Artemis Orthian pyhäkkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Artemis Orthian pyhäkkö
Ἀρτεμίσιον
Sijainti Spárti, Lakonia, Peloponnesos, Kreikka
Koordinaatit 37°04′58″N, 22°26′06″E
Rakennustyyppi kreikkalainen temppeli ja pyhäkkö
Valmistumisvuosi noin 700/500-luvut eaa.
Tyylisuunta doorilainen
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Artemis Orthian pyhäkkö eli Artemision (m.kreik. Ἀρτεμίσιον) oli antiikin aikainen Artemis-jumalattarelle omistettu pyhäkkö Spartan kaupungissa Kreikassa. Se sijaitsi Limnaissa kaupungin itäosassa lähellä Eurotas-joen länsirantaa. Siihen kuului muun muassa Artemis Orthian temppeli ja alttari sekä myöhemmin myös teatterikatsomo.[1][2][2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artemis Orthian pyhäkkö rakennettiin alun perin noin 900-luvulla eaa. Se koostui pitkään pelkästä maasta tehdystä alttarista. Varhaisella arkaaisella kaudella 700-luvulla eaa. paikalle rakennettiin varsinainen pyhäkköalue eli temenos, johon kuului myös ensimmäinen yksinkertainen temppeli. Temppeli vaikuttaa tuhoutuneen Eurotas-joen tulviessa noin vuonna 575 eaa. Tämän vuoksi pyhäkköalue uusittiin noin vuonna 570 eaa. Aluetta laajennettiin, ja paikalle rakennettiin uusi, suurempi temppeli. Temppeliä kunnostettiin hellenistisellä kaudella 100-luvulla eaa.[1][4]

Artemis Orthia. Norsunluinen kaiverrus pyhäköstä. Kansallinen arkeologinen museo.

Artemis Orthian pyhäkkö oli Spartan merkittävimpiä pyhäkköjä. Se oli kaupungin neljän kylän Pitanan, Limnain, Mesoan ja Kynosuran yhteinen kokoontumis- ja kulttipaikka.[2] Kultti oli aiemmin Lakonian ja Messenian alueen paikallinen Orthian (myös Worthia) kultti, joka liittyi villiin luontoon, hedelmällisyyteen ja kasvillisuuden kasvuun. Myöhemmin se yhdistettiin yleiskreikkalaiseen Artemiihin.[5]

Kultti liittyi myös nuorukaisten kasvattamiseen. Se tunnetaan verisestä seremoniastaan (diamastigosis),[6] johon kuului alle 13-vuotiaiden poikien ruoskiminen kasvatukseksi ja koetteluksi.[1][5] Kultin alkuperää selitettiin niin, että spartalaiset olivat toimittaneet alttarilla uhreja, kun se oli ollut ihmisveren saastuttama jonkun riidan vuoksi. Pyhäinhäväistys voitiin sovittaa vain paikalla toimitetuilla ihmisuhreilla. Lykurgoksen kerrotaan lopettaneen käytännön, ja määränneen sen sijaan, että paikalla tulisi ruoskia poikia niin, että näiden veri valuisi alttarille.[7]

Nuorukaisten ruoskimisesta on säilynyt kaksi erilaista kuvausta. Pausaniaan mukaan ruoskinta tapahtui alttarilla. Papitar piteli jumalattaren puista kulttikuvaa, ja jos poikaa ei ruoskittu tarpeeksi (esimerkiksi hyvän syntyperän tai kauneuden vuoksi), papitar saattoi moittia ruoskijia ja sanoa, että jumalattaren kuva alkaa tuntuu raskaalta ja tämä vaatii lisää verta, jolloin ruoskintaa tehostettiin.[5][8] Ksenofonin mukaan ruoskinta tapahtui sen sijaan niin, että temppelin alttarille asetettiin juustoja, ja poikien tuli juosta alttarille kujanjuoksu, jonka aikana muut pojat ruoskivat heitä, varastaa juusto, ja juosta takaisin jälleen ruoskittavana.[5] On kuitenkin mahdollista, että Ksenofon puhuu jostakin muusta spartalaisen koulutuksen osasta, ei Artemis Orthian kultista.[7] Toisaalta seremonia on voinut kehittyä juustojen varastamisesta kovemmaksi ruoskinnaksi alttarilla. Ruoskimisen ajateltiin kovettavan lapsia ja tekevän näistä parempia spartalaisia sotilaita.[5] Koettelun läpäisseistä käytettiin ilmaisua bōmonikēs (”alttarivoittaja”).[9] Kokeessa epäonnistuneet voitiin ruoskia henkihieveriin tai jopa kuoliaaksi.[7] Ruoskinnassa kilpailtiin mahdollisesti joukkueittain.[5]

Ruoskimisseremonia vaikuttaa olleen suosittua seurattavaa erityisesti roomalaisella kaudella, jolloin se mahdollisesti perustettiin uudelleen. On myös mahdollista, että koko seremonia ainakin sen julmimmassa muodossa syntyi vasta roomalaisella ajalla, jolloin Spartassa yritettiin eräänlaista ”Lykurgoksen ajan uudelleen henkiin herättämistä”.[7] Sitä varten alueelle rakennettiin joskus vuoden 225 jaa. jälkeen teatterikatsomo, jossa seremoniaa voitiin seurata. Tämä osoittaa, että paikalle kerääntyi suuri määrä ihmisiä seuraamaan tapahtumia. Samassa yhteydessä temppeli kunnostettiin jälleen ja paikalle rakennettiin toinen alttari.[1][4][10] Seremonia säilyi ainakin 300-luvulle jaa.[7]

Temppelin arkeologiset kaivaukset suoritettiin vuosina 1906–1910. Kaivaukset suoritti British School at Athens eli brittiläinen arkeologinen koulu Ateenassa.[10]

Rakennus ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naishahmoisia norsunluisia votiivilahjoja pyhäköstä. Kansallinen arkeologinen museo.
Pyhäköstä löydettyjä lyijyfiguriineja. UCL Institute of Archaeology, Lontoo.

Artemis Orthian vanhempi, 700-luvulla eaa. rakennettu temppeli edusti yksinkertaista, alkukantaista tyyliä. Se oli noin 12,5 metriä pitkä ja noin 4,5 metriä leveä. Uusi, noin 570 eaa. rakennettu temppeli edusti doorilaista tyyliä. Se oli tehty kalkkikivestä, ja sen pituus oli noin 16,8 metriä ja leveys noin 7,5 metriä. Temppelissä oli pronaos, jonka edessä itäpuolella oli kaksi pylvästä (distylos in antis), ja naos eli cella. Sen päätykolmio on ollut koristeltu muun muassa leijonilla.[1] Nykyisin paikalla olevat jäännökset ovat pääosin myöhemmästä temppelistä.[4]

Pausaniaan mukaan temppelissä oli Artemiin ikivanha puinen kulttikuva, jonka spartalaiset sanoivat olevan sama veistos, jonka Orestes ja Ifigeneia olivat tuoneet Tauriista. Ateenalaiset puolestaan väittivät kyseisen patsaan olevan Brauronissa. Pausanias piti spartalaisten versiota uskottavampana.[8]

Pyhäkön temenos-alue oli ympäröity peribolos-muurilla ja kivetty. Alttari sijaitsi temppelin itäpuolella. Se oli alun perin maa-alttari ja myöhemmin päällystetty kivillä. Roomalaisella kaudella rakennettu puolikaarenmuotoinen teatterikatsomo sijaitsee heti temppelin eteläpuolella. Sen halkaisija on noin 54 metriä ja se avautuu alttaria kohti.[1][11] Pyhäkön lähellä oli myös Eileithyian pyhäkkö.[8]

Pyhäkön alueelta on löydetty suuri määrä votiivilahjoja geometriselta kaudelta aina roomalaiselle ajalle saakka. Löytöihin kuuluu pronssifiguriineja, pääasiassa eläinhahmoja, ja muita pronssiesineitä; yli 100 000 lyijyistä figuriinia; suuri määrä norsunluusta kaiverrettuja figuriineja; terrakottafiguriineja ja naamioita; sekä ajoituksen kannalta tärkeä jatkumo keramiikan sirpaleita.[1] Varsinkin varhaiset löydöt osoittavat spartalaisen taiteen olleen vielä tuona aikana samalla tasolla muidenkin kreikkalaisten kaupunkien taiteen kanssa.[5] Monet löydöistä ovat Kansallisessa arkeologisessa museossa Ateenassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. a b c Smith, William: ”Sparta”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Whitby, Michael (toim.): Sparta, s. xvii, 23–24. Edinburgh University Press, 2002. ISBN 0-7486-1293-9.
  4. a b c Sanctuary of Artemis Orthia Greek Travel Pages. Viitattu 21.11.2016.
  5. a b c d e f g Artemis Orthia Barbarism and Civilization. Arkistoitu 23.11.2016. Viitattu 21.11.2016.
  6. Liddell, Henry George & Scott, Robert: διαμαστίγωσις A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  7. a b c d e Michell, H.: Sparta, s. 175–177. Cambridge University Press, 1964. ISBN 0521092191. Teoksen verkkoversio.
  8. a b c Pausanias: Kreikan kuvaus III.16.7–11.
  9. Liddell, Henry George & Scott, Robert: βωμονίκης A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  10. a b The Sanctuary of Artemis Orthia Explore Sparta. Arkistoitu 1.11.2016. Viitattu 21.11.2016.
  11. Temple of Artemis (Map) Classics and Ancient History, University of Warwick. Viitattu 21.11.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dawkins, R. M.: The Sanctuary of Artemis Orthia at Sparta. The Society for the Promotion of Hellenic Studies; Supplementary Paper No.5. London: MacMillan and Co., Limited, 1929. Teoksen verkkoversio. Vuosien 1906–1910 arkeologisten kaivausten tutkimustulokset.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]