Miesten 500 metrin luistelu talviolympialaisissa 1932

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Miesten 500 metrin luistelu Lake Placidin talviolympialaisissa 1932 käytiin 4. helmikuuta. Amerikkalaisittain yhteislähdöillä kilpailtu 500 metriä käytiin Lake Placidin olympiapikaluistelun ensimmäisenä matkana: kilpailut alkoivat heti avajaisten jälkeen.[1] Kilpailijoita oli 16 kuudesta maasta. Kilpailupaikkana toimi muiden pikaluistelumatkojen tavoin Lake Placidin olympiastadion.

500 metrin olympiavoittajaksi luisteli isäntämaa Yhdysvaltoja edustanut Jack Shea. Hopeaa saavutti norjalainen Bernt Evensen ja pronssille sijoittui Kanadan Alexander Hurd. Kyseiset mitalistit olivat historian ensimmäiset palkintokorokkeella olympiamitalinsa saaneet urheilijat. Tuolloinen Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Henri de Baillet-Latour sekoitti palkintojenjaossa hopea- ja pronssimitalistit Evensenin ja Hurdin keskenään näiden seisottua väärillä paikoilla.[1]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaa Hopeaa Pronssia
Jack Shea
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Bernt Evensen
Norjan lippu Norja
Alexander Hurd
Kanada

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lake Placidissa kilpailtiin yhteislähdöllä, minkä vuoksi olympiakisoissa luisteltuja aikoja ei hyväksytty virallisiksi ennätyksiksi. 500 metrin luistelun kilpailuhetkellä voimassa olleet maailman- ja olympiaennätykset olivat seuraavat:

Ennätys Aika Urheilija Ennätys syntyi
Maailman-
ennätys
42,6 Suomen lippu Clas Thunberg Sveitsin lippu Sankt Moritz 13. tammikuuta 1931
Olympia-
ennätys
43,4 Suomen lippu Clas Thunberg
Norjan lippu Bernt Evensen
Sveitsin lippu Sankt Moritz 13. helmikuuta 1928
Sveitsin lippu Sankt Moritz 13. helmikuuta 1928

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuerät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailijat jaettiin kolmeen alkuerään, ja jokaisen erän kaksi nopeinta luistelijaa selviytyivät loppukilpailuun.
      Loppukilpailuun selviytyneet

1. alkuerä

Sija Urheilija Aika
1. Kanadan vuosina 1921–1957 käytössä ollut lippu Frank Stack 44,3
2. Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Jack Shea
3. Japanin lippu Shozo Ishihara
4. Norjan lippu Erling Lindboe
5. Japanin lippu Yasuo Kawamura

Ensimmäisen alkuerän puoliväliin saakka johdossa oli Japanin Shozo Ishihara. Maaliviivan ylittivät kuitenkin ensimmäisinä rintarinnan loppusuoralla luistelleet kanadalainen Frank Stack ja yhdysvaltalainen Jack Shea, joka hiljensi ennen maalia saavutettuaan varman jatkopaikan.[1]

2. alkuerä

Sija Urheilija Aika
1. Norjan lippu Bernt Evensen 45,3
2. Kanadan vuosina 1921–1957 käytössä ollut lippu William Logan
3. Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Raymond Murray
4. Japanin lippu Tokuo Kitani
5. Kanadan vuosina 1921–1957 käytössä ollut lippu Leopold Sylvestre

Toisen alkuerän voitti kyseisen matkan tuolloinen hallitseva olympiavoittaja, Norjan Bernt Evensen. Hänen jälkeensä loppukilpailuun eteni yhden kisan ennakkosuosikeista, Raymond Murrayn, voittanut Kanadan William Logan.[1]

3. alkuerä

Sija Urheilija Aika
1. Kanadan vuosina 1921–1957 käytössä ollut lippu Alexander Hurd 44,9
2. Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. John Farrell
3. Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Allan Potts
4. Norjan lippu Håkon Pedersen
5. Norjan lippu Hans Engnestangen
6. Japanin lippu Tomeju Uruma

Kolmannen alkuerän voittoon luisteli kanadalainen Alexander Hurd. Toisen jatkopaikan voitti yhdysvaltalainen John Farrell ennen maanmiestään Allan Pottsia. Yksi kisan ennakkosuosikeista, norjalainen Håkon Pedersen karsiutui loppukilpailusta jouduttuaan Pottsin häiritsemäksi. Tilanteesta ei kuitenkaan ilmeisesti valitettu.[1]

Loppukilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Urheilija Aika
Kultaa Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Jack Shea 43,4
Hopeaa Norjan lippu Bernt Evensen 5 m jäljessä
Pronssia Kanadan vuosina 1921–1957 käytössä ollut lippu Alexander Hurd 8 m jäljessä
4. Kanadan vuosina 1921–1957 käytössä ollut lippu Frank Stack
5. Kanadan vuosina 1921–1957 käytössä ollut lippu William Logan
6. Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. John Farrell

Loppukilpailu käytiin Yhdysvallat–Kanada-jääkiekko-ottelun välitauolla. Lähtöjärjestys sisäreunasta ulospäin oli Evensen, Farrell, Shea, Logan, Stack ja Hurd. Shea siirtyi heti lähdön jälkeen selvään johtoon Evensenin ja Loganin seuratessa tätä. Hän ei enää luopunut johtoasemastaan ja saapui maaliin ensimmäisenä, viitisen metriä ennen Evenseniä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]