Yrjö Ollila
| Yrjö Ollila | |
|---|---|
 Yrjö Ollilan omakuva vuodelta 1912. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Yrjö Aleksanteri Ollila |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1887 Helsinki |
| Kuollut | 14. marraskuuta 1932 (45 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvataide |
Yrjö Aleksanteri Ollila (20. heinäkuuta 1887 Helsinki − 14. marraskuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ollila opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (1903–1906) sekä kahdesti Pariisissa valtion stipendin turvin. Hän omaksui aluksi ”puhtaan paletin” väriskaalan ja liittyi 1912 Septem-ryhmään, joka noudatti Ranskassa syntynyttä väritaiteen uudistusta.
Ollila toi suomalaisiin maisemiin paratiisillisia sävyjä yhdistettynä dekoratiiviseen maalaustapaan. Ollila maalasi myös seinämaalauksia jo vuonna 1914. Hän muutti vuonna 1920 perheineen Ranskaan seitsemäksi vuodeksi. Ranskassa tyyli pelkistyi ja muuttui vähitellen kohti uusklassismia. Suomeen palattuaan Ollila toimi myös lavastajana. Hänen viimeiseksi työkseen jäi Kansallisteatterin suuri kattomaalaus.[1]
Ensimmäinen Ateneumin kokoelmiin hankittu teos oli Maisema Korpilahdelta (1913). Vuonna 1920 alkanut toinen opintomatka Pariisiin venyi seitsemäksi vuodeksi. Aiheena oli teatterimaalauksen tutkiminen. Hän oli jo Suomessa toiminut lavastajana ja sai myös Pariisissa huomattavan tilaustyön teatteritaiteen alalta. Toimeentulokseen hän piirsi siellä myös elokuvajulisteita ja tapettimalleja sekä työskenteli leikkikalutehtaassa. Mukana Pariisissa oli myös puoliso, taidemaalari Lyyli Ollila o.s. Toikka, joka hankki lisätuloja valmistamalla helmikukkia hautajaisseppeleisiin.[2] Tällä kaudella Helsinkiin lähetetyt työt kertoivat Yrjö Ollilan saaneen uusia vaikutteita uusasiallisuudesta.
Palattuaan kotimaahan 1927 Ollila perusti Uuno ja Sirkka Sinervän kanssa Helsingin taidevärjäämön, jonka mallisuunnittelijana ja johtajana hän toimi, mutta jätti sen Sinerville 1929[3] saatuaan huomattavia tilauksia lavastajana ja monumentaalimaalarina.
Ollila maalasi Tehtaankadun kansakoulun (1914) ja Kansallis-Osake-Pankin Eiran konttorin (1927) seinämaalaukset. Kontiolahden kirkon alttaritaulu valmistui 1929. Sen aihe on Kristus ristillä, ja väritykseltään raikkaan teoksen on katsottu edustavan jälki-impressionismia.[4] Ollilan päätyöksi ja samalla viimeiseksi teokseksi jäi Kansallisteatterin suuren näyttämön kattomaalaus Thalian peili, jonka hän maalasi työryhmänsä kanssa kesän 1932 aikana. Maalaukseen on kuvattu useita Kansallisteatterin näyttelijöitä. Ollila kuoli myöhemmin samana vuonna 45-vuotiaana, ilmeisesti kattomaalauksen väriaineista saamaansa myrkytykseen ja maksan tuhoutumiseen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Olavinen, Anja: ”Yrjö Ollila: Paimentyttö”, Ateneum-opas, s. 75. Toimittanut Timo Huusko. Ateneumin julkaisuja, 50. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2007. ISSN 1238-4712. ISBN 978-951-53-2994-3.
- ↑ Järvi, Olavi: Parhaat pilapiirtäjämme. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30-4434-3.
- ↑ Kansallisarkisto: Helsingin taidevärjäämön kaupparekisteriotteet
- ↑ Kontiolahden seurakunta / Kirkko Kontiolahden seurakunta. Arkistoitu 6.12.2003. Viitattu 1.10.2007.
- ↑ Sanna Kangasniemi: Kiven talo Helsingin Sanomat 29.1.2022. Viitattu 29.1.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valkonen, Olli: ”Ollila, Yrjö (1887–1932)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 348–349. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskitalo, Lea: Yle Teema Sininen laulu. YLE. Viitattu 30.9.2007.
- Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 15.11.2018.
- Yrjö Ollila teokset Kansallisgalleria.
- Ollila, Yrjö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
