Vlad III

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Vlad Tepes” ohjaa tänne. Samannimisestä ranskalaisesta black metal -yhtyeestä, katso Vlad Tepes (yhtye).
Vlad III:n / Vlad Țepeș muotokuva

Vlad III (1431 Sighișoara, Transilvania, Unkarin kuningaskunta1476), joka tunnetaan myös nimillä Vlad Țepeș, Vlad Dracula ja Vlad Seivästäjä, oli Valakian (nyk. Romanian alueella) ruhtinas vuosina 1448, 14561462 ja 1476. Hänen ansiostaan Valakia pysyi itsenäisenä ruhtinaskuntana eikä sitä alistettu osmanien vallan alle. Hänestä kertovien osin liioiteltujen tarinoiden vuoksi Vlad muistetaan parhaiten kiinnostuksestaan julmiin teloitustapoihin, erityisesti seivästämiseen. Turkiksi hänet tunnetaan nimellä Kaziglu Bey eli ”seivästäjäruhtinas”.

Vladin saama liikanimi Dracula (tarkoittaa lohikäärmeen tai paholaisen poikaa) on päätynyt kuuluisan kauhukirjallisuuden vampyyrihahmon nimeksi, minkä vuoksi Vladiin viitataan joskus Dracula-hahmon todellisena esikuvana.

Tausta ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valakian kruunu ei periytynyt isältä pojalle, vaan ruhtinaan valitsivat pajarit. Hallitsijan valinta vaalilla johti kuitenkin epävakauteen, sukukiistoihin ja salamurhiin. Viimein hovi jakautui kahteen ryhmään, jotka tukivat ruhtinas Mircea Vanhan (Vladin isoisä) ja ruhtinas Dan II Dăneștin puolta.

Mircealla oli monta poikaa, joista yksi oli avioton poika Vlad (s. 1390, Vlad III:n isä). Hänet kasvatettiin Unkarin kuningas Sigismundin hovissa. Sigismund, josta tuli myöhemmin Rooman keisari, perusti salaisen Lohikäärme-ritarikunnan puolustamaan katolista kristinuskoa muslimeja ja idän kirkkoa vastaan. Vlad otettiin tähän ritarikuntaan, ja hänet tunnettiin nimellä Vlad Dracul (Vlad Lohikäärme / paholainen).

Sigismund teki Vlad Draculista vuonna 1431 Transilvanian kuvernöörin. Täällä syntyi hänen toinen poikansa, joka tunnettiin nimellä Drăculea tai Draculya, Lohikäärmeen poika tai paholaisen poika. Vlad Dracul surmasi vallankaappauksessa 1436 ruhtinas Alexandru I Dăneștin ja kruunasi itsensä Vlad II:ksi. Vlad II oli Unkarin kuninkaan vasalli, ja hänen oli maksettava veroa myös osmanien sulttaani Murad II:lle.

Kun turkkilaiset valtasivat Transilvanian 1442, kuningas syytti Vladia siitä, ettei tämä ollut kunnolla puolustanut Transilvaniaan johtavia solia etelässä ja karkotti tämän siksi Valakiasta. Vlad II vetosi sulttaaniin, joka seuraavana vuonna palautti hänet valtaistuimelle. Kiitollisuuden osoitukseksi Vlad II lähetti kaksi poikaansa Vladin ja Radu Komean Adrianopoliin panttivangeiksi. Vlad nuorempi oli 13-vuotias, ja hän oli seuraavat neljä vuotta turkkilaisten vankina.

Pian tämän jälkeen Unkari julisti sodan osmaneille. Vlad Dracul kutsuttiin ristiretkelle, mutta ritarikunnan jäsenenä hän ei voinut suoraan kieltäytyä. Säästyäkseen turkkilaisten vihalta hän lähetti sijastaan vanhimman poikansa Mircean. Ristiretki epäonnistui, ja turkkilaiset löivät sotajoukon Varnan taistelussa. Vlad II ajautui yhä pahemmin Unkarin epäsuosioon.

Vuonna 1447 pajarit murhasivat Unkarin käskystä Vlad Draculin ja Mircean, ja Valakiaan asetettiin nukkehallitsija. Tämä ei ollut turkkilaisten mieleen, ja he vapauttivat 17-vuotiaan Vlad nuoremman ja antoivat hänelle armeijan. Nuori Vlad syöksi ruhtinaan vallasta ja kruunasi itsensä Vlad III:ksi. Unkarin sotajoukko kuitenkin syöksi hänet vallasta ja asetti tilalle unkarinmielisen hallitsijan Vladislav II:n.

Tarinoiden mukaan Vlad III Dracula olisi haudattu Snagovin luostariin, joka sijaitsee Bukarestin lähellä olevalla saarella. Hänen hautansa uskotaan sijaitsevan alttarin edessä.

Vladislav II kuitenkin kääntyi turkkilaisten puolelle, joten Vlad III sai Unkarin tuen, jonka jälkeen hän surmasi Vladislavin 1456 ja hallitsi vuoteen 1462.

Vlad III:n valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puukaiverrus, jossa Vlad istuu aterialla seivästettyjen ruumiiden ympäröimänä.

Noustuaan valtaistuimelle Vlad kutsui pian pajarit linnaansa Târgovișteen. Päivän juhlinnan jälkeen hän seivästytti kostoksi isänsä kuolemasta kaikki 500 pajaria. Vlad sai lisänimen Țepeș, seivästäjä, mutta kutsui itse itseään Drăculeaksi isänsä, lohikäärmeen ritarikunnan johtajan mukaan.

Erityisesti Romanian ulkopuolella Vlad tunnetaan julmuudestaan. Monet tarinat ovat kuitenkin muuttuneet kerrottaessa eikä niiden todenperäisyydestä ole varmuutta. Useimmat tarinoista lienevät vastustajien keksimiä. Monet Vladista kertovat kertomukset ovat peräisin saksalaisten painamista propagandalehtisistä, joissa hyödynnettiin vastakeksittyä kirjapainotaitoa. Niiden mukaan Vladilla oli tapa ryöstää hallitsemiaan kaupunkeja ja murhata joukoittain ihmisiä etenkin kaupungeissa, joissa asui paljon saksalaisia.

Tarinoiden mukaan Vlad olisi kutsunut valtakunnan kerjäläiset linnaan ja polttanut sen, jotta maassa ei olisi köyhiä. Samaa tarinaa on tosin kerrottu jo Mainzin arkkipiispa Hatto II:sta (968–970).

Vlad oli muiden hallitsijoiden inhoama, mutta puskurina Euroopan ja osmanien välillä tärkeä. Hän tappoi niin paljon turkkilaisia, että sulttaani Mehmed II itse piiritti Târgoviștea. Vlad pakeni, mutta jätti jälkeensä seivästettyjä muslimeja ja käytti poltetun maan taktiikkaa. Hän sai vielä valtaistuimensa takaisin, mutta Unkarin hallitsijat vangitsivat hänet. Hänet vapautettiin vasta hänen luvattuaan kääntyä ortodoksisuudesta katolilaisuuteen. Viimeisen valtakautensa aikana hänet tapettiin ja hänen päänsä vietiin osmanien johtajille näytteille.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]