Ivano-Frankivsk
Tätä sivua ei ole | Ivano-Frankivsk | ||
|---|---|---|
 |
 |
|
| Vaakuna | Kaupungin sijainti | |
| Perustiedot | ||
| Maa: | Ukraina | |
| Alue (oblast): | Ivano-Frankivsk | |
| Piiri (raijon): | Ivano-Frankivskin kaupunki | |
| Sijainti: | 48° 55' p. l. / 24° 42' i. p. |
|
| Korkeus: | 249 m merenpinnasta | |
| Pinta-ala: | km² | |
| Väkiluku: | 204.200 (2001) | |
| Postinumerot: | 76000-76490 | |
| Suuntanumero: | + 380 (0) 342 | |
| Ivano-Frankivskin viralliset verkkosivut (ukrainaksi) | ||
| Valokuvagalleria | ||
Ivano-Frankivsk (ukr. Івано-Франківськ, vuoteen 1962 Stanyslaviv, Станиславів, puol. Stanisławów) on länsiukrainalainen kaupunki Galitšiassa. Se on samalla hallinnollisen alueensa, Ivano-Frankivskin alueen pääkaupunki. Se tunnetaan kaupunkina vuodelta 1662, jolloin se sai Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lain mukaiset keisarillisen vapaakaupunki Magdeburgin kaupunginoikeudet, mitä noudatettiin järjestelmänä Puola-Liettuassa.
Kulttuurinsa vuoksi sitä alettiin kutsua myös pikku-Lviviksi, mikä oli Galitšian henkinen keskus. Kaupunki joutui Puolan ensimmäisessä jaossa 1772 Itävallalle (vuodesta 1867 Itävalta-Unkari). Stanislavivilaiset osallistuivat myös Euroopan hullun vuoden kapinaan 1848 Itävaltaa vastaan. Kaupunkiin järjestettiin riippumaton neuvosto, oma järjestyskaarti ja lehti alkoi ilmestyä. 1918 kaupunki alueineen kuului Länsi-Ukrainan kansantasavaltaan, minkä pääkaupunkina Stanivlaviv toimi 2.1.–26.5.1919 ja jäi lopulta Riian rauhansopimuksessa Puolan ja Neuvosto-Venäjän kesken 1921 Puolalle, minkä Neuvostoliitto valtasi syyskuussa 1939 osana aloittamaansa Itä-Puolan interventiota 17.9.1939 alkaen. Kesäkuusta 1941 lokakuun alkuun 1944 kaupunki alueineen kuului Saksan Ukrainan kuvernementtiin ja toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
Kaupunki sai uuden nimensä runoilijan ja kirjalain Ivan Frankon mukaan.
Kaupunki ja alue on puolalaisuuttaan erittäin ukrainalaismielinen ja länsisuuntautunut. Suurella ääntenenemmistöllä kannatettiin 1991 Ukrainan itsenäisyyttä Neuvostoliitosta. Myös presidentinvaaleissa kannatettiin voimakkaasti länsisuuntautunutta ja vaalit toisen kierroksen uusinnassa voittanutta ehdokasta.
