Aarne Viljava
Aarne Aleksanteri Viljava (10. kesäkuuta 1899 Helsinki – 11. tammikuuta 1973) oli suomalainen fagotisti. Hänelle myönnettiin vuonna 1952 ansioistaan director musiceksen arvonimi.[1]
Viljava oli lähtöisin vaatimattomista oloista ja asui vuodesta 1908 lähtien Nurmijärvellä Karl Viljavan ja Amalia Sofia Lindströmin kasvattilapsena. Hän palasi Helsinkiin 1916 ja elätti itsensä aluksi metallitöitä tekemällä. Hän kuitenkin myös soitti maan ainoassa senaikaisessa ammattimaisessa puhallinorkesterissa, Helsingin torvisoittokunnassa, jonka oli perustanut ja jota johti Alexei Apostol. Suomen sisällissodan (1918) jälkeen Viljava toimi Suomen Valkoisen Kaartin soittokunnassa (myöhemmin Helsingin varuskuntasoittokunta). Hän myös aloitti muodolliset fagotinsoiton opinnot. Vuosina 1921–1926 hän oli Helsingin konservatorion (sittemmin Sibelius-Akatemia) opiskelijana. Tämän jälkeen Viljava sai vakituisen työpaikan Helsingin kaupunginorkesterin kolmantena fagotistina. Hän myös teki vielä kaksi opintomatkaa Roomaan vuosina 1928 ja 1936.[1] Hän sai opetusta G. Maestrilta ja Gino Barabaschilta.[2]
Vuonna 1935 Viljava perusti Hanns Alvaksen, Friedrich Wagnerin, Cosimo Sgobban ja Holger Fransmanin kanssa Crusell-kvintetin.[3] Perustajat olivat Suomen merkittävimpiin kuuluneita puhallinsoittajia, ja kokoonpano esiintyi kansainvälisestikin.[1] Crusell-kvintetin jäsenenä Viljava soitti vuoteen 1959 saakka.[2] Lisäksi hän osallistui muihin kamarimusiikkihankkeisiin ja teki esiintymisiä orkesterien solistina. Viljava eteni Helsingin kaupunginorkesterissa fagotin äänenjohtajaksi vuonna 1941. Hän toimi tässä tehtävässä eläkkeelle jäämiseensä (1959[2] tai 1960[1]) saakka. Sibelius-Akatemiassa Viljava opetti fagotinsoittoa ja puhallinsoitinten yhteissoittoa vuosina 1928–1964. Hän vieraili myös opettajana Klemetti-Opiston orkesterikurssilla kesällä 1961.[1]
Aarne Viljava meni naimisiin Anni Viljavan (o.s. Puhjo, 1886–1967) kanssa 23. joulukuuta 1928. Pariskunta ei saanut yhteisiä lapsia, mutta vaimolla oli kaksi lasta aiemmasta avioliitosta. Viljavan testamentissaan antaman lahjoituksen pohjalta perustettiin puupuhaltimien soitonopintoja tukeva Aarne ja Anni Viljavan rahasto.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Aarne ja Anni Viljavan rahasto – Eturivin fagottitaiteilijan lahjoitus Suomen Kulttuurirahasto
- ↑ a b c Otavan Musiikkitieto A–Ö, uudistetun laitoksen 1. painos (1997), toim. Keijo Virtamo
- ↑ Klassikot isossa kamarissa Helsingin Sanomat