Urheiluvuosi 1928
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1918 • 1919 • 1920 • 1921 • 1922 • 1923 • 1924 • 1925 • 1926 • 1927 – 1928 – 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 • 1935 • 1936 • 1937 • 1938 |
| Vuodet |
| 1925 • 1926 • 1927 – 1928 – 1929 • 1930 • 1931 |
Urheiluvuosi 1928 käsittelee vuoden 1928 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Talviolympialaiset 11.–19.2. Sankt Moritzissa, Sveitsissä. Kisoihin osallistui 495 urheilijaa 25 maasta. Mitalitilaston kärkisijalla oli kuusi kultaa voittanut Norja.[1]
- Kesäolympialaiset 17.5.–12.8. Amsterdamissa, Alankomaissa. Kisoihin osallistui 3 014 urheilijaa 46 maasta. Mitalitilaston ykkönen oli Yhdysvallat 22 kultamitalilla.[2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amsterdamin olympialaisissa Uruguay voitti toisen peräkkäisen kerran kultaa, tasapeliin päättyneen ensimmäisen loppuottelun jälkeen uusinnan maalein 2–1 hävinnyt Argentiina sai hopeaa ja pronssille sijoittui Italia.[3][4][5]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin olympialaisissa Kanada voitti kultaa, Ruotsi sai hopeaa ja Sveitsi sijoittui pronssille.[6]
- Stanley Cupin voitti New York Rangers.[7]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhdysvaltalainen Gene Tunney puolusti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan 23.7. New Yorkissa voittamalla 11. erän keskeytyksellä uusiseelantilaisen Tom Heeneyn mutta ilmoitti pian tämän jälkeen luopuvansa nyrkkeilystä.[8]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin olympialaisissa kilpailtiin neljällä matkalla mutta viimeisenä ohjelmassa ollut 10 000 metrin kilpailu keskeytettiin lämpimän sään sulatettua jään. Suomalainen Clas Thunberg voitti kaksi kultaa, joista 500 metrin voiton hän jakoi norjalaisen Bernt Evensenin kanssa. Norjan Ivar Ballangrud voitti 5 000 metrin kilpailun.[9]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Davosissa, Sveitsissä. Mestaruuden voitti kolmannen kerran urallaan Suomen Clas Thunberg.[10][11]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin olympialaisissa norjalainen Johan Grøttumsbråten voitti kultaa 18 kilometrin hiihdossa ja yhdistetyssä, ja molemmissa Norja saavutti kolmoisvoiton. Hänen maanmiehensä Alf Andersen oli mäkihypyn ykkönen. Per-Erik Hedlund voitti 50 kilometrin hiihdon Ruotsin ottaessa kolmoisvoiton.[12]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan isäntämaan Alfredo Binda.[13][14]
- Ranskan ympäriajon voitti toisen peräkkäisen kerran luxemburgilainen Nicolas Frantz.[15][16]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin olympialaisissa kultaa voittivat miesten yksinluistelussa Ruotsin Gillis Grafström, naisten yksinluistelussa Norjan Sonja Henie sekä pariluistelussa Ranskan Andrée Joly / Pierre Brunet.[9]
- Maailmanmestaruuskilpailut Saksan Berliinissä ja Ison-Britannian Lontoossa. Mestaruuden voittivat neljännen peräkkäisen kerran Itävallan Willy Böckl, toisen peräkkäisen kerran Sonja Henie sekä toisen kerran urallaan Andrée Joly / Pierre Brunet.[17][18]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ranskalainen Jean Borotra ja naisten australialainen Daphne Akhurst.[19]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Henri Cochet ja naisten yhdysvaltalainen Helen Wills.[20]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ranskalainen René Lacoste ja naisten Helen Wills.[21]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Henri Cochet ja naisten Helen Wills.[22]
- Davis Cupin voitti Ranska toisen peräkkäisen kerran.[23]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amsterdamin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa kuudella matkalla ja naiset viidellä. Uimahyppylajeja oli kummallakin kaksi. Yhdysvallat voitti ratauinnissa kuusi kultamitalia ja uimahypyissä kaikki neljä. Myöhempi Tarzan-näyttelijä Johnny Weissmüller voitti 100 metrin vapaauinnin. Pete Desjardins voitti kultaa sekä ponnahduslauta- että kerroshypyissä.[24]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amsterdamin olympialaisissa naisyleisurheilijat olivat ensi kertaa mukana. Menestynein yleisurheilumaa oli Yhdysvallat, joka voitti 27 lajissa yhdeksän kultaa. Kanadalainen pikajuoksija Percy Williams voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Naisten ensimmäisen olympiavoiton otti puolalainen kiekonheittäjä Halina Konopacka.[25]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arponen, s. 390, 391
- ↑ Arponen, s. 95, 97
- ↑ Arponen, s. 106
- ↑ Virtamo, s. 34
- ↑ Pihlaja, s. 198
- ↑ Arponen, s. 393
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 142–143, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ a b Arponen, s. 392
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Arponen, s. 391–392
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Virtamo, s. 320
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Virtamo, s. 319
- ↑ Pihlaja, s. 706–707
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Arponen, s. 100–101
- ↑ Arponen, s. 98–100
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1928 Wikimedia Commonsissa
