Pikaluistelu talviolympialaisissa 1932

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikaluistelu
Pikaluistelu

Talviolympialaisissa 1932 Yhdysvaltain Lake Placidissa kilpailtiin miesten pikaluistelussa neljällä eri matkalla. Naisten luistelu oli näytöslajina.

Ensimmäisen ja ainoan kerran olympialaisten historiassa kilpailut käytiin nykyistä kaukalopikaluistelua muistuttavalla yhteislähdöllä. Tämä antoi amerikkalaisluistelijoille selkeän etulyöntiaseman, sillä eurooppalaisluistelijat eivät koskaan olleet moisella tyylillä luistelleet. Eurooppalaisluistelijoille menikin vain kaksi mitalia yhdysvaltalaisten ja kanadalaisten kahmiessa loput. Ennakkosuosikki Clas Thunberg jättäytyi kokonaan pois kilpailuista.[1]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matka Kultaa Hopeaa Pronssia
500 m Yhdysvallat Jack Shea Norja Bernt Evensen Kanada Alexander Hurd
1 500 m Yhdysvallat Jack Shea Kanada Alexander Hurd Kanada William Logan
5 000 m Yhdysvallat Irving Jaffee Yhdysvallat Edward Murphy Kanada William Logan
10 000 m Yhdysvallat Irving Jaffee Norja Ivar Ballangrud Kanada Frank Stack

Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteensä 31 miespikaluistelijaa kuudesta maasta kilpaili Lake Placidin pikaluistelussa. Kahdeksan luistelijaa kilpaili kaikilla neljällä matkalla.

Lake Placidin talviolympialaisten pikaluistelijoista nuorin oli 18 vuoden ja 221 päivän ikäisenä kilpaillut kanadalainen Herbert Flack, ja vanhin oli Japania 29 vuoden ja 58 päivän ikäisenä edustanut Tomejo Uruma.


Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

500 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Urheilija Aika
Kultaa Yhdysvallat Jack Shea 43,4
Hopeaa Norja Bernt Evensen -
Pronssia Kanada Alexander Hurd -
4. Kanada Frank Stack -
5. Kanada William Logan -
6. Yhdysvallat John Farrell -



1 500 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Urheilija Aika
Kultaa Yhdysvallat Jack Shea 2.57,5
Hopeaa Kanada Alexander Hurd -
Pronssia Kanada William Logan -
4. Kanada Frank Stack -
5. Yhdysvallat Raymond Murray -
6. Yhdysvallat Herbert Taylor -



5 000 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Urheilija Aika
Kultaa Yhdysvallat Irving Jaffee 9.40,8
Hopeaa Yhdysvallat Edward Murphy -
Pronssia Kanada William Logan -
4. Yhdysvallat Herbert Taylor -
5. Norja Ivar Ballangrud -
6. Norja Bernt Evensen -
7. Kanada Frank Stack -
8. Kanada Harry Smyth -



10 000 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Urheilija Aika
Kultaa Yhdysvallat Irving Jaffee 19.13,6
Hopeaa Norja Ivar Ballangrud -
Pronssia Kanada Frank Stack -
4. Yhdysvallat Edwin Wedge -
5. Yhdysvallat Valentine Bialas -
6. Norja Bernt Evensen -
7. Kanada Alexander Hurd -
8. Yhdysvallat Edward Schroeder -



Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1. Yhdysvallat Yhdysvallat 4 1 0 5
2. Norja Norja 0 2 0 2
3. Kanada Kanada 0 1 4 5

Naiset (näytöslaji)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten pikaluistelu oli Lake Placidissa ensimmäistä kertaa olympiakisojen ohjelmassa, tosin näytöslajina. Naiset kilpailivat 8.–10. helmikuuta 500, 1 000 ja 1 500 metrin matkoilla. Kilpailut käytiin miesten pikaluistelun tapaan yhteislähtöinä. Kilpailijoita oli kymmenen, joista viisi Yhdysvalloista ja viisi Kanadasta. Kilpailupaikka oli aikaisemmin miesten pikaluistelussa käytetty 400 metrin rata olympiastadionilla.[2]

Jokaisella kolmella matkalla käytiin aluksi kaksi alkuerää, joiden kolme parasta selvisivät loppukilpailuun. Vaikka mukana oli vain kahden maan edustajia, tuli kilpailuista kovatasoisia voittoaikojen painuessa virallisten maailmanennätysten tuntumaan ja alle. Yhteislähtömuotoisena käytyjen kilpailujen ajat eivät kuitenkaan kelvanneet viralliseksi ennätyksiksi.[3] Viralliset maailmanennätykset olivat Lake Placidin olympiakisojen aikaan seuraavat:[4]

Matka Aika Urheilija Ennätys syntyi
500 m 58,7 Itävalta Liselotte Landbeck Sveitsi Davos 9. tammikuuta 1932
1 000 m 2.03,4 Puola Zofja Nehringówa Sveitsi Engelberg 17. tammikuuta 1932
1 500 m 3.10,4 Puola Zofja Nehringówa Sveitsi Davos 10. tammikuuta 1932

Yhdysvaltalaiset naisluistelijat saavuttivat kolmella matkalla kaksi ensimmäistä, yhden toisen ja kaikki kolme kolmatta sijaa. Kanadalaiset voittivat yhden matkan ja sijoittuivat kahdesti toisiksi. Kahdesti kolmen parhaan joukkoon ylsivät yhdysvaltalaiset Elizabeth Dubois ja Kit Klein sekä kanadalainen Jean Wilson, jotka kaikki myös voittivat yhden matkan.

Palkintosijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matka 1. sija 2. sija 3. sija
500 m Kanada Jean Wilson Yhdysvallat Elizabeth Dubois Yhdysvallat Kit Klein
1 000 m Yhdysvallat Elizabeth Dubois Kanada Hattie Donaldson Yhdysvallat Dorothy Franey
1 500 m Yhdysvallat Kit Klein Kanada Jean Wilson Yhdysvallat Helen Bina

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

500 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Urheilija Aika
1. Kanada Jean Wilson 58,0
2. Yhdysvallat Elizabeth Dubois -
3. Yhdysvallat Kit Klein -
4. Kanada Lela Brooks-Potter -
5. Yhdysvallat Elsie Muller-McLave -
6. Yhdysvallat Helen Bina -

Päivämäärä: maanantai 8. helmikuuta
Ensimmäisestä 500 metrin alkuerästä loppukilpailuun etenivät Lela Brooks-Potter (voittoaika 62,4), Elsie Muller-McLave ja Helen Bina. Kanadan Hattie ja Donaldson karsiutuivat. Toisessa alkuerässä Jean Wilson (60,4), Kit Klein ja Elizabeth Dubois selvittivät tiensä loppukilpailuun yhdysvaltalaisen Franeyn ja kanadalaisen Hurdin karsiutuessa.

Loppukilpailussa nopein oli ajan 58,0 luistellut Kanadan Jean Wilson. Hänen jälkeensä maalin tulivat toisena ja kolmantena yhdysvaltalaiset Elizabeth Dubois ja Kit Klein.[5]

1 000 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Urheilija Aika
1. Yhdysvallat Elizabeth Dubois 2.04,0
2. Kanada Hattie Donaldson -
3. Yhdysvallat Dorothy Franey -
4. Kanada Lela Brooks-Potter -
5. Kanada Geraldine Mackie -
6. Kanada Jean Wilson -

Päivämäärä: tiistai 9. helmikuuta
Alkueristä ensimmäisessä Brooks-Potter vei voiton ajalla 2.01,2. Loppukilpailuun hänen jälkeensä luistelivat kanadalaiset Geraldine Mackie ja Hattie Donaldson. Neljänneksi sijoittui Yhdysvaltain Bina, ja saman maan Muller-McLave keskeytti. Toisessa alkuerässä Kanadan Wilson oli nopein ajalla 2.06,0. Muut loppukilpailuun selviytyneet olivat yhdysvaltalaiset Dubois ja Dorothy Franey. Kanadan Hurd ja Yhdysvaltain Klein keskeyttivät.

Yhdysvaltalaisista Dubois voitti loppukilpailun ajalla 2.04,0, ja Franey luisteli kolmanneksi. Toiseksi luisteli Kanadan Donaldson.[5]

1 500 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Urheilija Aika
1. Yhdysvallat Kit Klein 3.00,6
2. Kanada Jean Wilson -
3. Yhdysvallat Helen Bina -
4. Kanada Geraldine Mackie -
5. Yhdysvallat Dorothy Franey -
6. Kanada Lela Brooks-Potter -

Päivämäärä: keskiviikko 10. helmikuuta
1 500 metrin ensimmäiseen alkuerän ajalla 2.54,0 voittanut Brooks-Potter eteni loppukilpailuun seuranaan Yhdysvaltain Bina ja Kanadan Mackie. Yhdysvaltain Muller-McLave ja Kanadan Donaldson karsiutuivat loppukilpailusta. Toisessa alkuerässä Yhdysvaltain Dubois ja Kanadan Hurd karsiutuivat kanadalaisen Wilsonin viedessä voiton ajalla 2.54,2. Wilsonin kanssa loppukilpailuun etenivät yhdysvaltalaiset Klein ja Franey.

Loppukilpailun voittoaika 3.00,6 oli selvästi alkueriä heikompi. Voittoon luisteli Yhdysvaltain Klein ennen Kanadan Wilsonia. Yhdysvaltain Bina sijoittui kolmanneksi.[5]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]