tekee telttamaisen rakenteen vaakasuoran pinnan ja jonkin pystyssä olevan pinnan väliin. Koiras laskee telttaan spermapaketin eli spermatoforin ja kosiorituaalien yhteydessä houkuttelee naaraan telttaan, jossa naaras poimii paketin sukuaukkoonsa. "Parittelun" päätteeksi naaras puristaa tyhjän paketin ulos ja syö sen. Munat lasketaan elinympäristön halkeamiin ja rakoihin.[5][6]

Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toukkasukahäntäisiä on vanhastaan tavattu kahta lajia: sokeritoukka (Lepisma saccharina) on varsin yleinen asuntojen, etenkin kylpytilojen vieras. Sitä vastoin uunitoukka (Thermobia domestica) vaatii elinympäristöltään selvästi asuintiloja korkeampaa lämpötilaa ja sen levinneisyys rajoittuu joihinkin erikoisempiin laitoksiin[7]. Viime vuosina Suomeen ovat vakiintuneet uusina sisätiloissa viihtyvinä lajeina myös Ctenolepisma lineata sekä Ctenolepisma longicaudata[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067. s. 94
  2. a b c d Larry Huldén: Suomen hyönteislahkot. Luonnontietellinen keskusmuseo (opintomoniste)
  3. a b Ilpo Mannerkoski, Seppo Koponen & Pekka T. Lehtinen: ”Kolmisukahäntäiset - Thysanura”, Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010., s. 376–377. Suomen ympäristökseskus, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.6.2015).
  4. Order Zygentoma - Silverfish BugGuide.net
  5. North Carolina State University: Thysanura (englanniksi)
  6. Amateur Entomologists' Society: Three-pronged bristletails (englanniksi)
  7. Sisätilojen tuholaiset. Opetusmateriaali, Kuopion yliopisto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]