Vyšni Volotšok

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vyšni Volotšok
(Volotška)
Вышний Волочёк
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Tverin alueen sijainti Venäjällä
Tverin alueen sijainti Venäjällä

Vyšni Volotšok

Koordinaatit: 57°35′19.4″N, 34°33′59.2″EKoordinaatit: 57°35′19.4″N, 34°33′59.2″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Tverin alue
Piiri Vyšni Volotšokin kaupunkipiirikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 54 km²
Korkeus 160 m
Väkiluku (2009) 51 800
 – Tiheys 959,3 as./km²
Suuntanumero(t) +7 48233[1]
v.volochekadm.ru (venäjäksi)

Vyšni Volotšok (ven. Вы́шний Волочёк, karjalaksi Volotška[2]) on kaupunki Tverin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Valdain ylängön koillisreunalla 119 kilometriä Tveristä luoteeseen.[3] Kaupunki on Vyšni Volotšokin piirin keskus, mutta ei itse se kuulu sen yhteyteen, vaan muodostaa erillisen kaupunkipiirikunnan. Asukkaita on 51 800 henkeä (vuonna 2009).[4]

Kazanin luostari Vyšni Volotšokissa.
Vyšni Volotšokin kotiseutumuseo.
Kaupungin teatterirakennus.

Liikenteen kauttakulkupaikkakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vyšni Volotšok nimen alkuperä tulee venäjänkielen sanasta "volok" (волок), joka tarkoittaa vetotaivalta. Tämä Valdain ylängön vedenjakaja on osa Viikinkien idäntietä, missä varjagit vetivät veneensä mennessään Itämeren vesistöstä Kaspianmeren vesistöön. Vesireitti kulki Ilmajärvestä ylävirtaan Mustajokea ja Tsnajokea pitkin sekä Tvertsajoelle ja sieltä alavirtaan Volgalle. Tästä on todisteena huomattavat arkeologiset löydöt näiden jokien varsilta.

Vanhan viikinkien idäntien jatkajaksi Pietari Suuren käskystä Vyšni Volotšokiin rakennettiin vuosina 1703–1722 Venäjän ensimmäinen kanava, joka yhdisti vesistöt. Tästä Msta- ja Tvertsajokien välisestä kanavajärjestelmästä tuli yksi tärkeimmistä Euroopan ja Aasian välisen tavaraliikenteen reiteistä.[5]

Vyšni Volotšokin rautatieasemaa.

Vuonna 1770 Vyšni Volotšokista tuli kaupunki, joka kuului aluksi Novgorodin ja myöhemmin Tverin lääniin. Pietarin ja Moskovan välisen rautatien rakentamisen jälkeen kaupungin taloudellinen merkitys väheni, ja sen kehitys jatkui lähinnä tekstiiliteollisuuden keskuksena.[5] Nyttemmin liikenteellisesti merkittävimpiin kulkureitteihin kuuluu kantakaupungin läpi kulkeva Moskovan ja Pietarin välinen M10-valtatie. Pietarin Moskovan aseman ja Moskovan Leningradin aseman välinen päärata on samoin tärkeä, vaikkeivat kaikki reitin pikajunat pysähdykään Vyšni Volotšokin asemalla (sijainti 57°35′56.2″N, 34°33′46.3″E). Esimerkiksi Helsingin ja Moskovan välinen pikajuna ja suurnopeusjunat ohittavat aseman pysähtymättä. Pikajunilla pääsee silti moniin muihin Venäjän kaupunkeihin. Vyšni Volotšokiin liikennöidään myös lähijunilla.[6][7][8][9]

Kaupungista nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään kaupungissa on tekstiili-, koneenrakennus-, puunjalostus- ja elintarviketeollisuutta. Nähtävyyksiä ovat kanavajärjestelmän sulut, 1800-luvun kauppahalli ja pseudovenäläiseen tyyliin rakennettu katedraali sekä vuosina 1703–1719 rakennettu talo, jota Pietari I käytti levähdyspaikkana matkoillaan Pietarista Moskovaan. Kaupungissa toimii teatteri ja kotiseutumuseo.[5] Se on myös Ylöjärven ystävyyskaupunki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tverskaja oblast: Telefonnyje kody Viitattu 2.3.2012. (venäjäksi)
  2. Virtaranta, Pertti: Tverinkarjalaisista nimistä, s. 22. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura, 1992. ISBN 951-9403-44-2.
  3. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 97. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  4. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. Viitattu 24.12.2009. (venäjäksi)
  5. a b c Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 98. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  6. Е.Л. Макаревич (toim): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  7. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  8. Pасписание поездов по вокзалу Вышний Волочёк. Отправление. (Vyšni Volotšokin aseman kaukojunien haku) rasp.yandex.ru. Viitattu 14.10.2011. (venäjäksi)
  9. Pасписание электричек по вокзалу Вышний Волочёк. (Vyšni Volotšokin aseman lähijunien haku) rasp.yandex.ru. Viitattu 14.10.2011. (venäjäksi)
  • Ulla Ehrensvärd-Pellervo Kokkonen-Juha Nurminen: MARE BALTICUM 2000 vuotta Itämeren historiaa. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1997. ISBN 951-1-13985-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vyšni Volotšok.