Yrjö Karilas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yrjö Karilas (1891–1982) oli kristillisen nuorisotyön kehittäjä ja nuorisokirjailija. Hänet muistetaan ennen muuta laajasta tietoteoksesta Pikku jättiläisestä. Karilas oli koulutukseltaan opettaja, mutta pääosan elämästään hän työskenteli kristillisen poikatyön parissa. Karilaan kirjallinen tuotanto on huomattavan laaja: hän kirjoitti mm. tietoteoksia, suurmieselämäkertoja, itsekasvatusoppaita, harrastusoppaita sekä poikatyön teoriaan liittyviä teoksia.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö Antero Karilas (1906 asti Karlsberg) syntyi Hailuodossa Oulun edustalla 3. tammi­kuuta 1891. Hänen isänsä Niilo Karlsberg toimi Hailuodossa kirkkoherrana. Vaimonsa Ida Maria Ansténin, joka oli Nilsiän seurakunnan kappalaisen tytär, Niilo Karlsberg tapasi ollessaan Nilsiän kirkkoherrana 1879. Yrjö Antero oli seitsemäs perheen yhteensä 12 lapsesta, jotka syntyivät vuosien 1880 ja 1900 välillä. Vuonna 1895 perhe muutti Hailuodosta Piippolaan, jonne Niilo Karlsberg siirtyi kirkkoherraksi. Piippolassa Yrjö Karilas vietti suurimman osan lapsuudestaan. Vuonna 1903 perhe muutti Helsinkiin Niilo Karlsbergin siirryttyä senaatin kirkollisasiain toimituskunnan esittelijäsihteeriksi.[1]

Karilas muistelee olleensa nuorena ujo ja tiedonjanoinen lukutoukka. Hän kokosi muistikirjaan ”tietoja vähän joka alalta”, keräsi kattavan kasvikokoelman ja harjoitteli kouluaineita myös vapaa-ajalla. Karilas mainitsee nuoruusiän oppimestarikseen ja esikuvakseen isänsä, joka joutui kuitenkin olemaan paljon poissa kotoa luottamustehtäviensä vuoksi; tämä toimi mm. valtio­päivillä pappissäädyn edustajana useaan otteeseen 1800-luvun lopulla ja otti myös osaa kirkollis­kokouksiin. Isä osallistui kuitenkin aktiivisesti lasten kasvatukseen ja harrastuksiin, vaikkakin käytti ajoittain ”vanhan ajan kasvatusmenetelmiä.” Koulunkäynnin Karilas aloitti Oulun klassillisessa lyseossa vuonna 1900. Kun perhe muutti Helsinkiin, Karilas siirtyi Helsingin suomalaiseen normaali­lyseoon, josta hän valmistui myös ylioppilaaksi 1908. Karilas itse kuvaa opiskeluaikaansa ongelmattomaksi ja mieluisaksi, vaikkakin sopeutuminen Helsinkiin vei aikansa.[2] Isän toiveista huolimatta hän ei halunnut papiksi vaan lähti opiskelemaan kieliä yliopistoon opettajan ura tähtäimessään suorittaen filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1911. Kahtena seuraavana vuonna hän auskultoi opettajaksi Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa ja valmistui filosofian maisteriksi.[3]

Opettajanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1911 Karilas, tuolloin vain 20-vuotias filosofian kandidaatti, sai venäjän kielen opettajan viran Hanna Castrenin vuosisadan alussa perustamasta Sörnäisten viisiluokkaisesta yhteiskoulusta, joka laajeni sittemmin kahdeksanluokkaiseksi Kallion yhteiskouluksi. Karilas itse kertoo ottaneensa työn vastaan elättääkseen suurta perhettä isän kuoleman jälkeen vuonna 1911. Työmaata Karilaalla venäjän kielen opettajana riitti. Venäjän tuntimäärää oli uusien lukusuunnitelmien mukaisesti lisätty, mikä teki kielestä 34 viikkotunnilla koulun toiseksi opetetuimman aineen. Tästä huolimatta hän opetti ajoittain myös filosofian alkeita, alaluokkien laskentoa, voimistelua sekä laulua. Karilas oli mukana myös oppilasyhdistystoiminnassa toverikunnan eli konventin ohjaajana koko koulussaoloaikansa. Toverikunnan toimintaan kuului mm. kokouksia, esitelmiä ja retkiä, joiden toivottiin varjelevan oppilaita ”monesta huonosta huvituksesta, joihin nykyään pääkaupungissa nuoria lapsiakin houkutellaan”. Kun venäjän kielen opetus lakkautettiin Suomen kouluissa, Karilas joutui jättämään Kallion yhteiskoulun. Kallion yhteiskoulun vuosina Karilaalle alkoi karttua myös omaa perhettä: vuonna 1914 hän avioitui Ester Teittisen kanssa ja sai jälkikasvua vuosina 1915, 1917, 1920 ja 1924.[4][3]

Kustannusalalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi leipätyö löytyi kustannusalalta heinäkuussa 1918, jolloin Karilas aloitti toimistovirkailijan työn WSOY:n Helsingin toimistolla. Hän vastasi erityisesti yhtiön uskonnollisesta sekä nuorille suunnatusta kirjallisuudesta ja julkaisi myös itse paljon mm. elämäkertakokoelmia sekä poikatyöhön liittyvää kirjallisuutta. Karilaan elämäkertakokoelmat laskettiin tässä kirjossa nimenomaan nuortenkirjallisuuteen niiden kasvatuspainotteisuuden vuoksi. Laajan elämäkertatuotantonsa ansiosta Karilas valittiin 20-luvulla WSOY:n suurprojektin, viisiosaisen Kansallisen elämäkerraston kustannussihteeriksi. Hän julkaisi vuoteen 1969 saakka myös joka vuosi vähän ennen koulujen syyslukukauden alkua Koululaisen muistikirjan, joka sisälsi sekä ajan­kohtaista tietoa että arvoituksia ja tehtäviä sekä myös koululaisten omille muistiin­panoille varattuja sivuja. Karilaan menestyksekkäimmäksi teokseksi osoittautui kuitenkin vuonna 1924 ilmestynyt laaja nuorisolle suunnattu yleistietoteos Pikku jättiläinen, jonka painosmäärät nousivat huimiin lukuihin. Siitä julkaistiin myöhemmin useita uusittuja painoksia, viimeinen vuonna 1964. Kirjallisen tuotantonsa WSOY:llä hän oli aloittanut jo ollessaan opettajana Kalliossa.[5] [6]

Kristillinen poikatyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisen elämäntyönsä Karilas teki nuorisotyön ja erityisesti poika- ja nuorukaistyön alalla, vaikkakaan hänen uraansa kustannussihteerinä ei voida erottaa selvästi muusta nuorisotyöstä. Vuoden 1918 toukokuussa hän aloitti työn Helsingin NMKY:n poikaosaston ja myöhemmin myös nuorukaisosaston sihteerinä; vuodesta 1921 lähtien hän keskittyi vain nuorukaistyöhön. Marraskuussa 1919 Karilas valittiin myös Suomen Nuorten Kristillisen Liiton (SNKL, kristillisen nuorisotyön valtakunnallinen keskusjärjestö) poika- ja tyttötyön keskussihteeriksi. Tässä työssä hänen tehtävänään oli toimia yhdyssiteenä paikallisten poika- ja tyttöosastojen välillä. Poikatyön keskuselimeksi muotoutui SNKL:n alainen Suomen NMKY:n Pojat, jonka alaisuuteen kuului myös tyttötyö vuoteen 1924 asti.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häggman, Kai: Piispankadulta Bulevardille. Werner Söderström osakeyhtiö 1878–1939, s. 281, 368. Helsinki: WSOY, 2001.
  • Jäntti, Yrjö: Werner Söderström osakeyhtiö. Viisikymmenvuotinen kustannustoiminta 1878–1928. Osa II, s. 353, 360. Porvoo: WSOY, 1928.
  • Karilas, Yrjö: "Paljon olen velkaa". Teoksessa Käkönen, Yrjö (toim.), Mekin olemme olleet nuoria. Nuorisokirjailijat esittäytyvät. Hämeenlinna: Karisto, 1947.
  • Karilas, Yrjö: Niilo Karilas ja hänen sukunsa. Tietoja kokoillut Yrjö Karilas. Helsinki: Suvun jäsenet, 1971.
  • Laaksonen, Anja: Yrjö Antero Karilas nuorisotyöntekijänä ja nuorisokirjailijana. Tutkielma nuorisonohjaaja-tutkintoa varten. Helsinki: Yhteiskunnallinen korkeakoulu, 1956.
  • Paavola, Armas: Koulu Kalliossa. Muistoja 100-vuotiaasta Kallion yhteiskoulusta ja Kallion lukiosta. Helsinki: Edita, 2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karilas 1971: s. 17–55.
  2. Karilas 1947.
  3. a b Laaksonen 1956: s. 4–6.
  4. Paavola 2002: s. 16–40, 120–150.
  5. Jäntti 1928: s. 353, 360.
  6. Häggman 2001: s. 281, 368.
  7. Laaksonen 1956: s. 16, 23.