Urheiluvuosi 1930
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1920 • 1921 • 1922 • 1923 • 1924 • 1925 • 1926 • 1927 • 1928 • 1929 – 1930 – 1931 • 1932 • 1933 • 1934 • 1935 • 1936 • 1937 • 1938 • 1939 • 1940 |
| Vuodet |
| 1927 • 1928 • 1929 – 1930 – 1931 • 1932 • 1933 |
Urheiluvuosi 1930 käsittelee vuoden 1930 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- World Seriesissä Philadelphia Athletics voitti St. Louis Cardinalsin otteluvoitoin 4–2.[1]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut 13.–30.7. Uruguayssa. Maailmanmestaruuden voitti isäntämaa Uruguay, joka voitti Montevideossa pelatussa loppuottelussa Argentiinan maalein 4–2. Sekä Yhdysvallat että Jugoslavia hävisivät välieräottelunsa maalein 1–6. Turnauksen paras maalintekijä oli kahdeksan maalia tehnyt Argentiinan Guillermo Stábile.[2]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Chamonix'ssa, Ranskassa. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Saksa ja pronssille sijoittui Sveitsi.[3][4]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saksalainen Max Schmeling nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi Gene Tunneyn luovuttua mestaruudesta voittamattomana. Schmeling voitti titteliottelussa 12.6. New Yorkissa Jack Sharkeyn, kun jälkimmäinen hylättiin neljännessä erässä liian alas osuneen lyönnin vuoksi.[5]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut Tukholmassa, Ruotsissa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista Ruotsi voitti neljä ja Suomi kolme.[6]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailut Brysselissä, Belgiassa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista Belgia, Ruotsi ja Unkari voittivat kukin kaksi sekä Sveitsi yhden.[6]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Mestaruuden voitti isäntämaan Michael Staksrud.[7][8]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Ohjelmaan kuului kaksi maastohiihtomatkaa sekä mäkihyppy ja yhdistetty. Norja voitti kolme kultamitalia ja Ruotsi yhden.[9][10]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Luigi Marchisio.[11]
- Ranskan ympäriajon voitti toisen kerran isäntämaan André Leducq.[12]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Miesten mestaruuden voitti Itävallan Karl Schäfer, naisten mestaruuden neljännen peräkkäisen kerran Norjan Sonja Henie sekä pariluistelumestaruuden kolmannen kerran urallaan ranskalaispari Andrée Brunet / Pierre Brunet.[13][14]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Edgar Moon ja naisten kaksinpelin saman maan Daphne Akhurst.[15]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti kolmannen kerran järjestäjämaan Henri Cochet ja naisten kaksinpelin kolmannen peräkkäisen kerran yhdysvaltalainen Helen Moody.[16]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti kolmannen kerran urallaan yhdysvaltalainen Bill Tilden ja naisten kaksinpelin neljännen peräkkäisen kerran Helen Moody.[17]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan John Doeg ja naisten kaksinpelin ensimmäisenä brittinä Betty Nuthall.[18]
- Davis Cupin voitti Ranska neljännen peräkkäisen kerran.[19]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomalainen Matti Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätystä neljä kertaa. Hän heitti 8.8. Viipurissa tuloksen 71,57 m, 17.8. Tampereella 71,70 m, 31.8. Vaasassa 71,88 m ja 14.9. Viipurissa 72,93 m. Kiekonheitossa yhdysvaltalainen Eric Krenz heitti 17.5. Palo Altossa maailmanennätyksen 51,03 m ja ylitti näin ensimmäisenä virallisesti 50 metrin rajan. Hänen maanmiehensä Paul Jessup paransi 23.8. Pittsburghissa ennätykseksi 51,73 m. Kanadalainen Percy Williams paransi 9.8. Torontossa 100 metrin juoksun maailmanennätyksen aikaan 10,3 s, ranskalainen Jules Ladoumègue juoksi 5.10. Pariisissa 1 500 metrillä maailmanennätyksen 3.49,2 ja suomalainen Akilles Järvinen teki 19.–20.7 Viipurissa kymmenottelun ennätyspisteet 8255,475.[20]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Virtamo, s. 146
- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 31–33. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 155–157, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ a b Virtamo, s. 273
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
- ↑ Virtamo, s. 150
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 706–707
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 532, 535, 548, 550–551. , 1987.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1930 Wikimedia Commonsissa
