Aramidi

Kevlarin kemiallinen rakenne.

Aramidi (lyhenne aromaattisesta polyamidista) on synteettinen kuitu. Se on hyvin kuumuutta ja kulutusta kestävää. Sitä käytetään laajasti muun muassa sotilas- ja lentokonetekniikassa. Aramidin kehitti Stephanie Kwolek 1960-luvulla.

Aramidikuitujen lajeista erityisen tunnettu on para-aramidi-nailon, jonka kauppanimiä ovat DuPont'in Kevlar ja Teijinin Twaron. Kuidun palonkestävä muoto tunnetaan kauppanimellä Nomex.

Aramidin ominaisuuksia

• Ultraviolettivalo heikentää kuitua nopeasti.
• Kestää hyvin kulutusta, orgaanisia liuottimia ja lämpötilan vaihteluita. Erityisesti säilyttää hyvin ominaisuutensa korkeissa lämpötiloissa.
• Herkkä kosteuden ja suolojen vaikutuksille.
• Ei johda sähköä.
• Ei tarkkaa sulamispistettä.
• Heikosti syttyvä.
• Para-amidi-kuidut, kuten Kevlar ja Twaron, ovat painoonsa nähden erinomaisen kestäviä, niillä on korkea vetolujuus ja kimmokerroin.

Tärkeimpiä käyttökohteita

• palonkestävät vaatteet ja rakenteiden palosuojaus
• iskuilta suojaavat vaatteet ja kypärät
• luotiliivit
• komposiittimateriaalien osana esimerkiksi veneiden rungoissa ja lentokoneiden siivissä
• köydet
• purjeet
• kaiutinten kartiot
• renkaiden ja muiden kumiosien vahvistaminen
• rumpukalvot

Valmistus

Aramidia valmistetaan kuten polymeereja yleensä: polymeerin muodostavia molekyylejä, ioneja muodostavaa ainetta ja orgaanista liuotinta sisältävästä liuoksesta vedetään kiinteä kuitu. Aramidin tapauksessa polymeeri muodostuu amidiryhmistä.

Katso myös

• Kevlar
• Nomex
• Nailon
• Kangas