Vivienne Westwood
| Vivienne Westwood | |
|---|---|
| Vivienne Isabel Swire | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. huhtikuuta 1941 Tintwistle, Derbyshire, Englanti |
| Kuollut | 29. joulukuuta 2022 (81 vuotta) Lontoo, Englanti |
| Ammatti | muotisuunnittelija |
Vivienne Isabel Westwood (alkuperäiseltä nimeltään Vivienne Isabel Swire, 8. huhtikuuta 1941 Tintwistle, Derbyshire, Englanti – 29. joulukuuta 2022 Lontoo, Englanti[1][2]) oli englantilainen muotisuunnittelija, jonka katsotaan olleen yksi tärkeimmistä provokatiivisen punk-muodin luojista ja kehittäjistä. Westwood oli viimeisiin aikoihinsa asti aktiivinen suunnittelija. Hän sai tunnustusta esimerkiksi kuningatar Elisabetilta. Hän sai parhaan brittiläisen muotisuunnittelijan palkinnon vuosina 1990 ja 1991.
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vivienne Westwood syntyi 1941 Derbyshiressä Tintwistlen kylässä. Hän oli vanhin perheen kolmesta lapsesta.[1][3] Westwoodin vanhemmat olivat työväenluokkaisia. Hänen isänsä työskenteli suutarina ja hänen äitinsä puuvillatehtaassa.[4]
Westwood oli 17-vuotias, kun hänen perheensä muutti Lontoon Harrow’hun. Siellä hän työskenteli paikallisessa tehtaassa ja aloitti opettajankoulutuksen.[4] Westwood työskenteli opettajana, kun hän tapasi Derek Westwoodin, jonka kanssa hän meni naimisiin 1962 ja josta erosi 1965.[5] He olivat saaneet lapsen 1963. Westwood oli itse suunnitellut hääpukunsa ja siihen kuuluneet jalokivet.[3] Hän oli suunnittelijana itseoppinut ja oli teini-iässä opetellut tekemään vaatteita ja kirpputorivaatteiden avulla tutkinut niiden leikkauksia ja rakennetta.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteystyö Malcolm McLarenin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Westwood tapasi eronsa jälkeen veljensä kautta 19-vuotiaan taideopiskelijan Malcolm McLarenin. He aloittivat pian tämän jälkeen pitkään jatkuneen taiteellisen yhteistyön ja päätyivät myös yhteen. He muuttivat Claphamiin, asettuivat pieneen asuntoon ja saivat lapsen.[3]
Westwood ja McLaren avasivat vuonna 1971 Chelsean King’s Roadilla Let It Rock -nimisen vaatekaupan, jossa he myivät Westwoodin suunnittelemia vaatteita.[1] Vaatteet olivat usein ajalleen varsin provokatiivisia. Revityissä t-paidoissa oli esimerkiksi valtaapitäviä vastustavaa grafiikkaa ja tekstiä.[5] Myymälästä tuli merkittävä punk-liikkeelle, ja esimerkiksi McLarenin manageroima Sex Pistols tukeutui Westwoodin tekemiin vaatteisiin.[4]
Westwood ja McLaren muuttivat ja kokeilivat myymälässään erilaisia tyylejä ja suuntauksia ja vaihtoivat niiden mukaan myös liikkeen nimeä.[1] Sen nimeksi tuli vuonna 1974 Sex.[6] Westwood ja McLaren saivat vuonna 1975 sakot liikkeeseen järjestetyn säädyttömän näyttelyn seurauksena.[1] Sexin eroottisesti latautunut kokoelma raivostutti yleisesti erityisesti Britannian oikeistomediaa.[5]
Westwood alkoi 1980-luvun alussa etääntyä punk-liikkeestä sen siirtyessä valtavirtakulttuuriin.[7] Westwood oli pettynyt, kun punkkarit eivät menneet tyyliä pidemmälle. Hän olisi itse halunnut punk-liikkeestä poliittisempaa ja vallankumouksellisempaa, ja hänen mielestään vaatteet ja musiikki oli tapa kanavoida raivoa maailmanlaajuista epätasa-arvoa kohtaan.[3]
Westwood kiinnostui 1980-luvun alussa niin sanotusta haute couturesta ja vei vallankumouksellisen muotinsa myös muotinäytöksiin. Westwoodin ja McLarenin ensimmäinen catwalk-kokoelma oli Pirate. Heidän yhteistyönsä oli kuitenkin katkeamassa, ja heidän viimeinen yhteinen kokoelmansa oli vuonna 1993 julkaistu Witches, joka sai innotuksensa haitilaisesta voodoosta.[7]
Itsenäisenä suunnittelijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Westwood alkoi 1990-luvulla toimia itsenäisenä muotisuunnittelajana ja työskenteli alkuun yksin omalla ompelukoneellansa. Hän oli kiinnostunut muodin historiasta, tutki sitä ja käytti useissa kokoelmissansa.[3] Merkittävä käännekohta oli vuoden 1985 kevään ja kesän kokoelma Mini-Crini.[5] Sen huomiota herättävin vaate oli eräänlainen paljastava krinoliini.[7] Kokoelman jälkeen Westwood sai erityisesti vaikutteita monista historiallistista lähteistä, kuten Jean-Honoré Fragonardin, François Boucher’n ja Thomas Gainsboroughin maalauksista sekä brittiläisistä puvuista.[5]
Westwood aloitti itsenäisesti varsin pienestä, mutta hänen ympärilleen kasvoi useiden miljoonien arvoinen muoti-imperiumi.[1] Westwoodin nimeä kantavia liikkeitä syntyi ympäri maailmaa, ja se toteuttaa vuosittain kolme naisten ja kaksi miesten vaatemallistoa. Yrityksen kokoelmaan on kuulunut myös morsiusvaatteita, kenkiä, trikoita, silmälaseja, huiveja, kravatteja, kosmetiikkaa ja parfyymeja.[5]
Vaikka Westwoodista tuli suuren yrityksen johtaja, hän ei jättänyt aktivismia. Hänen taiteellansa oli aina tarkoitus, ja hän toteutti edelleen muun muassa t-paitoja, jossa oli rienaavia poliittisia iskulauseita.[3] Hän suunnitteli muun muassa brittiläiselle kansalaisoikeusryhmälle Libertylle t-paitoja ja vauvanvaatteita, joissa lukee ”I am not a terrorist, please don’t arrest me” (”En ole terroristi, ethän pidätä minua”).
Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Westwoodille taide ja muoti oli osa hänen poliittista toimintaansa. Hän halusi aina sanoa jotain muodillaan. Poliitikoista hän halveksi muun muassa Tony Blairia ja Margaret Thatcheria.[3] Westwood pukeutui Tatler-lehden kanteen Thatcheriksi. Kannessa luki ”Tämä nainen oli joskus punk”.[1]
Westwood puhui koko uransa ajan kansalaisvapauksien puolesta ja pyrki vastustamaan ydinaseita ja ilmaston lämpenemistä. Hän tuki Aids-tutkimusta, eläinoikeusjärjestö PETAa, hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamia ja vihreää puoluetta.[3] Hän oli myös Julian Assangen aktiivinen tukija ja protestoi vuonna 2020 tämän luovuttamista vastaan ripustamalla itsensä lintuhäkkiin.[1]
Westwood julkaisi 2007 ilmastokriisiä käsittelevän manifestin ”Active Resistance to Propaganda”, jossa hän vaati ihmiskunnan kasvamista pois tuhoisasta ja itsetuhoavasta eläimestä. Westwood ajoi vuonna 2015 pääministeri David Cameronin kodin eteen panssarivaunulla. Hän protestoi performanssilla vesisärötystä vastaan. Westwood puhui myös turkiskaupan kiellon puolesta ja antoi tukensa ilmastoprotestoijoille, jotka heittivät keittoa Vincent van Goghin teoksen Auringonkukkia päälle.[1]
Westwood oli elämänsä loppuun asti aktiivinen kirjoittaja, joka julkaisi verkkosivullaan No Man’s Land ilmasto-oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsitteleviä tekstejä.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Westwood oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Derek Westwood ja toinen muotisuunnittelija Andreas Kronthaler, jonka kanssa hän teki myös taiteellista yhteistyötä. Westwoodilla oli kaksi lasta. Ensimmäisestä liitosta syntyi Westwoodin ensimmäinen lapsi, muotivalokuvaaja Ben Westwood. Kumppaninsa Malcolm McLarenin kanssa hän sai toisen lapsen, Joe Carrén, joka oli yksi alusasuyhtiö Agent Provocateurin perustajista.[1]
Westwood kuoli kotonaan Lontoossa joulukuussa 2022.[1]
Tyyli ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Westwood tunnetaan ”punkin kummitätinä”.[3] Westwoodin estetiikkaa voidaan pitää omalaatuisena yhdistelmänä provosoivaa ja perinnetietoista. Siinä yhdistyivät radikaalit t-paidat klassisen elegantteihin iltapukuihin.[7] Westwoodin yhdistelmä oli luomassa muun muassa punk-tyyliä ja sen jälkeen New Romantic -liikkeeseen kuuluvaa tyyliä.[3]
Westwoodin vaatteet olivat usein vallankumouksellisia ja keskustelua herättäneitä. Hän liitti vanhaan perinteeseen tarkoituksellisesti tehtyjä virheitä. Westwoodin vaatteissa oli muun muassa kiertyneitä saumoja, outoja leikkauksia ja ristiriitaisia värejä. Hän käytti myös bustier-toppeja, kilttejä, kartion muotoisia rintaliivejä ja minikrinoliineja sekä toteutti klassisia maalauksia alusasuihin.[8]
Westwood sai myös runsaasti tunnustuksia urastaan, ja vuonna 1989 Women’s Wear Daily valitsi hänet ainoana naisena 1900-luvun kuuden parhaimman muotisuunnittelijan joukkoon.[3] Hänet valittiin myös kahdesti urallansa Britannian vuoden muotisuunnittelijaksi.[9]
Westwood sai vuonna 1992 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin (OBE) arvon. Hän kohautti jakotilaisuudessa, kun hän pyörähti mekossaan Buckinghamin palatsin edessä ja paljasti näin kaikille, ettei käyttänyt alusasua. Westwood sai ritarikomentajan arvon vuonna 2006 ja näin myös etuliitteen Dame.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Alyx Gorman & Sian Cain: Dame Vivienne Westwood: fashion designer dies aged 81 The Guardian. 30.12.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Muotiguru Vivienne Westwood on kuollut 81-vuotiaana Yle uutiset 30.12.2022. Viitattu 30.12.2022
- ↑ a b c d e f g h i j k Dame Vivienne Westwood - the godmother of punk BBC News. 30.12.2022. BBC. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Vivienne Westwood Biography The Biography.com. 25.5.2021. A&E Television Networks. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Vivienne Westwood Encyclopedia Britannica. 29.12.2022. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Sex Shop Kids of Dada. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Vivienne Westwood: punk, new romantic and beyond Victoria and Albert Museum. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Vivienne Westwood fashionmodeldirectory.com. 29.9.2019 Julkaisu = The FND. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Vivienne Westwood honoured with London Design Medal Fashion Network. 29.9.2019. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vivienne Westwood Wikimedia Commonsissa
- Vivienne Westwood -muotiyritys (englanniksi)
- Westwoodin No Man’s Land -sivusto (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
