3dfx

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
3Dfx
3dfx logo.svg
Perustettu 1994
Perustaja Ross Smith
Gary Tarolli
Scott Sellers
Lakkautettu 2000
Kotipaikka Yhdysvallat San José, Kalifornia
Toimiala puolijohdeteollisuus
elektroniikkateollisuus
Tuotteet grafiikkasuorittimet, näytönohjaimet

3Dfx oli vuosina 1994–2000 toiminut yhdysvaltalainen puolijohde- ja elektroniikkateollisuuden yritys. Yritys tuotteita olivat grafiikkasuorittimet ja näytönohjaimet.

Yritys muistetaan Voodoo-sarjastaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voodoo 2 -piirillä ja 12 MB:n muistilla varustettu Diamond Monster 3D II.

3Dfx perustettiin vuonna 1994 San Joséssa, Kaliforniassa.[1] Yrityksen perustivat entiset SGI:n työntekijät.[1] Yritys keräsi 5,5 miljoonan dollarin rahoituksen vuonna 1995.[1] Yritys perustettiin nimellä 3D/fx.[2] Yrityksen perustajat olivat Ross Smith, Gary Tarolli ja Scott Sellers.[1] Perustajat olivat olleet SGI:llä sen tehdessä 3D-piirin Nintendo 64:lle, mutta SGI ei ollut halukas jatkamaan videopeliteollisuudessa.[1]

Yritys julkaisi Voodoo Graphics -piirisarjansa vuonna 1996.[1] Voodoo oli vain 3D-grafiikkaa tukeva lisäkortti joka vaati erillisen VGA-piirin.[1] VGA-kuva välitettiin läpivientikaapelilla Voodoon kautta näytölle.[1] 3D-moodin ollessa käytössä VGA-signaali hylättiin ja Voodoon tuottama kuva päätyi näytölle.[3] Piirisarja koostui kahdesta erillisestä ASIC-piiristä: kuvapuskuripiiristä ja teksturointipiiristä.[1][3]

Alkuvaiheessa yritys tuotti myös näytönohjaimia kolikkopelilaitteisiin valmistajille kuten Innovative Concepts in Entertainment (ICE).[1] Ensimmäinen kolikkopeli yrityksen valmistamalla piirillä oli ICE:n Home Run Derby (1996).[4] Muita pelejä olivat Atari Gamesin San Francisco Rush (1996), Wayne Gretzky's 3D Hockey (1996) ja Midway Gamesin NFL Blitz (1997).[4]

EDO DRAM -muistipiirien hintojen laskettua roimasti Voodoo-korteista tuli suosittuja PC:n 3D-lisäkortteja. Voodoo Graphicsiin perustuneet Voodoo 1 -grafiikkakortit olivat itsenäisiä PCI-väylään liitettäviä kortteja, jotka eivät osanneet lainkaan 2d-grafiikkaa. Normaaligrafiikka tuotettiin PC:n näytönohjaimella, jonka signaali vietiin Voodoo-kortin läpi näytölle. Järjestely heikensi jonkin verran kuvanlaatua, varsinkin koska monien kilpailevien valmistajien kortit eivät olleet parhaimmista komponenteista valmistettuja.

3D-korttien hyödyntämiseen ei käytetty mitään yhteistä rajapintaa, vaan jokainen valmistaja käytti omaansa. 3Dfx:n rajapinta oli nimeltään Glide. Ehkä tunnetuimpia Glide-pelejä ovat ensimmäinen Tomb Raider, joka esitteli Lara Croft -hahmon. Kun id Softwaren julkaisi Quake-pelin OpenGL:lle sovitettuna pelistä tehtiin myös muita versioita eri valmistajia varten.

Quakesta oli vQuake-versio Rendition Vérité 1000:lle, joka lyhyen ajan ainoa laitteistokiihdytyksellä tuettu versio.[3] GLQuake oli miniGL-versio Quakesta, joka käytti OpenGL 1.1 -standardin alijoukkoa.[3] GLQuake Voodoolla nosti kuvataajuutta 70% – 300% kuvatarkkuudesta riippuen verrattuna Pentium 200 MMX -tietokoneeseen ilman laitteistokiihdytystä.[5]

Elokuussa 1997 3dfx julkaisi Voodoo Rushin, jossa Voodoo Graphics -siru yhdistettiin 2D-kuvaa tuottavaan piirisarjaan. Useimmissa korteissa 2D-kuvaa tuotti Alliance Semiconductor AT25/AT3D. Rush oli kuitenkin hitaampi kuin erillinen Voodoo-kortti hitaamman muistin vuoksi. Voodoo Rushissa näyttömuisti oli käytännössä puolitettu johtuen tarpeesta jakaa se 3D- ja 2D-piirien kanssa.[6]

Syyskuussa 1997 3Dfx haastoi Segan ja NEC:in oikeuteen syyttäen näitä sopimuksen rikkomisesta.[7] Sega oli investoinut 3Dfx:n kehittämään piirisarjaan 2 miljoonaa dollaria aikomuksena käyttää sitä tulevassa pelikonsolissa.[8]

Voodoo2 julkaisiin vuonna 1998. Piirisarja oli samanlainen kuin Voodoo Graphics, mutta siinä oli kaksi tekstuuriyksikköä, joka voivat piirtää kaksi tekstuurilla yhdellä piirtokerralla. Voodoo2:lla alkoi olla jo merkittäviä kilpailijoita, kuten ATI 3D Rage, Matrox G200, S3 Savage ja NVidia RIVA TNT, jotka tarjosivat yhdistetyn 2D- ja 3D-kortin, 32-bittiset värit, suuremmat tekstuurit, resoluution ja täydellisen OpenGL-toteutuksen. Voodoo2:n pohjalta kehitettiin myös Banshee-piiri, jossa oli samalle piirille sijoitettu 2D-ydin sekä Voodoo2:n molemmat piirit ilman toista tekstuuriyksikköä. Muistiväylä Bansheessä oli 128-bittinen.

Creative Labs ilmoitti sen ajurien mahdollistavan Glide-rajapintaa käyttävien sovelluksien ajamisesta sen Riva TNT -pohjaisilla näytönohjaimilla, jolloin 3Dfx haastoi Creativen oikeuteen.[1]

Joulukuussa 1998 3Dfx ilmoitti STB Systemsin ostamisesta aikomuksena osallistua vähittäismyyntiin valmistamalla Voodoo3-piiriin perustuvia näytönohjaimia vain itse.[9]

Voodoo3 julkaistiin vuonna 1999. Voodoo3 tuki edelleen vain 16-bittistä värisyvyyttä ja 256×256 tekstuureja, joka antoi kilpailijoille huomattavan markkinointiedun. Vaikka Voodoo3 tuotti grafiikan 32-bitin tarkkuudella, se talletettiin kuvapuskuriin (framebufferi) muistin säästämiseksi vain 16-bitin tarkkuudella, jonka jälkeen näytölle piirrettäessä piiri suodatti kuvaa viereisten pikselien perusteella. 3dfx mainostikin korttinsa pysyvän "22-bittiseltä näyttävään" grafiikkaan. Voodoo3:n merkittävimmäksi kilpailijaksi nousi NVidian Riva TNT2 -kortti. Kuolinisku Voodoo3:lle oli Nvidian syksyllä 1999 julkaisema GeForce 256 -kortti.

Vuonna 2000 osti GigaPixelin, jonka olivat myös perustaneet entiset SGI:n työntekijät.[1] Elokuussa 2000 Nvidia haastoi 3Dfx:n oikeuteen väittäen sen rikkovan Nvidian patentteja.[1] Nvidia haki estettä Voodoo3-, Voodoo4- ja Voodoo5-tuotteiden myynnille ja jakelulle.[1]

3Dfx:n seuraavat tuotteet olivat VSA-100-piiriin (Voodoo Scalable Architecture) perustuvat Voodoo 4 4500 ja kahta piiriä käyttävä Voodoo 5 5000. 3Dfx:n markkinointi keskittyi enimmäkseen korttien antialiasointikykyyn sekä "T-Buffer Digital Cinematic Effects enginenä" tunnettuun ominaisuuteen, jolla voisi piirtää peleihin mm. motion bluria. VSA-100 myöhästyi yhdeksän kuukautta, jonka aikana Nvidia ehti julkaista jo GeForce 2 GTS -piirin, joka voitti Voodoo 5:n selvästi nopeudessa.[10] Halvempi malli Voodoo 4 yhdellä piirillä tuli markkinoille vasta lokakuussa 2000 Voodoo 5:n jo flopattua selvästi ja Nvidia ilmoitti samoihin aikoihin Geforce 3:n julkaisusta tammikuussa 2001. Suunniteltua neljän VSA-100-piirin Voodoo 6:tta ei ikinä julkaistu myyntiin. Myytyään STB:n 3dfx myi marraskuussa 2000 suurimman osa tekniikastaan ja lisensseistään. 15. joulukuuta 2000 Nvidia osti loput yhtiöstä 112 miljoonalla dollarilla.[11][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Dr. Jon Peddie: Famous Graphics Chips 3Dfx’s Voodoo computer.org. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi) 
  2. https://businesssearch.sos.ca.gov/Document/RetrievePDF?Id=01911087-3178893
  3. a b c d The story of the 3dfx Voodoo1 fabiensanglard.net. 4.4.2019. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  4. a b 3dfx/Quantum3D Arcade Hardware thedodgegarage.com. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  5. 3dfx Voodoo 5 6000 ReviewInternet Archive
  6. Graham Singer: History of the Modern Graphics Processor, Part 2 3.4.2013. Techspot. Viitattu 8.6.2018.
  7. Sega accused of contract breach cnet.com. 3.2.1997. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  8. Curt Feldman: 3Dfx Cries Foul, Sues Sega 26.4.2000. GameSpot. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  9. 3Dfx buys STB Systems money.cnn.com. 14.12.1998. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
  10. FiringSquad: Voodoo5 5500 Review
  11. http://www.x86-secret.com/articles/divers/v5-6000/letter_to_customers.htm
  12. Press Release 15 December, 2000 - 3dfx Announces Three Major Initiatives To Protect Creditors and Maximize Shareholder ValueInternet Archive

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]