Tuulispää
Tuulispää oli Suomessa vuosina 1903–1957 ilmestynyt pilalehti.
Tuulispään perustivat Wilfrid Nenonen ja pilapiirtäjä Kaarlo Kari keväällä 1903. Päätoimittajaksi tuli pian Onni V. Tuisku, joka oli ollut sensuurin muutamaa vuotta aiemmin lakkauttaman Matti Meikäläisen viimeinen päätoimittaja. Tuulispää henkilöityi Tuiskuun ja hän jatkoi päätoimittajana aina 1920 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Lehden alkuvuosien muita kantavia voimia olivat Nuutti Vuoritsalo, Edvard Lammin-Koskinen, A. E. Salmelainen sekä kirjailija Kaarlo Terhi. Monet tunnetut kirjailijat lähettivät kirjoituksiaan Tuulispäähän ja lehti oli taloudellisesti kannattavampi kuin muut saman ajan suomalaiset pilalehdet. Tuisku oli testamentannut lehden omistuksen Suomalaiselle Sanomalehtimiesliitolle ja määräsi muun omaisuutensa käytettäväksi lehtimiesten lepokodin rakentamiseen.[1] Tuulispäätä kustansi sittemmin Suomalaisten sanomalehtimiesten lepokotisäätiö.[2] Lehden sisältö koostui pilakuvista, pakinoista ja kuplettisanoituksista. Lehdessä oli myös runsaasti mainoksia. Lehden esikuvaksi muodostui saksalainen Fliegende Blätter -pilalehti.
Tuulispää ei ollut useimpien muiden aikansa pilalehtien tavoin kovin puoluesidonnainen, mutta ruotsinkielisten ja -mielisten arvostelijana se läheni 1910-luvulla vanhasuomalaisia. Tuiskun jälkeen päätoimittajina toimivat G. A. Saarinen ja Oiva R. Kyrö sekä 1920-luvun lopulta Yrjö Nikkola, mutta lehden uusi kantava voima oli pakinoitsija Ilmari Kivinen eli nimimerkki Tiitus. Ahkeroita pakinoitsijoita olivat myös Erkki Kivijärvi ja Eero Alpi, myöhemmin Väinö Nuorteva (Olli) ja Ensio Rislakki (Valentin). Tuulispään toimittajat olivat 1920-luvulta alkaen pääasiassa Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen toimituskunnasta valikoituja, ja Tuulispää arvosteli muita puolueita paitsi kyseisten lehtien taustavoimia kokoomusta ja edistyspuoluetta. Politiikka painui kuitenkin taka-alalle 1920-luvun puolivälin jälkeen. Suuren laman aikana Tuulispään taloudellinen pohja heikkeni, ja 1930-luvun alussa se siirtyi ilmestymään vain kerran kuukaudessa.[1] Sotavuosina lehden ilmestyminen oli epäsäännöllistä. Vuodesta 1946 alkaen se ilmestyi pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa.[2]
Yksi Tuulispään varhaisista pilapiirtäjistä oli Heino Aspelin, jonka vuodesta 1909 piirtämä Väkevämies oli Suomen pilalehtien ensimmäisiä säännöllisesti esiintyneitä sarjakuvahahmoja. Muita nimekkäitä piirtäjiä olivat Edwin Lydén, Eric Vasström, Jalmari Ruokokoski, Topi Vikstedt, Tauno Miesmaa, Oki Räisänen, Rafael Lindell, Oscar Furuhjelm, Yrjö Ollila, Akseli Halonen, Alexander Paischeff, Alexander Tawitz, Yrjö Yrjölä ja Rudolf Koivu.[1] Myöhempinä vuosina lehteen piirsivät myös muun muassa Erkki Tanttu, Olavi Hurmerinta ja Kari Suomalainen.
Sotien jälkeen Tuulispäätä julkaisi Ensio Rislakki vuoteen 1949. Sen jälkeen kustantajaksi tuli Kiltalehdet Oy ja sisällöstä vastasi muutaman vuoden ajan pääasiassa Reino Palmroth eli Palle. Hänen kaudellaan lehti alkoi siirtyä pikkutuhmaan huumoriin. Tuulispää palasi lopuksi takaisin Sanomalehtimiesten lepokotisäätiön harteille, joka jatkoi sen julkaisua enää lähinnä symbolisena eleenä. Viimeisenä päätoimittajana toimi Juha Nevalainen.[3] Vuoden 1951 jälkeen lehti ilmestyi enää kerran vuodessa, viimeisen kerran 1957.[2] Lopettaessaan Tuulispää oli Suomen vanhin pilalehti.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ari Uino: Pilalehtien monenkirjava sukupuu, teoksessa Suomen lehdistön historia 8: Yleisaikakauslehdet. Aikakauslehtien liitto/Kustannuskiila 1991.