Urheiluvuosi 1932
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1922 • 1923 • 1924 • 1925 • 1926 • 1927 • 1928 • 1929 • 1930 • 1931 – 1932 – 1933 • 1934 • 1935 • 1936 • 1937 • 1938 • 1939 • 1940 • 1941 • 1942 |
| Vuodet |
| 1929 • 1930 • 1931 – 1932 – 1933 • 1934 • 1935 |
Urheiluvuosi 1932 käsittelee vuoden 1932 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Talviolympialaiset 4.–15.2. Lake Placidissa, Yhdysvalloissa. Kisoihin osallistui 306 urheilijaa 17 maasta. Mitalitilaston kärkisijalla oli kuusi kultaa voittanut Yhdysvallat.[1]
- Kesäolympialaiset 30.7.–14.8. Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. Kisoihin osallistui 1 408 urheilijaa 37 maasta. Mitalitilaston ylivoimainen ykkönen oli Yhdysvallat 41 kultamitalilla.[2]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin olympialaisissa Kanada voitti kultaa, Yhdysvallat sai hopeaa ja Saksa sijoittui pronssille.[3]
- Stanley Cupin voitti Toronto Maple Leafs.[4]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhdysvaltalainen Jack Sharkey nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi 21.6. Long Islandilla ottamalla pistevoiton saksalaisesta Max Schmelingistä.[5]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin olympialaisissa kilpailtiin muista olympialaisista poiketen yhteislähdöillä. Isäntämaan edustajista John A. Shea voitti kaksi lyhyintä matkaa ja Irving Jaffee kaksi pisintä.[6]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Lake Placidissa, Yhdysvalloissa. Mestaruuden voitti toisen kerran urallaan norjalainen Ivar Ballangrud.[7][8]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin olympialaisissa norjalaiset voittivat mäkihypyn ja yhdistetyn sekä Ruotsi (Sven Utterström) ja Suomi (Veli Saarinen) kumpikin yhden maastohiihtomatkan.[6]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Antonio Pesenti.[9]
- Ranskan ympäriajon voitti toisen kerran urallaan isäntämaan André Leducq.[10]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin olympialaisissa kultaa voittivat miesten yksinluistelussa Itävallan Karl Schäfer, naisten yksinluistelussa toisen peräkkäisen kerran Norjan Sonja Henie sekä pariluistelussa myöskin toisen peräkkäisen kerran Ranskan Andrée Brunet / Pierre Brunet.[6]
- Maailmanmestaruuskilpailut Montrealissa, Kanadassa. Mestaruuden voittivat kolmannen peräkkäisen kerran Karl Schäfer, kuudennen peräkkäisen kerran Sonja Henie sekä neljännen kerran urallaan Andrée Brunet / Pierre Brunet.[11][12]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Jack Crawford ja naisten saman maan Coral Buttsworth.[13]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti neljännen kerran järjestäjämaan Henri Cochet ja naisten samoin neljännen kerran yhdysvaltalainen Helen Moody.[14]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Ellsworth Vines ja naisten viidennen kerran urallaan Helen Moody.[15]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Ellsworth Vines ja naisten järjestäjämaan Helen Jacobs[16]
- Davis Cupin voitti Ranska kuudennen peräkkäisen kerran.[17]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa kuudella matkalla ja naiset viidellä. Uimahyppylajeja oli kummallakin kaksi. Japani ja Yhdysvallat voittivat kumpikin ratauinnissa viisi kultamitalia, minkä lisäksi yhdysvaltalaiset voittivat kaikki uimahyppykilpailut. Yhdysvaltalainen vapaauimari Helene Madison voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja viestissä kolmannen kullan.[18]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin olympialaisten paras yleisurheilumaa oli Yhdysvallat, joka voitti 29 kultamitalista 16 eli yli puolet. Pikajuoksija Eddie Tolan voitti kaksi kultamitalia, kuten myös Mildred Didrikson, jonka voittolajit olivat 80 metrin aitajuoksu ja keihäänheitto.[19]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arponen, s. 395–396
- ↑ Arponen, s. 107, 110
- ↑ Arponen, s. 398
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 158, 170, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ a b c Arponen, s. 396–397
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 706–707
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Arponen, s. 113–114
- ↑ Arponen, s. 110–113
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1932 Wikimedia Commonsissa
