Suomen urheilu 1928
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1928 käsittelee vuoden 1928 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin talviolympialaisissa Suomi saavutti kaksi kultamitalia, yhden hopean ja yhden pronssin. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli neljäs.[1]
- Amsterdamin kesäolympialaisissa Suomi saavutti kahdeksan kultamitalia, kahdeksan hopeaa ja yhdeksän pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kolmas.[2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi neljä maaottelua. Se pelasi elokuussa Helsingin Pallokentällä Viron kanssa tasapelin 2–2 ja hävisi kolme muuta otteluaan. William Kanerva teki Suomen viidestä maalista kaksi.[3][4]
- Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura ja hopealle sijoittui Helsingin IFK.[5]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa. Mestaruuden voitti Viipurin Reipas ja hopealle sijoittui helsinkiläinen Kronohagens IF.[6]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue voitti helmikuussa Helsingissä Ruotsin 3–1.[7]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi ja hopealle sijoittui Viipurin Sudet.[8]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amsterdamin kesäolympialaisten painikilpailuissa Suomi saavutti kutakin mitalia kolme kappaletta. Kreikkalais-roomalaisessa painissa Väinö Kokkinen voitti kultaa välisarjassa (75 kg), Hjalmar Nyström saavutti hopeaa raskaassa sarjassa, ja pronssille sijoittuivat Edvard Westerlund kevyessä sarjassa (67,5 kg) ja Onni Pellinen keskisarjassa (82,5 kg). Vapaapainissa kultaa voittivat Kaarlo Mäkinen kääpiösarjassa (56 kg) ja Arvo Haavisto välisarjassa (72 kg), hopeaa saivat Kustaa Pihlajamäki höyhensarjassa (61 kg) ja Aukusti Sihvola raskaassa sarjassa, ja pronssille sijoittui Eino Leino kevyessä sarjassa (65 kg).[9]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Viipurin Pallonlyöjät ja hopealle sijoittui Haminan Palloilijat.[10]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin talviolympialaisissa Clas Thunberg voitti kultaa 500 ja 1 500 metrillä. Julius Skutnabb saavutti hopeaa 5 000 metrillä ja Jaakko Friman pronssia 500 metrillä.[11]
- Maailmanmestaruskilpailuissa Clas Thunberg voitti kultaa.[12]
- Euroopan-mestaruskilpailuissa Clas Thunberg voitti kultaa.[13]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa parhaat suomalaissaavutukset olivat kaksi neljättä sijaa, joille ylsivät Veli Saarinen 18 kilometrin hiihdossa ja Paavo Nuotio yhdistetyssä. Esko Järvinen oli yhdistetyssä viides ja Tauno Lappalainen 50 kilometrin hiihdossa kuudes.[14]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amsterdamin kesäolympialaisissa Bertel Broman saavutti pronssia 12 jalan jollien luokassa.[15]
Sotilaspartiohiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin talviolympialaisissa näytöslajina kilpaillussa sotilaspartiohiihdossa Suomi sijoittui toiseksi. Joukkueeseen kuuluivat Eino Kuvaja, Kalle Tuppurainen, sairastuneen Seppo Salmijärven tilalle tullut Esko Järvinen ja Veikko Ruotsalainen.[16]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sankt Moritzin talviolympialaisissa Ludowika ja Walter Jakobsson sijoittuivat pariluistelussa viidenneksi sekä Marcus Nikkanen miesten yksinluistelussa kuudenneksi.[11]
Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amsterdamin kesäolympialaisissa Suomi saavutti ensimmäisen voimistelun olympiamitalinsa, kun Heikki Savolainen sijoittui hevosella pronssille. Mauri Nyberg oli renkailla viides, moniottelussa Savolaisen kanssa kuudes sekä hevosella ja nojapuilla seitsemäs. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui viidenneksi.[17]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amsterdamin kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Suomi saavutti viisi kultamitalia, viisi hopeaa ja neljä pronssia. Paavo Nurmi voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa sekä saavutti hopeaa 5 000 metrin juoksussa ja 3 000 metrin estejuoksussa. Ville Ritola voitti kultaa 5 000 metrin juoksussa ja saavutti hopeaa 10 000 metrillä. Harri Larva voitti kultaa 1 500 metrin juoksussa ja Paavo Yrjölä kymmenottelussa. Toivo Loukola voitti kultaa 3 000 metrin estejuoksussa ja Ove Andersen varmisti pronssillaan Suomelle kolmoisvoiton. Nurmen ja Ritolan lisäksi hopealle sijoittuivat Antero Kivi kiekonheitossa ja Akilles Järvinen kymmenottelussa. Andersenin lisäksi pronssimitalisteja olivat Eino Purje 1 500 metrin juoksussa, Martti Marttelin maratonilla ja Vilho Tuulos kolmiloikassa.[18]
- Paavo Yrjölä paransi kymmenottelun maailmanennätyksen tulokseen 8053,29 pistettä ja Toivo Loukola teki 3 000 metrin estejuoksussa epävirallisen maailmanennätyksen 9.21,8 Amsterdamin olympialaisissa elokuun 4. päivänä. Martti Marttelin juoksi 25 500 metrillä (1.24.24,0) ja Väinö Sipilä 30 000 metrillä (1.43.07,8) maailmanennätyksen 16.9. Tampereella. Paavo Nurmi teki 7.10. Berliinissä kerralla kolme uutta maailmanennätystä: 15 000 metrillä 46.49,6, kymmenellä maililla 50.15,0 ja tunnin juoksussa 19 210 metriä. Iivari Rötkö juoksi 3.6. Helsingissä 25 000 metrillä epävirallisen maailmanennätyksen 1.25.14,0 ja Paavo Yrjölä teki 26.8. Helsingissä viisiottelun epäviralliset maailmanennätyspisteet 3991,095.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arponen, s. 391
- ↑ Arponen, s. 97
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 68. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 368. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Arponen, s. 101–102
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ a b Arponen, s. 392
- ↑ Pihlaja, s. 553–554
- ↑ Pihlaja, s. 556–557
- ↑ Arponen, s. 391–392
- ↑ Arponen, s. 105
- ↑ Arponen, s. 393
- ↑ Arponen, s. 97, 103–104
- ↑ Arponen, s. 98–100
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 505, 507. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.