William Kanerva
Yrjö William Kanerva (26. marraskuuta 1902 Impilahti – 10. lokakuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija.
Kanerva edusti Suomea jalkapalloilijana Berliinin 1936 olympialaisissa, jossa hän ottelussa Perua vastaan teki yhden Suomen kolmesta maalista. Kaikkiaan hän pelasi 51 A-maaottelua ja oli Max Viinioksan jälkeen toinen 50 maaottelun rajan ylittänyt suomalaisjalkapalloilija.
Suomen mestaruuden Kanerva voitti jo 16-vuotiaana Helsingin Jalkapalloklubin riveissä vuonna 1919. Hän siirtyi vuodeksi 1923 Helsingin Palloseuraan, jossa hän pelasi vuoteen 1938 saakka ja voitti Suomen mestaruuden vuosina 1926, 1927, 1929, 1932, 1934 ja 1935.
Pikaluistelussa Kanerva voitti juniorien Suomen mestaruuden vuonna 1920.
Lähteet [muokkaa]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 109. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Paavo Salminen | Frans Karjagin | Arvo Närvänen | William Kanerva | Jarl Malmgren | Eino Lahti | Kurt Weckström | Erkki Gustafsson | Pentti Larvo | Ernst Grönlund | Aatos Lehtonen | | Varamiehet: Viljo Halme | Armas Pyy | Tauno Paakkanen | Yrjö Sotiola | Ragnar Lindbäck | | Valmentaja: Ferdinand Fabra
