Ukrainan armenialaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukrainan armenialaiset
Väkiluku 99 900
Kielet venäjä, armenia, ukraina
Uskonnot Armenian apostolinen kirkko
Armenian katolinen kirkko

Ukrainan armenialaiset ovat armenialainen vähemmistö Ukrainassa. Vuonna 2001 Ukrainan armenialaisia oli 99 900.

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armenialaisten suhteellinen osuus väestöstä alueittain vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan.

Ukrainan vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Ukrainassa asui kaikkiaan 99 900 armenialaista. He muodostivat noin 0,2 % maan koko väestöstä.[1]

Alue Armenialaisia
Donetskin alue 15 700
Harkovan alue 11 100
Dnipropetrovskin alue 10 600
Krimin autonominen tasavalta 8 700
Odessan alue 7 400
Luhanskin alue 6 600
Zaporižžjan alue 6 400
Kiovan kaupunki 4 900
Hersonin alue 4 500
Mykolajivin alue 4 300
Pultavan alue 2 600

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surb-H’atšin armenialainen luostari Krimin niemimaalla.
Lvivin Armenialainen katedraali.

Armenialaisia on saapunut nykyisen Ukrainan alueelle useammassa muuttoaallossa. Alkujaan yksittäisiä armenialaisia on saattanut liikkua alueella tiettyjä ammatteja harjoittaen, kuten lääkäreinä tai kauppiaina. Varsinaisia armenialaisia yhteisöjä syntyi kuitenkin ensimmäisen kerran 1000-luvulla, kun armenialaisia pakeni kotiseuduiltaan seldžukkienhyökkäysten tieltä. Ensin armenialaisia saapui etenkin Krimin niemimaalle tuolloin Genovan hallitsemaan Kaffaan, eli nykyiseen Feodosijaan. Muita armenialaisia keskuksia Krimillä olivat esimerkiksi nykyiset Sudak (Soldei) ja Staryi Krym (Solh’at ). 1200- ja 1300-luvulle tultaessa armenialainen yhteisö Krimillä oli jo niin suuri, että niemimaa tunnettiin myös nimillä Armenia Maritima tai Armenia Magna. Armenialaiset kauppiaat jatkoivat toimintaansa niemimaalla Krimin kaanikunnan perustamisen jälkeen.[2]

Kiovaan syntyi armenialainen yhteisö 1100-luvun lopulla. Seuraavina vuosisatoina syntyi yhteisöjä myös Länsi-Ukrainaan armenialaisten paetessa ensin Kilikian armenialaiskuningaskunnan kukistuttua vuonna 1375, Krimin armenialaisten tullessa vainotuksi Osmanien valtakunnan valloittaessa alueen vuonna 1475 ja Moldavian armenialaisiin kohdistuneiden uskonnollisen vainon takia 1500-luvulla. Suurin armenialainen yhteisö muodostui Lviviin, jossa 1600-luvun puolivälillä asui noin 2 500 armenialaista. Muita keskuksia olivat esimerkiksi Kamjanets-Podilskyi, Lutsk, Uman ja Ivano-Frankivsk. Armenialaiset työskentelivät etenkin kauppiaina ja käsityöläisinä. Kauppiaina he muodostivat osan yhteiskunnan vauraampaa luokkaa ja toimivat usein välikäsinä kaupassa Turkkiin ja Persiaan. Armenialaisilla oli omia kirkkoja ja kouluja, mutta he alkoivat silti 1600-luvulta lähtien puolalaistua. Seuraavalla vuosisadalla armenialainen kauppiasluokka alkoi vähentyä samalla, kun juutalaiset alkoivat toimia samalla alalla.[2]

Hieman ennen toisen maailmansodan syttymistä Ukrainassa asui noin 25 000 armenialaista. Heistä noin puolet asui Krimillä ja loput pääasiassa Ukrainan kaupungeissa. Sodan päätyttyä suuri osa Galitsian ja Volhynian alueella Länsi-Ukrainassa asuneista armenialaisista muutti Puolaan.[2] Toisaalta maahan tuli suuri joukko uusia armenialaisia pakoon armenialaisvastaista liikehdintää Azerbaidžanissa 1980-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle. Pakolaiset tältä ajalta jälkeläisineen muodostavat nykyisin noin puolet maan armenialaisista, ja heitä asettui etenkin itään Ukrainan venäjänkielisiin osiin.[3] Etenkin vuoden 1989 jälkeen perustettiin useita armenialaisia järjestöjä. Järjestöjen lisäksi Ukrainassa on nykyisin noin 33 armenialaista kirkkoa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. About number and composition population of Ukraine by data All-Ukrainian population census'2001 data (arkistoitu sivu) State Statistics Committee of Ukraine. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
  2. a b c Bohdan Struminsky: Armenians Internet Encyclopedia of Ukraine. Canadian Institute of Ukrainian Studies. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
  3. Jacob Balzani Lööv: Ukraine: Armenian Diaspora Members Reluctant to Take Sides Eurasianet. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
  4. Ukraine Office of the High Comissioner for Diaspora Affairs. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)