Boeing C-17 Globemaster III

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
C-17 Globemaster III
Tyyppi kuljetuslentokone
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja McDonnell Douglas / Boeing
Ensilento 15. syyskuuta 1991
Esitelty 17. tammikuuta 1995
Tila käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain ilmavoimat
Intian ilmavoimat
Britannian kuninkaalliset ilmavoimat
Australian kuninkaalliset ilmavoimat
Valmistusvuodet 1991–2015[1]
Kehitetty mallista McDonnell Douglas YC-15 (prototyyppi)

C-17 Globemaster III on alun perin McDonnell Douglasin kehittämä ja nykyään Boeingin valmistama strateginen kuljetuslentokone, jolla operoivat Yhdysvaltain ilmavoimat, Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat, Australian kuninkaalliset ilmavoimat, Kanadan ilmavoimat, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Qatarin ilmavoimat ja Heavy Airlift Wing.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-17 pystyy joukkojen ja kaikentyyppisen rahdin nopeaan kuljettamiseen tai pudottamiseen tukikohtiin tai suoraan kohdealueelle. Niitä on käytetty toimittamaan sotilastarvikkeita ja humanitaarista apua operaatio Enduring Freedomissa Afganistanissa sekä operaatio Iraqi Freedomissa Irakissa. Viisitoista Yhdysvaltain ilmavoimien C-17:ää pudotti 26. maaliskuuta 2003 yöpudotuksena 1 000 laskuvarjojääkäriä Bashuriin Irakiin pohjoisen rintaman avaamiseksi Irakia vastaan.

C-17 Globemaster III -lentue Virginiassa.
C-17 Australiassa.
Edessä KC-10 ja takana C-17.
C-17 ilmassa.
C-17 ILA 2002-näyttelyssä Berliinissä.

Yhdysvaltain ilmavoimien C-17 evakuoi 17. marraskuuta 2013 yli 670 Taclobanin kaupungin asukasta Filippiineillä hirmumyrsky Haiyanin tieltä.[2] Myös Yhdistyneen kuningaskunan ilmavoimien C-17 osallistui avustusoperaatioihin alueella.[3]

Yhdysvaltain ilmavoimien C-17 kone evakuoi 16. elokuuta 2021 Kabulista 640 afganistalaista Taleban-joukkojen tieltä.[4]

Suomi on mukana kahdentoista maan ryhmässä (Strategic Airlift Capability), joka on hankkinut yhteiskäyttöön kolme C-17-konetta. Mukana ovat Nato-jäsenistä Suomen lisäksi Norja, Yhdysvallat, Unkari, Viro, Liettua, Alankomaat, Puola, Slovenia, Bulgaria ja Romania. Naton rauhankumppanuusohjelman jäsenistä mukana on Ruotsi. Ensimmäinen koneista luovutettiin heinäkuussa 2009, toinen syyskuussa ja kolmas lokakuussa 2009. Koneita operoi SAC:n operatiivinen yksikkö Heavy Airlift Wing ja ne on sijoitettu Pápan lentotukikohtaan Länsi-Unkariin.[5]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-17:n voimanlähteenä on neljä työntövoiman kääntimillä eli suihkujarruilla varustettua F117-PW-100 (Pratt & Whitney PW2040) ohivirtausmoottoria. Jokainen moottori tuottaa 180 kN työntövoiman.

Kone vaatii vain kolmen hengen miehistön. Se voi kuljettaa 70 tonnia painavan M1 Abrams -panssarivaunun. Maksimikuljetuskapasiteetti C-17:llä on 77 500 kg. Lentokorkeus 28 000 jalkaa (8 500 m), lentomatka 2 400 meripeninkulmaa (4 400 km). Lentonopeus 450 solmua (833 km/h) (0.74Mach). C-17 tarvitsee operoidakseen vähintään 900 m pitkän ja 27 m leveän kiitotien.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 3
  • Siipien kärkiväli: 51,75 m
  • Pituus: 53 m
  • Korkeus: 16,8 m
  • Siipipinta-ala: 353 m²
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 265 500 kg
  • Rahtikapasiteetti: 77 500 kg
  • Hinta: 191 miljoonaa US$

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 830 km/h
  • Matkalentonopeus: 722 km/h
  • Lakikorkeus: 13 700 m
  • Lentomatka: 4 400 km

Operoivat C-17 Koneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain koneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Royal Australian Air Force[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boeing C-17 Globemaster III.