Çatal Hüyük

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaivauksia Çatal Hüyükin eteläosassa

Çatal Hüyük (turkiksi Çatal Höyük, /ʧɑtɑl højyk/, ”haarukkakumpu”) oli vuosina 7 400–6 200 eaa. kukoistanut kivikautinen asutuskeskus ja protokaupunki Turkin Anatoliassa Konyan tasangolla. Asutuskeskuksen nimi voidaan kirjoittaa myös muodoissa Çatalhöyük ja Çatalhüyük. Se on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2012.[1]

Radiohiiliajoitus näyttäisi ensimmäisen metsästäjä-keräilijä-yhteisön asettuneen asumaan noin 7 400 eaa. Çatalhöyükin kukkuloille. Seutu oli kosteaa, ja siellä oli paljon hyttysiä, joten asuinpaikan valinnan syytä voi vain arvailla. Sinne vähitellen syntynyttä asutuskeskusta pidetään maailman vanhimpana kaupunkina. Sen asutushistoria alkoi yli 9 000 vuotta sitten, ja ennen kuin paikka autioitui, siellä asui enimmillään 10 000 ihmistä.[2]

Çatal Hüyükin asutus koostui yhteen liitetyistä neliömäisistä taloista. Yksi mahdollinen syy talojen yhteen liittämiseen oli tarve linnoittautua. Alueen asukkaat harjoittivat elinkeinonaan muun muassa obsidiaanin (laavalasin) kauppaa, metsästystä ja maanviljelyä ja palvoivat härkää. Asutuskeskuksessa arvioidaan asuneen vuonna 6000 eaa. 13 hehtaarin alalla[3] 5 000–8 000 ihmistä. Pääasutuksen lähellä oli joen takana hieman pienempi kylä. Se oli asuttuna 6 200–5 200 eaa. Koko kohteen pinta-ala on 37 hehtaaria.[4]

Çatal Hüyükia on joskus kutsuttu vanhimmaksi tunnetuksi kaupungiksi. Se oli aikoinaan Lähi-idän nopeimmin kasvanut asutuskeskus. Suuresta koostaan huolimatta Çatal Hüyük näyttää kuitenkin olleen "ylikasvanut" maanviljelijäkylä: siellä ei ole merkkejä ammattien erikoistumisesta, jota pidetään yhtenä kaupunkien tunnusmerkkinä.[5]

Rekonstruoitu pyhäkkö Çatal Hüyükissa
Talo Çatal Hüyükissa luultavasti muistutti tätä mallia.

Çatal Hüyükin asutuskeskuksesta on löydetty kymmenen kerrostumaa. Taloissa ei ollut ovia, vaan niiden sisäänkäynti oli katolla puolustautumiskeinona joko ihmisiltä tai eläimiltä. Talot oli rakennettu melko yhtenäisen kaavan mukaan. Niissä oli olohuone, varastohuone ja keittiö. Varsinkin asutuksen alussa metsästys ja kasvien keräily olivat pääelinkeinot. Julkisia rakennuksia ei ole löytynyt, jos temppeleitä ei lasketa.[6] Kaivauksissa on löytynyt jäänteitä lampaista, vuohista, nautakarjasta ja hevosista, mutta vain vähän sikojen tai villisikojen jäänteitä.[7] Siitepölyanalyysistä tiedetään että alueella viljeltiin vehnää ja ohraa.[8]

Esinelöydöissä on pieniä savi- ja kivipatsaita, luukahvaisia tikareita, obsidiaania, piikiveä ja keramiikka-astioita.[9]

Rakennusten seinissä oli härkien, lintujen, metsästyskohtausten ja muiden tapahtumien kuvia ja myös tulivuorenpurkauksen kuva (joka saattaa esittää kaksihuippuista Hasan-vuorta Kappadokian lähellä).[10] Seinissä oli myös komeroita, koristeellisia pilareita sekä häränpäitä ja pieniä nurkkahyllyjä. Lattioissa oli pyöreitä syvennyksiä. Jotkut paikat näyttävät jonkinlaisilta härkäjumalan palvonta-alttareilta, sillä ne on koristeltu häränsarvi- ja häränpääveistoksin.[11] Lattioilla oli korkeampia suorakaiteen muotoisia kohtia ja suorakaiteita, joita reunustivat härän sarvet. Kuparia ja lyijyä osattiin sulattaa. Koreihin varastoitiin viljaa, manteli- ja pistaasipähkinöitä sekä hedelmiä. Çatal Hüyükissa saattoi olla jonkinlaista kasteluviljelyä.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Çatal Hüyükista on mitä ilmeisimmin ollut tasa-arvoinen yhteiskunta, eikä sieltä ole löytynyt toistaan koristeellisempia tai parempia taloja, jotka kuuluisivat kuninkaallisille tai uskonnollisille johtajille. Ei ole myöskään havaittu merkkejä sukupuolten välisistä sosiaalisista eroista: miehet ja naiset saivat yhtä paljon ravintoa ja ne olivat sosiaalisesti täysin tasa-arvoisia, mikä eroaa muista paleoliittisistä kulttuureista.[12][13]

Lapset vahtivat kotialueita. Ne oppivat suorittamaan rituaaleja sekä rakentamaan ja korjaamaan taloja katsomalla, kuinka aikuiset tekevät patsaita, helmiä ja muita esineitä. Çatal Hüyükin lähekkäin rakennetut talot saattavat johtua asukkaiden läheisistä sukusuhteista. Asemakaavasta voidaan nähdä, että asukkaat oltiin jaettu kahteen eri ryhmään, jotka asuivat vastakkaisilla puolilla kylää rotkon erottamana. Lisäksi, koska lähellä ei ollut kyliä, joista aviokumppanit voitaisiin löytää, tämä vastakkainjako on todennäköisesti toiminut jakamassa kahta keskenään avioituvaa sukuryhmää, joka auttaisi selittämään kuinka asutuskeskus kykeni laajenemana niinkin nopeasti niin aikaisin.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stine Overbye: Vanhin kaupunki syntyi savesta, Tieteen kuvalehti, s. 60–65, nro 15/2008
  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Four natural and four cultural properties added to UNESCO’s World Heritage List on Sunday Unesco 2012
  2. Stine Overbye, s. 62
  3. Fagan 2008, s 177
  4. Neolithic Site of Çatalhöyük Unesco. Viitattu 16.2.2013.
  5. Why Settle Down? The Mystery of Communities 1998. Science Magazine. Viitattu 16.2.2013.
  6. Tieteen Kuvalehti, lokakuu 2008
  7. Animal Bone Report 1997. Çatalhöyük Project. Viitattu 16.2.2013.
  8. Archaeobotanical work 1998 Çatalhöyük Project. Viitattu 16.2.2013.
  9. History of the excavations Çatalhöyük Project. Viitattu 16.2.2013.
  10. IV. Catal Huyuk: The Earliest Representation of a Volcanic Eruption Encyclopedia of Volcanoes i. Elsevier. Viitattu 16.2.2013.
  11. Çatal Höyük Ancient Wisdom
  12. Leften Stavros Stavrianos: A Global History: From Prehistory to the Present. Prentice Hall, 1991. ISBN 978-0-13-357005-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.2.2020). en
  13. R. Dale Guthrie: The Nature of Paleolithic Art. University of Chicago Press, 2005. ISBN 978-0-226-31126-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.2.2020). en
  14. Maynes, Mary Jo; Waltner, Ann: The Family: A World History.. New York: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-530476-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Çatal Hüyük.