Sonja Henie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Sonja Henie vuonna 1930
Sonja Henie vuonna 1930
Maa: Norjan lippu Norja
Naisten taitoluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sankt Moritz 1928 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Lake Placid 1932 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Garmisch-Partenkirchen 1936 yksinluistelu
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oslo 1927 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Lontoo 1928 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Budapest 1929 yksinluistelu
Kultaa Kultaa New York City 1930 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Berliini 1931 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Montréal 1932 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Tukholma 1933 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Oslo 1934 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Wien 1935 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Pariisi 1936 yksinluistelu
Hopeaa Hopeaa Tukholma 1926 yksinluistelu
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Wien 1931 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Pariisi 1932 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Lontoo 1933 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Seefeld 1934 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Sankt Moritz 1935 yksinluistelu
Kultaa Kultaa Berliini 1936 yksinluistelu

Sonja Henie (8. huhtikuuta 1912 Oslo12. lokakuuta 1969) oli norjalainen taitoluistelija ja norjalais-yhdysvaltalainen näyttelijä. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista naistaitoluistelijoista, ja hän mullisti lajin harrastuksesta vakavaksi kilpalajiksi. Henie voitti urallaan kolme olympiakultaa, kymmenen maailmanmestaruutta ja kuusi Euroopan-mestaruutta. Kilpauransa jälkeen hän esiintyi jäänäytöksissä ja teki useita elokuvia. Lisäksi Henie perusti kolmannen miehensä Niels Onstadin kanssa Henie-Onstad-taidekeskuksen.

Varhaislapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonja Henie syntyi 1912 Oslossa, ja hänen vanhempansa olivat Hans Wilhelm Henie ja Selma Lochman-Nielsen Henie. Isä-Wilhelm oli ollut kilpapyöräilijä ja voittanut urallaan maailmanmestaruuden. Hän innosti lapsiaan harrastamaan ja iloitsemaan urheilusta.[1] Sonja oli kuusivuotias, kun hän sai joululahjaksi ensimmäiset luistimensa. Hän oli tätä ennen harjoitellut jo tanssimista, mutta luistelusta tuli nopeasti hänen suurin intohimonsa. Luistelun ohella Henie harjoitteli myös balettia Anna Pavlovan entisen opettajan johdolla.[2]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku ja ensimmäiset mitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henie voitti kahdeksanvuotiaana lasten Norjan-mestaruuden,[2] ja hänen vanhempansa tajusivat, että hän tarvitsee taitoluisteluvalmentajan. Henien valmentajaksi tuli Oscar Holte, ja lisäksi hän harjoitteli Oslo Skøiteklub -seurassa. Äiti vei Henien 1922 Lontooseen harjoittelemaan balettia Tamara Karsavinan opastuksessa. Henie osallistui seuraavana vuonna ensimmäisen kerran aikuisten Norjan-mestaruuskilpailuihin ja voitti maansa mestaruuden.[3]

Henie oli vasta 11-vuotias, kun hän osallistui 1924 ensimmäisiin olympialaisiinsa.[4] Hän jäi kuitenkin Chamonix’n olympialaisten naisten yksinluistelun viimeiselle, kahdeksannelle sijalle. Vapaaohjelmassa hän tosin oli kolmas, mutta pakollisen ohjelman huonot pisteet pudottivat hänet yhteispisteissä viimeiseksi.[5]

Norjan-mestaruuden Henie voitti jälleen 1925, lähti sen jälkeen kiertueelle ja esiintyi ympäri maata. Henie voitti seuraavana vuonna Norjan-mestaruuden sekä yksinluistelussa että pariluistelussa parinaan Arne Lie. MM-kilpailuissa hän sijoittui Herma Szabon jälkeen toiseksi. Henie oli 1927 jälleen kaksinkertainen Norjan-mestari. Oslossa järjestetyissä MM-kilpailuissa hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Voitto herätti myös keskustelua, sillä viidestä tuomarista kolme oli Norjasta. Kansainvälinen luisteluliitto päätti tämän jälkeen, että kansainvälisissä kilpailuissa jokaisen tuomarin oli oltava eri maasta. Henie matkusti kesällä 1927 äitinsä kanssa Lontooseen katsomaan Anna Pavlovan balettiesitystä. Henie kertoi myöhemmin, että esitys inspiroi hänet yhdistämään balettitanssia taitoluisteluun. Hän voitti seuraavana vuonna jälleen kaksi Norjan-mestaruutta.[6]

Kolminkertaiseksi olympiavoittajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonja Henie esiintyy tammikuussa 1931.

Henie voitti ensimmäisen olympiakultansa St. Moritzissa 1928 ja myöhemmin samana vuonna jälleen maailmanmestaruuden. Heniestä oli tullut suuri tähti, ja hän oli jo esiintynyt ensimmäisessä elokuvassaankin, norjalaisessa Syv dager for Elisabethissa. Henie esiintyi vielä vuoden 1928 aikana muun muassa kuusipäiväisen pyöräilykisan avajaisissa Berliinissä ja Göteborgissä, ja hän oli myös kesäolympialaisten kunniavieras. Henie osallistui 1929 viimeisen kerran Norjan-mestaruuskilpailuihin ja voitti niissä kultaa yksinluistelussa. Lisäksi hän voitti jälleen maailmanmestaruuden. Hänen veljensä Leifin mukaan Wilhelm Henie oli tuohon aikaan alkanut kerätä korvauksia Sonjan esiintymisistä, vaikka tämä oli vielä amatööri. Wilhelm otti palkkiot vastaan käteisellä ja kierrätti ne yrityksensä kautta.[7]

Henie matkusti joulukuussa 1929 ensimmäisen kerran Amerikkaan. Hän esiintyi tuolloin muun muassa Madison Square Gardenissa. Lisäksi hän osallistui viidensiin maailmanmestaruuskilpailuihinsa ja voitti neljännen mestaruutensa. Henie vietti vuoden 1930 loppupuoliskon rauhallisesti eikä osallistunut kansallisiin kilpailuin eikä ensimmäisen kerran järjestettyihin Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Seuraavana vuonna hän voitti maailmanmestaruuden ohella myös ensimmäisen Euroopan-mestaruutensa.[7]

Lake Placidin talviolympialaisissa 1932 Henie otti toisen olympiakultansa. Samana vuonna maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Montrealissa, missä hänen piti esiintyä kisojen lisäksi myös luisteluesityksissä. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, mikä herätti huhut Henien perheen vaatimista liian suurista korvauksista. Henie suunnitteli myös siirtyvänsä ammattilaiseksi mutta jatkoi kuitenkin amatööriuraansa. Hän voitti tuona vuonna jälleen MM- ja EM-kultaa. Henie toisti suorituksensa myös vuosina 1933, 1934 ja 1935. Samaan aikaan Henie esiintyi useissa näytöksissä, jotka alkoivat kehittyä vaativimmiksi ilotulituksineen ja puvustoineen.[8]

Henie aloitti vuoden 1936 Euroopan-mestaruudella.[8] Sen jälkeen hän osallistui Garmisch-Partenkirchenin olympialaisiin. Henie voitti olympiakultaa mutta vain täpärällä erolla Cecilia Colledgeen. Seuraavalla viikolla Henie voitti kymmenennen perättäisen maailmanmestaruutensa. Samaan oli pystynyt aiemmin vain 11 MM-kultaa saanut Ulrich Salchow.[9]

Ammattilaisluistelijana ja näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henie argentiinalaisen elokuvalehden kannessa 1937.

Henie allekirjoitti maaliskuussa 1936 promoottori Arthur Wirtzin kanssa esiintymissopimuksen, ja hän esiintyi yhdeksässä Yhdysvaltain kaupungissa. Myöhemmin samana vuonna Henien isä vuokrasi Los Angelesista luisteluareenan, jolla Henie esiintyi kahdesti. Esityksiä mainostettiin paljon, ja niihin tuli lukuisia kuuluisia vieraita. Yleisön joukossa oli myös elokuvavaikuttaja Darryl F. Zanuck, joka tarjosi Henielle viiden vuoden sopimuksen 20th Century Fox -elokuvayhtiön kanssa. Henien ensimmäinen elokuva Jääprinsessa ilmestyi vielä saman vuonna, ja se oli yleisömenestys. Samana vuonna tehtiin myös elokuva Liukkaalla jäällä. Henie oli ensimmäisenä Hollywood-vuotenaan tienannut 250 000 dollaria. Wilhelm Henie kuoli toukokuussa 1937, ja Sonjan oli jatkossa huolehdittava itse omista liikeasioistaan.[9]

Henie esiintyi 1938 kahdessa elokuvassa, Tunturimaan tyttäressä ja Nuoruuden keväässä. Tunturimaan tyttären kuvausten jälkeen Henie kiersi Hollywood Ice Revuen kanssa Yhdysvalloissa. Seuraavana vuonna hän esiintyi elokuvissa Tyttö pohjolasta ja Meidän kilpakosijain kesken. Seuraavien kolmen vuoden aikana Henie teki elokuvat Swingin tahdissa, Iceland ja Iloinen hotelli.[10]

Toisen maailmansodan aikana Henie lisäsi jääesiintymisiinsä patrioottisia teemoja. Hän filmasi 1945 elokuvan Rakkaus liukkaalla jäällä ja viimeisen julkaistun elokuvansa The Countess of Monte Carlo 1948. Hän esiintyi Hollywoodissa noin vuosikymmenen ajan ja tienasi tuona aikana arviolta 50 miljoonaa dollaria, joista noin puolet tuli elokuvista ja puolet jääkiertueista.[11]

Henie jätti aviomiehensä rohkaisemana yhteistyönsä Arthur Wirtzin kanssa 1950-luvun alussa ja rahoitti jatkossa itse jääshow’nsa. Henie sijoitti kauden 1951–1952 ohjelmaan noin miljoona dollaria ja käytti paljon aikaa ohjelmien järjestämiseen. Yksi esiintyminen maaliskuussa 1952 päättyi tragediaan, kun väliaikainen avokatsomo romahti ja satoja katsojia loukkaantui. Henie ja hänen yrityksensä joutuivat oikeuteen, ja monia esityksiä jouduttiin peruuttamaan. Henie kiersi kesällä 1953 Eurooppaa ja esiintyi useissa maissa. Hän lopetti käytännössä 1956, vaikka teki vielä 1958 julkaisemattoman elokuvan.[11]

Yksityiselämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonja Henie ja Norjan kuningas Olavi V Henie-Onstad-taidekeskuksen avajaisissa.

Henie oli kolmesti naimisissa. Hänen ensimmäinen miehensä oli urheiluvaikuttaja, Brooklyn Dodgersin osa-omistaja Dan Topping.[10] He menivät naimisiin 1940[10] ja erosivat 1945.[11] Henien toinen aviomies oli Winthrop Gardiner Jr. He erosivat huhtikuussa 1956, ja Henie meni kesäkuussa naimisiin laivanvarustaja Niels Onstadin kanssa. Henie ja Onstad keräsivät modernia taidetta. Heillä loppui pian tila niiden esittelyyn, ja he perustivat 1961 säätiön ja lahjoittivat varat taidekeskuksen perustamiseen. Henie-Onstad-taidekeskus avattiin syyskuussa 1968 Høvikoddeniin.[11]

Henie sairastui syyskuussa 1968 ja joutui sairaalaan keuhkokuumeen takia. Hän toipui siitä hitaasti, ja hänellä todettiin verinäytteiden perusteella olevan nopeasti etenevä leukemia. Leif-veljen mukaan Henielle ei kerrottu todellista diagnoosia, vaan kerrottiin hänen kärsivän anemiasta ja määrättiin lepoa. Henie matkusti miehensä kanssa syyskuussa 1969 Sveitsiin ja lokakuussa Pariisiin ja teki suunnitelmia tulevaa show’taan varten, vaikka koki väsymystä. Heniet lähtivät 12. lokakuuta paluulennolle Osloon, ja Sonja Henie kuoli lennon aikana.[11]

Merkitys ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henien vaikutus taitoluisteluun oli merkittävä, ja urheilukirjoittaja Sandra Stevensonin mukaan Henie mullisti lajin yläluokan vapaa-ajan harrastuksesta vakavaksi kilpaurheiluksi.[11] Taitoluisteluun kuului 1900-luvun alussa pitkä tekninen osuus, jossa kilpailijat esittivät erilaisia liikkeitä. Musiikki soi osuuden aikana taustalla, mutta liikkeet esitettiin yksittäin eikä niistä muotoutunut musiikkiin sopivaa ohjelmaa. Henie pystyi taiteellisen koulutuksensa ansiosta suunnittelemaan omiin esityksiin koreografian, joka otti huomioon myös taustamusiikin. Lisäksi hän käytti esityksissään lyhyttä hametta, mikä mahdollisti vaikeampien liikkeiden suorittamisen. Tuohon aikaan luistelijat käyttivät yleensä pitkiä hameita ja mustia luistimia, mutta Henie teki valkoisista luistimista suosittuja.[12]

Henie sai urheilu- ja esiintymisurastaan useita tunnustuksia ja palkintoja. Hänet valittiin 1938 norjalaiseen Pyhän Olavin ritarikuntaan urheilullisista ja taiteellisista ansioistaan ja Norjan hyväksi tehdystä työstä.[9] Hän oli nuorin henkilö, joka siihen mennessä oli saanut kunnian.[13] Henie valittiin 1976 World Figure Skating Hall of Fameen,[14] ja hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.[15] Sports Illustrated -lehti valitsi vuonna 2000 Henien 1900-luvun neljänneksi parhaaksi naisurheilijaksi.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Overman & Sagert, s. 238–239.
  2. a b Sonja Henie, Skating Star, Dies NYTimes.com. 13.10.1969. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  3. Overman & Sagert, s. 240–241.
  4. Sonja Henie (1912-1969) Sunrise, Florida: Hurtigruten ASA. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  5. Overman & Sagert, s. 242.
  6. Overman & Sagert, s. 243.
  7. a b Overman & Sagert, s. 244–245.
  8. a b Overman & Sagert, s. 246.
  9. a b c Overman & Sagert, s. 247–248.
  10. a b c Overman & Sagert, s. 249.
  11. a b c d e f Overman & Sagert, s. 250–252.
  12. a b Hunt, Paul: 4. Sonja Henie Sports Illustrated. CNN/Sports Illustrated. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  13. Sonja Henie Henie-Onstad Kunstsenter. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  14. Sonja Henie NNDB. Soylent Communications. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  15. Smith, Dave: Sonja Henie 13.10.1969. Los Angeles Times. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]