Bukarestin rauha (1918)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Romanian pääministeri Alexandru Marghiloman allekirjoittamassa Bukarestin rauhansopimusta.

Bukarestin rauhansopimus oli 7. toukokuuta 1918 allekirjoitettu Romanian ja keskusvaltojen välinen rauhansopimus, jolla Romania irtautui ensimmäisestä maailmansodasta. Rauhansopimuksen osapuolina olivat Romanian ohella Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta. Romania ei koskaan virallisesti ratifioinut sopimusta, ja se raukesi kokonaan maailmansodan päätyttyä keskusvaltojen tappioon saman vuoden lopussa.[1][2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romania liittyi maailmansotaan ympärysvaltojen puolelle elokuussa 1916, mutta joutui nopeasti alakynteen. Saksan armeija valloitti ja miehitti suuren osan Romaniasta, mukaan lukien maan pääkaupungin Bukarestin joulukuussa 1916, mutta Romanian armeija jatkoi taistelua maan koillisosissa.[3] Kuningas Ferdinand I, hallitus ja parlamentti siirtyivät pakoon Iașiin.[3] Kun Venäjä irtautui lokakuun vallankumouksen jälkeen maailmansodasta, Romania jäi yksin itärintamalla ja sen asema kävi mahdottomaksi.[2][3]

Aselepo solmittiin Focșanissa 9. joulukuuta 1917 pääministeri Ion I. C. Brătianun hyväksynnällä, mutta rauhanneuvottelujen aloittaminen lykkääntyi, sillä Ferdinand I oli haluton hyväksymään nöyryyttäviksi ennakoituja rauhanehtoja.[3][4] Venäjän allekirjoitettua Brest-Litovskin rauhan maaliskuun 1918 alussa Romania ei voinut enää jatkaa viivyttelyä, joten Alexandru Averescun hallitus erosi ja kuningas nimitti pääministeriksi saksalaismielisen Alexandru Marghilomanin, jonka toivottiin saavuttavan Romanialle edullisemman neuvottelutuloksen.[3][5]

Rauhansopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihreällä Romanian Bulgarialle ja punaisella Itävalta-Unkarille luovuttamat alueet, keltaisella keskusvaltojen yhteiseen miehitykseen jäänyt alue.

Bufteassa allekirjoitettiin 5. maaliskuuta 1918 välirauhansopimus, joka toimi pohjana 7. toukokuuta allekirjoitetulle lopulliselle rauhansopimukselle.[3][2] Romanian valtuuskuntaa johti lopullisissa neuvotteluissa pääministeri Marghiloman, Saksan valtuuskuntaa ulkoministeri Richard von Kühlmann, Osmanivaltakunnan valtuuskuntaa ulkoministeri Ahmed Nesimi Bey ja Bulgarian valtuuskuntaa pääministeri Vasil Radoslavov. Itävalta-Unkaria edusti ulkoministeri Stephan Burián.[2] Allekirjoitus tapahtui kuninkaallisessa Cotrocenin palatsissa Bukarestissa.[6]

Rauhanehtojen mukaan Romania joutui palauttamaan Bulgarialle vuoden 1913 Bukarestin rauhassa saamansa Etelä-Dobrudžan sekä osan Pohjois-Dobrudžasta.[1][7] Keskusvallat ottivat yhdessä haltuunsa loput Dobrudžasta aina Tonavaan ja sen eteläiseen laskuhaaraan saakka.[7] Itävalta-Unkari sai oikeuden kontrolloida Romanian alueella sijaitsevia Karpaattien solia,[1] ja sille luovutettiin raja-alueelta noin kymmenen kilometrin levyinen kaistale, jolla asui 23 000 ihmistä.[3] Keskusvallat saivat toistaiseksi jatkaa myös Romanian länsiosien miehitystä, ja Romania joutui kustantamaan miehitysjoukkojen ylläpidon.[8][3] Lisäksi Romania joutui vuokraamaan öljylähteensä Saksan käyttöön 90 vuoden ajaksi.[1] Romania sai toisaalta pitää Bessarabian, joka oli irtautunut sekasortoon ajautuneesta Venäjästä ja liitetty Romaniaan huhtikuussa 1918.[3] Romanian piti demobilisoida armeijansa rajoitettuun rauhan ajan vahvuuteen, poikkeuksena Bessarabiaan Ukrainan vastaisen rajan turvaksi sijoitetut joukot.[9]

Sopimuksen kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bukarestin rauhansopimus hyväksyttiin kesä- ja heinäkuun 1918 aikana Saksan ja Romanian parlamenttien molemmissa kamareissa,[2] mutta ratifioimisprosessia ei viety Romaniassa loppuun saakka, sillä kuningas Ferdinand I ei vahvistanut sopimusta allekirjoituksellaan.[4][3] Bulgarian antautuminen syyskuun 1918 lopussa muutti tilanteen, jolloin Marghilomanin hallitus erosi.[5] Lokakuussa 1918 Romania irtisanoutui rauhansopimuksesta, ja Ranskan joukkojen edettyä 10. marraskuuta Tonavan pohjoispuolelle Romania liittyi uudelleen sotaan ympärysvaltojen puolelle.[2][5] Saksa tunnusti ympärysvaltojen kanssa 11. marraskuuta solmimassaan Compiègnen aselevossa virallisesti Bukarestin ja Brest-Litovskin rauhansopimukset rauenneiksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Treaty of Bucharest (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.12.2013.
  2. a b c d e f g Treaty of Bucharest, 7 May 1918 (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 5.3.2022.
  3. a b c d e f g h i j Harald Heppner & Rudolf Gräf: Romania (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War 10.12.2018. Viitattu 5.3.2022.
  4. a b King Ferdinand I (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 29.12.2013.
  5. a b c Milan Ristović: Occupation during and after the War (South East Europe) (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War 8.10.2014. Viitattu 5.3.2022.
  6. Cotroceni Palace (englanniksi) President of Romania. Viitattu 5.3.2022.
  7. a b Treaty of Bucharest, 7 May 1918: Articles 10-12 (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 5.3.2022.
  8. Treaty of Bucharest, 7 May 1918: Articles 14-23 (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 5.3.2022.
  9. Treaty of Bucharest, 7 May 1918: Articles 3-9 (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 5.3.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]