Thomas Gainsborough
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Pelkkä linkki ei paljon kerro, ja jos vanhenee, sen löytäminen on vaikeaa. |
| Thomas Gainsborough | |
|---|---|
 Omakuva, 1759 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. toukokuuta 1727 Sudbury, Suffolk |
| Kuollut | 2. elokuuta 1788 (61 vuotta) Lontoo |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | rokokoo |
Thomas Gainsborough (14. toukokuuta 1727 Sudbury, Suffolk – 2. elokuuta 1788 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari.[1]
Gainsborough oli 1700-luvun huomattavimpia englantilaisia maisema- ja muotokuvamaalareita. Hän maalasi usein lapsia maalaisympäristössä. Hän syntyi Suffolkissa, opiskeli Lontoossa, ja palasi Suffolkiin 1748, missä hän maalasi maisemia ja muotokuvia. Vuonna 1759 hän muutti Bathiin, missä hänestä tuli seurapiirien suosima muotokuvamaalari. Vuonna 1774 hän muutti Lontooseen,[2] joskin hän oli pitänyt siellä säännöllisesti näyttelyjä jo vuodesta 1761.[1]
Gainsborough oli Royal Academy of Artsin perustajajäsen vuonna 1768[1]. Vuonna 1780 Gainsborough maalasi muotokuvan kuningas Yrjö III:sta ja kuningattaresta ja sen jälkeen useista muistakin kuninkaallisista. Tämä antoi hänelle vaikutusvaltaa taidepiireissä ja kuninkaallisessa taideakatemiassa.
Noin vuonna 1770 valmistunut Sininen poika on Gainsborough’n tunnetuimpia teoksia.[3]
Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thomas Gainsborough oli villavaatteiden valmistajan, John Gainsborough’n nuorin poika. Hän sai 13-vuotta täytettyään taivuteltua isänsä lähettämään hänet Lontooseen opiskelemaan. Hän pääsi ranskalaisen taiteilijan Hubert Gravelot’n avustajaksi. Gravelot oli aikansa Lontoon taidemaailmassa merkittävä henkilö.[4] [5]
Gravelot opetti Gainsborough’lle ranskalaisen rokokoon mukaista maalausta. Gainsborough solmi avioliiton vuonna 1746 Margarett Burrin kanssa, joka oli Beuaufortin ruhtinaan avioton tytär. Isä maksoi tyttärelleen merkittävää 200 punnan suuruista vuosittaista avustusta. Gainsborough maalasi tuolloin lähinnä maisemia, mutta ne kävivät huonosti kaupaksi. Varmistaakseen toimeentulonsa hän siirtyi maalaamaan muotokuvia.[4][6]
Asuttuaan välillä Sudburyssä Gainsborough asettui vuonna 1752 Ipswichiin. Perheessä oli nyt myös kaksi tytärtä. Muotokuvatilausten määrä kasvoi, mutta asiakaskunta, paikalliset kauppiaat eivät kyenneet maksamaan niistä tarpeeksi. Elinkustannukset olivat suuremmat kuin tulot ja Gainsborough otti lainaa vaimonsa avustusraha vakuutena.[6]
Paremman toimeentulon toivossa Gainsborough muutti perheineen vuonna 1759 muodikkaaseen Bathin kylpyläkaupunkiin, missä kävi paljon varakasta väkeä. Hän sai ystäviä kaupungin musiikki- ja teatteripiireistä. Erityisen merkittäväksi muodostui ystävyys Linleyn perheen kanssa, jonka jäsenistä hän maalasi muotokuvia.[4]
Vuonna 1761 Gainsbourough lähetti maalaamansa muotokuvan Lontooseen taideyhdistyksen näyttelyyn ja työ sai paljon myönteistä huomiota lehdistössä. Hän valitsi malleiksi Lontooseen lähetettyihin muotokuviin kuuluisuuksia, sillä arveli töiden kiinnostavan näin enemmän.[4][6]
Bathissa Gainsborough’lla ei ollut aikaa tehdä rakastamiaan maisemamaalauksia niin paljon ja hyvin kuin hän olisi halunnut. Hän maalasi maisemat muistikuvista ja piirrosten pohjalta kynttilänvalossa. Vuoden 1760 paikkeilla hän tutustui Peter Paul Rubensin töihin jotka antoivat hänelle vaikutteita. Gainsborough kopioi erääseen työhönsä Rubensin työn Antwerpenin katedraalista.[4]
Uraansa vauhdittaakseen Gainsborough muutti perheineen Lontooseen, Pall Mall -kadun varrelle vuonna 1774. Kolme vuotta myöhemmin hän alkoi pitää näyttelyitä kuninkaallisessa taideakatemiassa. Näyttelyjen ansiosta kuningas Yrjö III kiinnostui hänen töistään. Hänestä tuli kuningasparin suosikkitaiteilija ja hän sai heiltä paljon muotokuvatilauksia. Kuninkaan suosikkina hänellä oli vaikutusvaltaa akatemiassa ja Gainsborough käytti sitä saadakseen omat työnsä näytteille parhaisiin paikkoihin. Vuonna 1783 hän kuitenkin poisti työnsä akatemian näyttelystä ja vei ne muualle. Gainsborough ei ollut Lontoon-kautensa alkuaikoina kovinkaan tunnollinen maalaustensa kirjanpitäjä, joten kaikkia töitä ei enää voida ajoittaa.[4]
Kun akatemian johtaja Allan Ramsay kuoli vuonna 1784 kuoli, kuningas ei nimittänytkään Gainsborough’ta akatemian johtajaksi, vaan hänen kilpailijansa, Joshua Reynoldsin. Reynolds kunnioitti suuresti Gainsborough’ta tämän monipuolisuuden takia. Vaikka akatemianimitys ei mennytkään Gainsborough’n haluamalla tavalla, hän pysyi kuningashuoneen suosikkina.[6][4]
Viimeisinä vuosina Gainsborough jatkoi maisemien maalaamista. Yhdessä Richard Wilsonin kanssa hän oli brittiläisen maisemamaalauskoulukunnan perustajia. Yhdessä kilpailijansa Joshua Reynoldsin kanssa hän oli 1700-luvun lopun keskeisiä muotokuvamaalareita Isossa-Britanniassa. Hänen viimeisiin vuosiinsa tuli surua vaimon syvästä masennuksesta ja kummankin tyttären ongelmista. Toinen tyttäristä, Mary avioitui saksalaisen muusikon kanssa, mutta palasi lapsuudenkotiinsa kuuden kuukauden jälkeen. Avioliitto oli ollut täynnä vaikeuksia. [6] [7]
Gainsborough löysi vuonna 1785 kaulastaan paiseen, jonka nimesi everstiluutnantiksi, sillä se oli määräävä hänen elämässään. Paise osoittautui syöväksi, joka vei hänet hautaan 61-vuotiaana. [7]
Tärkeimpiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Andrewsien pariskunnan muotokuva, maalattu noin 1748–1749. -
Taiteilijan tyttäret ja perhonen, maalattu ehkä vuonna 1757. -
Kuormavankkurit, 1767. -
Linleyn sisarukset, 1772. -
Johann Christian Bachin muotokuva, 1776. -
Mary Grahamin muotokuva, 1777. -
Madame Lebrun, 1780. -
Pariskunta aamukävelyllä, 1785. -
Jokimaisema, maalausaika tuntematon.
_-_Google_Art_Project.jpg)
Arvioita elämäntyöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gainsborough maalasi maisemia ja ihmisiä tekemiensä havaintojen pohjalta. Häntä eivät kahlinneet jäykät akateemiset säännöt. Hän inspiroi monia myöhempiä taiteilijoita, kuten James Abbott McNeill Whistleriä ja William Turneria. Myös maisemamaalari John Constable piti Gainsboroughia suuressa arvossa.[6][7]
Taidokkaista muotokuvistaan tunnettua Gainsboroughia kiinnosti myös maisemamaalaus. Häntä innoittivat erityisesti alankomaalaisten taiteilijoiden tapa kuvata maisemaa. Hän oli tutustunut teoksiin käydessään keräilijöiden kodeissa. Hänen ensimmäisissä maisemamaalauksissaan on suoraan alankomaalaisilta taiteilijoilta otettuja elementtejä. Hänen ensimmäisissä maisematöissään on myös paljon ranskalaisen rokokoon elementtejä, jotka tekevät niistä pastoraalisia.[4]
Nykyään Gainsborough tunnetaan siitä, että hän oli kehittämässä omaa brittiläistä tyyliä maalata maisemia ja muotokuvia. Hänen pensselin käyttöään, joka elävöittää maisemia, on alettu arvostaa vasta modernismin lyötyä itsensä läpi. Hänen töitään pidetään jopa impressionismin esiasteina.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 790. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Biography (Arkistoitu – Internet Archive). Government Art Collection. (englanniksi)
- ↑ The Blue Boy (c 1770) Huntington. Viitattu 15.4.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Thomas Gainsborough. Encyclopædia Britannica. (englanniksi)
- ↑ http://www.britainexpress.com/History/bio/gainsborough.htm
- ↑ a b c d e f Biography of Thomas Gainsborough. Gainsborough.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d Thomas Gainsborough: Biography and Legacy. The Art Story. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- https://www.nationalgalleries.org/art-and-artists/artists/thomas-gainsborough
- https://www.gallery.ca/collection/artist/thomas-gainsborough (Arkistoitu – Internet Archive)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thomas Gainsborough Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
