3. divisioona (jatkosota)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

3. divisioona oli jatkosodan alussa Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin, johon kuuluivat Oulun ja Raahen suojeluskuntapiirit, perustama Suomen armeijan divisioona.[1] Se liitettiin III armeijakuntaan ja osallistui Operaatio Hopeakettuun ja eteni Uhtualle ja Kiestinkiin. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana 3. divisioona siirrettiin Karjalankannakselle, jossa se osallistui taisteluihin VT- sekä VKT-linjalla.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. divisioonan joukkojen perustamisesta vastasi Pohjois-Pohjanmaan sotilaslääni lukuun ottamatta niitä joukkoja, jotka kuuluivat välirauhan ajan 11. prikaatin perustamisvastuulle.

Välirauhan ajan 11. prikaati oli määrätty saatettavaksi sodanajan vahvuuteen jo 10. kesäkuuta 1941 silloisen V armeijakunnan käskyllä. 11. prikaati perusti palveluksessa olleista varusmiehistä Jalkaväkirykmenttien 11 ja 53 I pataljoonat sekä pääosan Kenttätykistörykmentti 16:n I ja II patteristoista.

Oulun suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n II pataljoonan, loput Jalkaväkirykmentti 53:sta ja Kenttätykistörykmentti 16:sta sekä Pioneeripataljoona 34:n ja Viestipataljoona 31:n. Raahen suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n III Pataljoonan, Jalkaväkirykmentti 32:n ja Kevyt osasto 5:n.

3. divisioonan kokoonpanosta puuttui Raskas kenttätykistöpatteristo ja lisäksi perustettiin huollon osia sekä eräitä pienempiä yksiköitä kuten 263. ilmatorjuntakonekiväärikomppania.

Katso myös jatkosodan divisioonan määrävahvuudet

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[3]

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 3. divisioonan kokonaistappiot sodan aikana olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 036 miestä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
  • Rintamamiesveteraanien Liitto ry: Suomen Rintamamiehet 1939-45 3. Div. Pori: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1972. ISBN 951-9064-01-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 100
  2. Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
  3. Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.100
  4. Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.